31.1.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen

[Alkuperäinen mustekynällä kirjoitettu kirje IP:n arkistossa. Teksti alkuperäiseksi 18.7.2015]

 

                                                                                  Tuupovaarassa 3.1.1945

Toini hei!

Koulupojat kävivät ensimmäiselläkuukauslomalla viime pyhän seudussa. Poikien omien puheiden mukaan koulu sujuu hyvin. Jotkut opettajat ovat vaihtuneet.

Minä olen voinut hyvin – olosuhteisiin katsoen. Käytiin pyhänä Arvi, Aarne ja minä Heinosen Impin syntymäpäivillä. Siellä tutustuttiin uuteen Kattila-ahon opettajaan, Hyyppään. Hän on Pohjanmaan körttiläisiä. Rouva on agronoomi. Yksi lapsi. Oikein miellyttävää väkeä. He kävivät sitten maanantaina meillä ja meillä oli oikein virkistävää. Laskiaissunnuntaina on taas kauan odotettu opettajayhdistyksen kokous, ei meillä kuten olimme suunnitelleet, vaan Koverossa Määttäsellä. Muistathan hänet? Hän eroaa nyt viimeisen kerran opettajanvirastaan täysinpalvelleena ja haluaa pitää jäähyväisjuhlan opettajatovereilleen. Olemme ostaneet lahjan. Minä pidän kovin näistä opettajistamme. Muodostavathan he suurinpiirtein tämän pitäjän sivistyneistön.

Kalle-Ville [Suurpää] ei ole odotuksistamme huolimatta tullut virkaansa hoitamaan. Olemme jo levottomia, mikä hänelle on tullut esteeksi. Huhuja sotarikollisuudesta alkaa jo liikkua. Toivottavasti ne osoittautuvatkin vain huhuiksi. Rouva meni jo aikoja sitten häntä hakemaan, mutta on myös yhä sillä tiellään. Eilen olin terveydenhoitolautakunnan kokouksessa ja siellä päätettiin pyytää K-V. maksamaan kunnalle takaisin vuoden 1943 palkkansa, koska on saanut silloin myös puolustusvoimilta palkan. Se on kiusallinen juttu.

Niin, ja Arvista tulee kansanedustajaehdokas, elleivät neuvostolaiset pistä sormiaan peliin. Kas, hän on entinen suojeluskuntalainen. – Siis fascisti kommunistien arvostelun mukaan. Saa nähdä, mitä vielä tapahtuu ennen vaalia. Näinköhän päästävät ”aseveljiä”, lottia y.m. edes vaaliuurnillekaan. Joka elää, se näkee. Arvi ei kyllä saa paljon ääniä, mutta se muistakaa, että te sukulaiset valmistaudutte äänestämään jokainen häntä, muutoin on välit katki. (!) Hän kuuluu kyllä toiseen vaalipiiriin, mutta jollain tavalla saa äänestää siinäkin tapauksessa. Hänen pitää maaliskuun alussa lähteä puhumaan joissakin paikoissa, kuului Kokoomuksen piirikanslia ilmoitelleen.

Meillä kävi eilen oikea Mannerheim-ristin ritari, korpr. Tauno Suhonen, entisiä meidän iv-poikiamme ja suuri leuhkija. Sairasti juuri keripukkia ikenet hellinä. Tarpeeseen menivät ne 50 000 mk, sillä koti on köyhä ja isä vanha. Tiedustelin, mistä hyvästä se kunnia tulee, ja hän sanoi, että hän on vain koettanut varjella henkeään, ettei kuolisi siellä sodassa, kun kuolema tulee vain kerran, niin sitä pelkää. Haavoittunut hän on useasti ja kertoi, että hän ei tykännyt yhtään sairaalassa olosta, koska lääkäreillä oli sellaisia mitättömiä temppuja häneen nähden, että kylmä hiki tuli päälle jo kun näki lääkärit tulemassa.

jtk. Nyt en osaa enää arvata, mitä teille kirjoittaisin. En ”ukkalla yltää”, kuten Santtu sanoo, kun tarkoittaa, ettei osaa.

 

11.3.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen

[Tämä on Sylvi Pärssisen kirjoittama toisinto]

 

Toini hei!

Sain viime viikolla kirjeesi – kiitän! – ja vastaan nyt sunnuntai-iltapäivällä. Jokohan Sinulla nyt on se vauvatyö ohitse. Olen usein muistellut Sinua, kun meillä täällä sattui aivan erikoinen synnytystapaus. Kauravaaran Aune, minun hyvä ystäväni, synnytti viikolla tyttölapsen – rekeen, puolentoista kilometrin matkalla ”laitokseen”. Niin jätti viime rippuun ja housuissa sai vauva ajaa yli kilometrin, ennenkuin sai mitään apua. En ole vielä käynyt Aunea katsomassa enkä kuulemassa tarkempia uutisia. Kyllä sietää pitää varansa, ettei satu sellaisia, onni, ettei henki mennyt äidiltä ja lapselta, sillä oli aika pakkanenkin. – Ja vieras mies oli ohjaksissa. Eero oli tohtoria kyydissä, mutta kotiin tultuaan keitätti papukahvit ja vei yötä myöten Aunelle neuvolaan.

Minuakin alkaa nyt yhä enemmän vaivata se tuleva, olo on aika raskasta, liikkuminen kankeaa. Nyt ei ole kyllä moneen viikkoon suoninut jalkoja. Kyllä minulla on nyt varmasti viimeinen kerta tämä homma. [Ei ollut viimeinen: minun, Ilmon, jälkeen syntyi vielä tyttö 1949]

Arvi oli viikolla kotona maanantaista perjantaihin. Viime pyhänä oli J:n Pielishovissa kansalaisillalliset, missä Arvi oli myöskin ja piti puheen. Torstai-iltana oli täällä vaalijuhla, Arvi puhui ja samoin hänen ”avustajansa” kapteeni Mustonen. Se oli hauska mies. Meillä oli yötä. Perjantaina Arvi lähti hänen kanssaan Joensuuhun päin ja kiertelee Kiteet, Liperit, Outokummut ja ties mitkä paikat. Tänään meillä oli saarnaamassa Ilomantsista pastori Sinko. Hän tuli aamulla ja lähti nyt iltapäivällä pois. Kirkkokahvilla olivat taas Pietariset lapsineen. – Tuntuu vähän nololta, kun Arvi on sellaisilla retkillä, mutta enemmän kuin omaa etuaan tarkoittaa hän isänmaan etua. – Eipä tiedä, mitä ikävyyksiä hänelle sentään tulee vielä tässä voittajien kiristettyä yhä enemmän kurkusta.

Juuri tuli Koverosta puhelu, ja opettaja Määttänen kysyi, sopiiko meidän ottaa op.-yh:n kokous Marianpäivänä. Kiireellinen yhdistyksen rekisteröimisasia kyseessä. Enpä olisi oikein mielelläni nyt ottanut, mutta lupasin kuitenkin, kun hän vetosi aikaisempaan pyyntööni, muistat kai? Vaivoja siis tiedossa, mutta hauskaa! En olekaan tavannut opettajiamme taas pitkään aikaan. Viime torstaina oli yksi op. Lounavuori päivällisellä ja Korpiselän op. Heikkinen pistäytyi kansliassa.

Jopa teidän lapsenne sairastelevat kovin pahasti. Eikö heissä ole jo tuhkarokko monetta kertaa? Ja hinkuyskä myös? Kyllä on ihmettä, että Sinä vielä jaksat. Minä olen joskus helisemässä noiden kahden pienimmänkin kanssa, vaikka he ovat jo terveitäkin. Kun ne ”rakastavat” minua niin, että tahtovat aina riippua minussa kiinni, yölläkin tahtovat tulla samaan sänkyyn, toinen vaikka jalkopäähän. Eräänäkin yönä Elias rukoili surkeasti: ”Äiti, ota minut nukkumaan kantapäähän!”. Ja aamulla saan suukkoja niin että posket ovat märkinä. Nämä ovat aivan erikoisia, nämä Elias ja Sanerva. Ja toisilleen kovin äkäisiä ja riiteleväisiä. Nyt on heillä muodissa –kaan –kään-pääte, Puhe käy esimerkiksi tähän suuntaan: ”Minä en ookaan milloinkaan taanutkaan mittäänkään”. Se on eri hassua. ”En ookaan mikkään pärpättäjäkään”.

Terveisiä nyt oikein runsaasti

     Sylvi

29.4.1945 / 2.5.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

 

                                                 Tuupovaarassa 29.4.45

Mamma hyvä!

Sain jo aikoja sitten Teidän lähettämänne paketin, mutta en ole saamattomuuttani vastannut. Kiitos kaunis kaikesta lähettämisistänne! Karamellit olivat tietysti lapsista – ja Arvista kaikkein parhaimmat, mutta minulle merkitsi kovin paljon se saippualähetys. Sai taas pitkästä aikaa nähdä oikein kunnon saippuaa, jota täällä ei osata ensinkään keittää. Minultakin pilasivat keittäjät sian- ja  vasikansuolet talvella, niin että sain kamalaa mustaa toheloa. En ole missään nähnyt niin valkoista saippuaa kuin Teidän keittämänne. Pusero oli Helenalle oikein sopiva, mutta se piti antaa Raunolle, jolla ei ollut mitään kunnollista puseroa. En nyt raaski menettää pisteitä muihin puseroihin, vaikka niitä saisikin, mutta lähetän tästä puserosta, joka olikin välttämätön ostos, Teille irtonaiset pisteet.

Vapunpäivä on ylihuomenna, mutta täällä on vielä paksut lumikinokset peittävät maan. Pälviä ei ole missään. Pari viimeistä päivää on ollut lämpimämpää. Sen verran on vesistä, että lapset kastelevat jalkansa huonoissa jalkineissa likomäriksi, ja nenät vuotavat paremmin kuin rikkinäiset vesirännimme. Eliaksessa on pahanlainen yskä, jota pelkäämme suorastaan hingun aluksi. Tomaatintaimemme kasvavat huonosti, koska tulivat ”koulutetuiksi” liian kylmään ja kosteaan maahan. Laitan huomenna myös muutaman kymmentä pussiperunaa, että saisimme uutisen vähän aikaisemmin. On parhaillaan pahin kelirikko. Pojatkaan eivät ole käyneet kotona sitten kun läksivät pääsiäisenä.

Toini kirjoitti minullekin siitä 13:nnen päivänä tapauksesta, ja oli äärettömän onnellinen kaikesta, mutta eiköhän se elämä alkane tuntua entistä tukalammalta, kun selvisi siitä vaikeimmasta. Hän suorastaan moitiskeli minun saamattomuuttani kaikissa kotihommissa. – Taitaahan se aika mennä niin minultakaan vain vieraskäynneissä, vaikka tulen aina kaikista niistä  kertoilleeksi. Saa tässä aina olla ainakin näpit liikkeessä, jos jalat milloin saavatkin levätä. Ja kun tämä meidän joukkomme on vielä sellaista erikoista joukkoa, että toiset ovat illanvirkkuja, toiset aamuvirkkuja, jotkut taas yökyöpeleitä, niin minun yöuneni lyhenee puolelta ja toiselta, ja se estää työntekoa täysin voimin. Mari oli täällä puolitoista viikkoa ommellen koko ajan ja saaden paljon aikaan. Sitten alkoi rippikoulu, ja kotiapulaisemme oli myös siellä, joten minä sain enemmän lisätyötä. Nyt hän sairastui äkkiä kuumeeseen ja on toista päivää sängyssä. Hän lähtee sitten kotiinsa kun koulut loppuvat ja minä saan apulaiseksi saman Toini tytön, joka oli toissakesänäkin. Minun pitäisi myös selviytyä toukokuun 17:nteen päivään mennessä siitä vauvahommasta. Toivon kovin, että se sattuisi 13:ntena toukok., koska silloin on Arvin syntymäpäivä myöskin. Menen tänne omaan neuvolaan, kun aika tulee. Kerroitte kirjeestänne niistä pääsiäisvieraistanne. Olipa hauska että näitte sukulaisia taas.

Tapani kyseli Arvilta tämän tilan vuokraamista, mutta nyt Mari kirjoitti hänen menneen pohjoiseen töihin ja Mari menee Hyvinkäälle tiedustelemaan sieltä maansaantia. Ei siitä Tapanista tunnu olevan oikein hommamieheksi mihinkään, on niin nahjustelija. – Minä sanoin Arville että ottakoon vaan Pärssiset tänne, meiltä saavat asunnon ja kaikkea muuta mahdollista, mutta täytyy olla eri ruuissa. Johan meillä on omaa väkeä 9 henkeä, ja Joensuu vetää ruokatarpeita minkä irti saamme. - Suuttukoot Pärssiset tai älkööt, mutta minä pidän tässä suhteessa oman pääni tällä kertaa, kun aika tuntuu yhä tiukkenevan.

Kyselen niitä villoja Ilmarille, mistä vain saisi. Oli suuri onni, että meille jäivät eloon molemmat pikkuvuonat, vaikka olivat sen lampaan ensimmäiset. Nyt ne ovat jo toisella kuukaudella ja juoksevat mielellään tänne sisällekin meidän kaikkien riemuksi. Toinen on musta, toinen harmaankirjava. Emä on keritsemisen jälkeen valkea, mutta villan kasvaessa kirjava. Nyt pitäisi kehruuttaa villoja kankaan kuteiksi, sillä Mari vei pellavani mukanaan ja pyysi villalankoja sanoen kutovansa pojille ensi talveksi pukukankaat  pellavaloimeen. Eikö se ole suurenmoista?

Istumme tässä makuuhuoneessa nyt Arvin kanssa nenäkkäin. Hän kirjoittaa rippilasten luetteloa. Kuuluu olevan taas yksi tyttö kastettava ennen ehtoollisellakäyntiä. Hän kävi tänään Loitimolla huomaten, että paras rysä on meidän kalamökistämme varastettu, ehkä myös joku katiska. - Sanerva puuhailee nojatuolissa vauvanriepujen kanssa, vaikka velipieni nukkuu jo sikeästi yöunta, kello on jo 20. Sylvi loikoo ruokasalissa ja Helena tiskailee astioita keittiössä. Rauno nukkuu myöskin. Nyt on yöllä kuutamoaika, enkä minä milloinkaan silloin nukkua, enkä varsinkaan nyt kun selkää pakottaa.

Minä luulen, etten nyt ainakaan pariin viikkoon saa Teille kirjoitetuksi. Sitten saatte odottaa kirjettäni.

Terveisiä Isälle ja Ilmarille sekä Teille!

         Sylvi.

[kirjeen alussa vinoon kirjoitettuna lisäys:] Lähetän 8 pistettä ja puseron erikoispisteen. Ehkä saatte niillä jotain itsellenne korvaukseksi ostamastanne lapsen puserosta.

 

2.5.45 [p.o. 1.5.45]

Arvi löysi vappuaamuna rysänsä järvestä ja voro oli katsomassa sitä! Nyt istuu ukko poliisin putkassa, mutta parin päivän sisällä varastettiin taas meiltä kaksi katiskaa.

[Erillisellä lapulla samassa kirjeessä]

 

                                                            Tuupo 2.5.45.

Mamma hyvä!

Aukaisin vielä kirjeen, kun se ei ehtinyt mennä postiin. Vappu viivytti.

Vappu iltana oli meillä vieraita kello ½ 22 asti, ja sen jälkeen painuin Arvin saattamana ”neuvolaan” ja sain yöllä vähän vailla 2 pikku pojun – 2 viikkoa liian aikaisin. Synnytys oli kiusallisempi entisiä, sillä se tuli maailmaan perätilassa. Pojan pituus on 51 cm ja paino vain 3 kg 200 gr. Se voi kai hyvin. mutta minulla on hiukan kuumetta ja ilkeät jälkipoltot. Ehkä tästä nyt viikossa selvitään.

Terveisiä paljon teille sekä minulta että nimettömältä ”Samulilta”

                                      Sylvi.