(Papinrouva Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta äidilleen 'mamma' Helena Kuismalle) Kävin eilen Rekivaaran Saara Vatasen luona. Hän tulee ensi viikolla Inkilään. Hän viipyy Kirvussa n. pari viikkoa, sitten hän kai tulee sinne Teidän luoksenne pistäytymään sopiakseen takaisin matkustamisesta Helenan [Pärssinen] kanssa. Pärssiselle asti hän ei viitsi mennä. Ette kai tykkää pahaa hänen tulostaan. Viekää hänet myllylle sopimaan Einon kanssa sellaisesta asiasta, että hän haluaisi ostaa (esitän asian juuri siten kuin hän sanoi) 10 -20 kg vehnää ja jauhattaa ne niin, että saisi mannaryyniä. Hän tahtoi ensin lähettää täältä postitse sen sinne minun nimelläni, että Eino paremmin jauhattaisi sen ilman lupaa, mutta sanoin, ettei se käy minun mielestäni, ja 10-20 kg on niin pieni määrä jyviä, että sen saisi luultavasti ostaa sieltä, vaikka Kortteelta, ilman mitään lupia. Hän sanoi edelleen, että jos saisi vaikka 1 – 2 – 5 kg mannaryyniä ostaa millä hinnalla tahansa, ellei jauhatus onnistu, niin siihenkin hän olisi tyytyväinen. Kun se hänen poikansa [Kyösti Vatanen] on sellainen heikko ja huono syömään niin sitä varten. Minun mielestäni hän ei sitä kyllä kaipaa, on hänellä niin paljon muuta hyvää, mitä meillä toisilla ei ole. Meidänkään lapset eivät ole nytkään saaneet pullaa kuin toukok. 13 pnä – sitä ennen ei kuukauteen ja nyt sitten kerran kun te laitoitte. Täältä ei ole saatu jauhoja edes taloista, eikä viime kuun korttiannoksiakaan. Osan jauhoja säästin ruokien höysteeksi, enkä raaskinut panna pullaan. Se apteekkarin jauhokilo on yhä maksamatta juuri sen takia, että keitin ne jauhot ruuiksi lasten ollessa sairaina toista viikkoa. Meillä oli aika tiukka, kun kaikki sairastivat, ja he vielä pyysivät teensä kanssa pullaa, eikä minulla ollut kuin sekajauhoista tehtyä ruisleipää ilman voita antaa käteen. Miten lie sattunut, etten mistään saanut voitakaan juuri silloin kun lapset sairastivat. Silloin oli kylmät ilmat ja lehmät juuri laskettu ulos, että ne ehtyivät kokonaan tai älkää, 200 gr meijerivoita viikossa me käytimme.  Oli ihanaa, että sain Teiltä sen lihapalasen! Nyt ei taas ole hätää mitään. Kaikkea muuta on paitsi ei pullaa.

Hankin k:huollosta sen ostoluvan sianjauhoille ja ne lupasivat vain 100 kg. Ostolupa meni suoraan sinne Kirvuun virkateitse, joten saatte sieltä kuljetusluvan. Pankaa vain suoraan säkin pohjalle vehnäjauhoja, rajapaikalle jotain puhtaampia tomujauhoja tai kaurajauhoja, jotka sopii seuloa, ja päälle sitä huonoa. Vielä meillä on jonkunverran entisiä sianjauhoja, joten niistä ei ole niin tiukkaakaan. Ja Eino pankoon kaikelle hinnan ja hyvittäköön sillä sitä 10000 mkn velkaa. Emme me nyt ole niin rahan puutteessa. Voisin minä kyllä lähettää rahankin. (Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta äidilleen Helena Kuismalle Inkilään 6.6.1943)

Mamma hyvä!

Sydämellinen kiitokseni kirjapaketista, joka tuli onnellisesti perille tuottaen meille suurta virkistystä. – Ja yllätyksen kirjeessänne. Eihän nyt uskalla sitten kirjoittaa mitään, kun on sivilisensuurikin. En minä sen tuhmemmin kirjoitellut kuin tekään, joka myös selvästi toitte asian ilmi kirjeessänne. No, sille ei nyt enää voi mitään. Asia on nyt vain niin, että tuskinpa uskallatte laittaa vehnäjauhoja ensinkään, jos ne ovat antaneet ilmi asemille. Tai jos jättäisitte nyt lähettämättä pariksi kuukaudeksi, että asia unohtuisi ja ottaisitte sitten uuden kuljetusluvan. – Tai laitatte vain osan nyt ja ne rehellisiä sianjauhoja ja sitten myöhemmin parempaa. Olisi vain niin ihanaa saada pullajauhoja. Jospa nyt Helenan tavaroiden mukana tulisi. – Tietysti on laskettava kaikelle kunnollinen maksu. (SP Tuupovaarasta HK:lle Inkilään 14.6.1943)

Nyt se jauho touhu menikin ihan myttyyn. Ensin tässä aikaisemmin Rinna Kerttu [Kerttu Hämäläinen] kävi kirkolla ja kysyi sitä ostolupaa, sieltä vastattiin. Se on kyllä tullut, mutta silloin eivät löytäneet, vaan lupasivat kuljetus luvan kanssa lähettää tänne meille, mutta sitä ei ole kuulunut. Nyt Ilmari kävi taas kysymässä, mutta nytkään eivät sitä löytäneet. Jos nyt tahtoisi touhuta edellen, niin pitäisi laittaa uusi ja suoraan tulemaan meille.

(En malta olla kertomatta tämän puolen erästä yleistä asiaa. Kirvu on viljan puolesta omavarais talouksessa ja ulkoapäin ei anneta viljaa, mutta suhkavat hiljaa, että Kirvun vilja varoissa olisi 20,000 tuhannen kilon vajaus, onko siinä perää se on hämärää, mutta se kyllä on totta, ettei kaupoissa ole jauhoja ja kauppiaat sanovat ettei Kirvulaisille annetakaan, Ken on kortin varassa eläjä, se kuuluu olevan ihan ihmeessä. Miten sitte jauhoasiat järjestävät, mutta jotenkin varmaan järjestävät, ei se muuten kyllä ole hyvä. Meiltäkin jäivät poikien lomajauhot saamatta ja yhdelle ryssälle on annettu viljakortti, se on ja viellä saamatta. ”)” (HK Inkilästä SP:lle Tuupovaaraan 4.7.1943)

Älä sitä ostolupaa nyt laita ja hommaa, ennenkuin vähän myöhemmin, kuin joutuu uutinen.  Sen ostoluvan minkä tänne esikuntaan laittoivat on siellä hävinnyt, eivät sitä löytäneet mistään, Se on sinun sieltä esikunnasta pyydettävä ostolupa elukkajauhoille niin monelle kilolle ja se on laitettava meille, ei esikuntaan. Sitte me sen ostoluvan kansa pyydämme täältä esikunnasta kuljetusluvan, sitte on luvat selvillä. (HK Inkilästä SP:lle Tuupovaaraan 30.7.1943)

Mamma hyvä!

Nyt ne jauhot ovat sitten täällä onnellisesti. P-Kar.Osuusliikkeen autot olivat kaikki rikki eivätkä ne siis tuoneetkaan pussejamme perille. Siksi Arvi hommasi ne omin voimin pois. Säkit olivat siis olleet pari viikkoa siellä asemalla, rikkinäisinä, niin, että jokainen näki niiden sisällön. Sitten Arvin ajaessa niiden kanssa ajurilla läpi kaupungin oli jauho vain pöllähtänyt vaunun tärskähtäessä. Poikien asunnolla hän muutti ne toisiin pusseihin ja toi linja-autoon, missä ne saivat kyydin Koveroon asti. Taas meni pussi rikki ja siellä Koveron kaupassa piti niille jälleen muuttaa ehjää paperia päälle. Eräs linja-auto toi nyt vihdoin Arvin kotiin asti, ja kun autonkuljettaja nosti säkkiä autosta, riipaisi hän taas pussin kylen auki ja valkea pilvi pöllähti. – Nyt koko maailma sitten tietää, että meille tuli vehnäjauhoja. (SP Tuupovaarasta HK:lle Inkilään 4.10.943)

Nyt käynkin paikalla asiaan. Se jauho juttu meni taas aika huonosti, kuin Esko kävi tänään kirkolla sitä kuljetuslupaa hakemassa, niin sieltä taas sanottiin, ettei sinne ole tullut mitään ostolupaa ja niin se jäi kuin silloin ensikerrallakin kuljetuslupa saamatta. Miksi eivät sieltä anna sitä lupaa sinulle, että saisit laittaa suoraan minulle samoin kuin Muuramestakin. Sieltä antavat sen Toinille, hän lähettää minulle ja sillä sitte saa sen toisen luvan varmasti. (HK Inkilästä SP:lle Tuupovaaraan 3.2.1944)

Mamma hyvä!

Sain kirjeenne eilen ja kiiruhdan heti lähettämään vastauksen.

Sianjauhojen ostolupa on aikoja sitten mennyt täältä sinne kansanhuoltoon, joten sieltä sen pitäisi löytyä. Eivät antaneet nyt itselle käteen kuten viimeksi. Osoite: Joensuu, Pohjois-Karjalan osuusliike, edelleen Tuupovaaran pappila. Ostolupa on Teidän ja minun nimelleni otettu. Nyt meillä ei ole yhtään muuta syötettävää sialle kuin perunaa ja korttijauhoja. Viimeksi menivät säkit matkalla kovin rikki. Pitäisiköhän laittaa kaksi säkkiä sisäkkäin. (SP Tuupovaarasta HK:lle Inkilään15.2.1944)

Mamma hyvä!

Soitin heti kansanhuoltoon siitä jauhoasiasta. En saanut taaskaan sitä ostolupaa omiin näppiin, mutta ne sanoivat varmasti tänään pistävänsä menemään. Edellinen lupa on lähetetty heidän 26.1. heidän postikirjansa mukaan. Johtaja sanoi, että jos se löytyy, niin laittakaa silläkin, että sitten riittää. Pitäisi vain kovistella sieltä että kun kerran täältä on se lupa lähetetty, niin sieltä on saatava kuljetuslupa. Saisimme kaksinkertaisen annoksen, jos sekin nyt vielä löytyisi. Nyt olemme jo pitkän aikaa syöttäneet sialle kortti-ruisjauhoja. (SP Tuupovaarasta HK:lle Inkilään 8.3.1944)

Wielläkin siitä ostoluvasta. Rinnan Kerttu [Kerttu Hämäläinen] kävi viimeviikolla kirkolla kansanhuollossa ja pyysin häntä viellä sitä lupaa siellä perustelemaan, ajattelin jos Eskolta olis jäänyt leväperäiseksi, käskin, että etsikööt vaan kyllä se on sinne tullut, mutta siellä oli sanottu, jos se kerran on laitettu, niin täällä se sitten olisi, mutta ei sinne ole mitään ostolupaa tullut. Kerttu oli viellä sanonut, että tämä on jo toinen ostolupa joka on tänne hävinnyt, mutta kun ei saanut, niin ei saanut. (HK Inkilästä SP:lle Tuupovaaraan 14.3.1944)

Eilen, lauvantaina, kävi Esko kirkolla ja pyysin häntä tuomaan sen kuljetusluvan, mutta miten kävi sitä eivät huoltoherrat antaneet ensinkään vaan sanoneet Eskolle, että jos teillä on kerran jauhoja myötäväksi, niin kyllä ne menevät Kirvussakin. Laitoin oikein kirjallisen pyynnön, koska ajattelin ettei Esko sitä voi muuten niin hyvin selittää. Mainitsin päivä määrät kummastai ostoluvasta, milloin Tuupovaaran huollon postikirjan mukaan ne on tänne lähetetty. Nyt he eivät enää voineet valehdella, ettei ole sinne tulleet, vaan täytyi sanoa totuus.

Lieneekö tyyntä myrskyn edellä, mutta täällä on ollut tätä nykyä niin rauhallista kuin ennen rauhan aikana. Tässä toisella viikolla jonakin iltana tästä lensi yksi ryssän lentokone jokivartta ylöspäin ja ei ollut pitkää aikaa kuin Immolan suunnalta alkoi nousta punasia i.t. tykin ammuksia ilmaan. Tänäaamuna taas kuului kannakselta tykin ammuntaa, siinä ne on sota ihmeet, hyvä jos ei sen kummempaa kuuluisikaan. (HK Inkilästä SP:lle Tuupovaaraan 19.3.1944)

Mamma hyvä!

Kiitän kahdesta kirjeestänne! Vai niin niiden sianjauhojen nyt kävi. No, eipä heistä enää ole väliäkään tälle sialle, sillä teurastamme sen ylihuomenna, kun ei ole millä syöttää. Kyllä se jo mahtaa painaa 60 kiloa, syötimme näet hurjasti sille suojeluskunnan homehtuneita leipiä (pestiin ensin) ja sitten kaikki jauhot mitä ylettyi, Olisipa kuitenkin hyvä saada sieltä vaikka vieläkin syömiseemme kelpaavaa (vaikka mitä jauhoja) tavaraa säkin pohjalle. (SP Tuupovaarasta HK:lle Inkilään 25.3)