Talvisodan jälkeinen aika oli Suomessa pula-aikaa. Jopa peruselintarvikkeista oli pulaa.

Täältä ei nyt tahdo saada lihaa eikä voita, ja maito menee kaikki sotilaille. Perunoitakaan ei mielellään saa. Meillä itsellä ei ole jauhoja, mutta kaupasta saa ruisjauhoa. Vehnäjauhoa saa pari kiloa silloin tällöin. (Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta äidilleen Helena Kuismalle Muurameen 17.4.1940)

Myllärin suku kyllä pysyi jauhoissa, vaikka Einon (Eino Kuisma, Helena Kuisman vanhin poika) mylly Elisenvaarassa pommitettiin eikä Inkilän myllystä saatu mukaan muuta kuin koneet.

Eino lähetti 8. säkkiä jauhoja ja nyt laittaa mitä teille on kuuluva. Meillä on paljon jauhoja, vähän myytäänkin. (HK Muuramesta SP:lle Tuupovaaraan)

Oikein paljon kiitoksia näistä jauhoista! Kirjoittakaa siis, säilytämmekö nämä teidän nimissänne! Kyllä Teille on ollut paljon puuhaa meidän tähtemme. (SP Tuupovaarasta HK:lle Muurameen 24.4.1940)

Taisi olla vähän salailtukin jauhoja?

Oletteko ottaneet kukaan leipäkortteja ja saatteko ryynejä mitä tarvitsette? Meillä on kortit kaikilla muilla paitsi minulla ja Karilla, kun juuri silloin ilmoittamisaikana tulivat viimeiset jauhot eikä niitä viitsinyt kaikkia salata. Karttulastakin tuli 50 kg säkki ruisjauhoja. Mari (Maria Pärssinen, Sylvi Pärssisen miehen Arvin sisko) otti nyt vasta kortin itselleen, pitkän kehoittelemisen jälkeen. Onkohan se viisasta, kun me olemme kaikilla korteilla ostaneet tavaraa, riisiä on nyt ainakin 30 kg, vehnäjauhoja on ostettu myös ja lopulla aina ruisjauhoa. Aika tavaran nautissoo. Jos teiltä puuttuu ryynejä ja haluaisitte niin minä lähetän riisiä. Itse syömme eniten lähettämiänne kauraryyniä, joiden pitkäaikainen säilyminen on epävarmempaa. (SP Tuupovaarasta HK:lle Muurameen 26.7.1940)

Se on oikein hyvä kun nyt saa paketin, mutta älä nyt enää laita, säästä nyt itsellesi jos viellä saatte jotakin syömisen tapaista, meillä jauhot voivat kyllä riittää ensisyksyyn asti ja silloin ei ole nälkä kuin on leipää, kyllä sitä jotain aina saa kortillakin. (HK Muuramesta SP:lle Tuupovaaraan 3.11.1940)

Nyt ovat melkein kaikki elintarpeet kortilla. Saamme sokeria henkeä kohden kuukaudessa 750 g, vehnäjauhoja 1 ½ kg, ruis-ym. jauhoja riittämiin, kahvia 1/8 kg ja kahvinkorviketta ½ kg, voita 250 g kymmeneksi päiväksi tai 500 g juustoa. Liha ja maito ovat säännöstelyn alaisia, voi maksaa 37 mk/kg ja maito 2:50 litra.  Hedelmiä saadaan jonkun verran. (joulukuussa 1940 sp:n päiväkirja)

Aikomukseni oli jo viime viikolla käydä kirkolla, mutta yskä valtasi nuorimman niin etten uskalla häntä jättää. Mieheni on savotassa, enkä tiedä, minne asti on mennyt. Tässä on ajatukset olleet vaikka mitä lajia, kun emme edes saaneet tämän kuun jauhoja perityksi. Kansanhuollon Pekka Parviainen oli puhunut jo joulukuun loppupäivinä, että on tullut kielto antamisesta. (Maria Piitulainen Öllölästä (?) SP:lle 28.1.1941)

Niin tekisi mieli hilloa sieltä, mutta ei kai uskalla lähettää muuten kuin ehkä lujasti korkatussa pullossa salaa postissa. Kärsin melkein sokerinnälkää. Ettekö yrittäisi pientä erää lähettää? Myöskin pyytäisin pari esiliinakangasta Helenalle, kun Joensuustakaan en saanut vaikka kyselin. – Koettakaa myös hommata niin että saatte pitää jauhot tarvitsematta niitä pakkoluovuttaa. (SP Tuupovaarasta HK:lle Muurameen 20.2.1941)

Tässä laitan nyt elokuun sokerit 3. kg. Palasokeria, 4. kg. Hienoa, 1. kg. potatti jauhoja, 1. kg. korviketta ja pussi teille jokaiselle karamelliä. Pyysin kyllä hienon sokerin sijaan paloja, mutta sanovat ettei ole lupa antaa. Nyt viimekuun kupongit ovat kaikki otetut, mitä niillä saa. (HK Muuramesta SP:lle Tuupovaaraan 3.9.1941)

Paketin sain lauantai-iltana kirjeineen. Oikein paljon kiitoksia! Se auttoi minut suuresta sokerihuolista. Koviketta ei täällä ole saatu koko kesänä ja perunajauhot loppuivat jo viime vuonna ennen joulua minulta. Kyllä nyt passaa herkutella marjakiiselillä! Ajatella miten ylellisesti ennen elettiin! Nyt sen vasta huomaa selvästi kun laittaa jälkiruuankin sakariinin kanssa – milloin laittaa ollenkaan. Kyllähän teillä on paljon vaivaa minusta, mutta pyytäisin kuitenkin edelleen pitämään ne kortit ja ostamaan mitä niillä saa. (SP Tuupovaarasta HK:lle Muurameen 8.9.1941)

Ruokahuolia ei nyt sanottavasti ole. Saamme ruisjauhoja tarpeeksi, mutta vehnäjauhoja ja ryynejä harvoin. Hedelmiä ei myöskään enää saada, mutta olenhan minä varannut marjoja yli 100 l. (12.10.1941 SP:n päiväkirjaa, Arvi Pärssinen on rintamalla)

Vieläkö Teillä on jauhoja? Minä säästelin viimeisiä vehnäjauhojani jouluksi ja rintamalle paketteihin, mutta nythän nuo kielsivät korppujenkin lähettämisen. Onkos teillä kauraryynejä? Minä ajattelin pyytää vaikka yhtä kiloa, että saisin keittää Ilkalle lisäruokaa. Ellei Teillä ole vehnäjauhoja niin lähetän niitä sijalle. (SP Tuupovaarasta HK:lle Inkilään 19.10.1941)

Onpa hyvä asia, että Eino  [Kuisma] pääsee kotiin ja Jenny [Kuisma] myös. Luulen, ettei heistä liene mukavaa, jos te laittaisitte tänne niitä ruoka-aineita, kaura- ja ohraryyniä. En minä raaskisi toisille niitä kauraryyniä syöttääkään kuin lapsille. Ohraryyniä on minulla kokonaisia n. 1 kg, vehnäjauhoja n. 5 kg, mitä saimme silloin v. 1939, riisiä n. 2 kg. ja sitten vain ruista. Ruishiutaleita onnistuu joskus saamaan kaupasta, mutta muuten ei, ei edes ohrajauhoja (ei kesästä asti). Kyllä sitä toimeen muuten tullaan, mutta lapsille tekisi mieli saada muutakin kuin ruispuuroa. Jos nyt kuitenkin voitte lähettää jotain, niin saatan minä luovuttaa korttikupongit, ja rahan myös maksaa.

Jäi mainitsematta, että Mari [Pärssinen] toi Valamosta ryssien tattariryyniä maistiaisiksi, ja Tapani [Pärssinen] Petroskoista yhden vellin verran hersryynejä. Pulla on meillä jo harvinaisuus. Nyt aion säästää ne loput vehnäjauhot vain vauvan tarpeiksi kesään asti. Sain vielä eilen Pekka Vatasen miniältä rotinat. Siitä rinkilästä laitan 3 pakettia. (SP Tuupovaarasta HK:lle Inkilään 9.11.1941)

Kun me olemme täällä sellaisten taipaleiden takana, ettei saa edes korttiannoksia elintarpeita, mitä muualla maailmassa saadaan. Tässä kuussa emme ole saaneet palasokeriakaan. Lähetän teille sinne nämä elintarvekortit pyytäen, että ostaisitte sieltä puodista mitä saatte tällä kertaa, siis sokerit, jos annetaan palasokeria, tai sitten osaksi pala, sekä hienoa sokeria. Hienoa saa kyllä täältä, joten jos ei sieltä anneta kovaa ensinkään, niin ei toimita yksin hienoa ostaa. – Korvikkeet (ja kahvit – tietysti ne joulukuun). Jos vielä saatte perunajauhoja, niin sitä myös. Lähettäkää nyt siis heti mitä saatte, ja sitten joulukuun alussa toiset sokerit, korvikkeet ja kahvit. Jos pyytäisitte puodissa pakkaamaan ne hyvin ja paneman pahvilaatikkoon, niin eipä sitten paljoa enää tarvitakaan vaivaa postittaessa. Lähetän nyt rahaa 250 mk ja sitten enemmän, mikäli menee posti – y.m. kuluihin. En viitsisi pyytää, jos ei olisi tarvis. (SP Tuupovaarasta sisarelleen Toini Linjamalle Muurameen 18.11.1941)

Sitten se Tapanin [Tapani Pärssinen] kortti. Jos uskallat, niin osta sillä, mutta jos et, niin älä. Minä lähetän hänelle sinne rintamalle, hän on näet – tai pitäisi olla – minun hoidossani myös, kun hänellä ei ole sitä omaa hoitajaa. Minusta on paha vaivata Sinua tällaisilla asioilla, mutta vaikeaa on olla ilman sokeria ja kahviakin, tai sitten jonottaa sitten ja vahdata, milloin kauppaan tuleisi joku kilo noita haluttuja tavaroita. Ehkäpä te siellä saatte sentään paremmin, ja varmastikin. Me kun täällä olemme olleet jo toista kk. ruisjauhojen puutteessa, ja se on toista. Lohdullista asiassa on, että talollisilla on aitat täynnä jyviä, mutta luovutusviljojen ottoa jyvinä ei ole vielä järjestetty, eikä myllyissä saa helpolla jauhoa, koska ne ovat vesivoimamyllyjä, ja kuten muodissa on, tuntuu olevan meillä ”vesipulakin”. Jyvinä on minunkin pakko ottaa marraskuun annokset. Nälästä ei voi puhua, kun kellari on täynnä syömistä. Mitäs siitä: tehdään potattikakkaraa! Sepä auttaa paljon leipätilannetta. Me tunnumme olevan onnellisemmassa asemassa siinä suhteessa, että saamme maitoa minkä tarvitsemme. Eikä täällä ole maitopulaa sanottavasti ollutkaan. Voita ei kylläkään saa paljoa, ja minä olen jo kolmisen kk. antanut kotiapulaisille ja ukille oman voiannoksensa. Kun tuon kaupasta voin jakelukauden alussa. mitataan siitä osa Ollille, pala Paavolle, simare Simolle minkä verran kukin saa korteillaan, ja lopun syötän lapsille ja itsekin otan silloin tällöin. Niin täytyy tehdä! Anna Sinä myös Jaakolle oma voikuppi ja saatpa nähdä sen ihmeen, että lasten voiannos alkaakin kohtalaisesti riittää! Sen huomion minä tein. Ja kun ukin mukistakin voi loppuu, niin ann’ olla vain, en minä siihen lisää ennen kuin uusi jakelu alkaa. Sokeria en jaa, siitä kun aina ”huohmauttaa” että älkää tuhlatko, niin se auttaa. Tästä ruuasta tulee niin paljon puhutuksi, mutta tekee vielä mieli sanoa, että pullatta sitä jäädään tänä jouluna. (SP Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 15.12.1941)

Mari on täällä joululomalla. Ukki [Simo Pärssinen] oli sairaana, mutta nyt on taas terve. Leipähuolistakin pääsin, saatuani jauhoja Eimisjärven kaupasta 30 kg. Vehnäjauhoja saan myös pari kiloa, ja niin se joulu tuli! Piparkakut teen ruis- ja vehnäjauhoista, samoin kaakun. Lapsille tulee hiukan joululahjojakin. He ovat valmistaneet kuusen koristeita paperista. Kynttilöitä ei ole. (SP Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 15.12.1941)

Vauvani [Ilkka Elias Pärssinen] nukkuu yöt kuin tukki ja ruisjauhoakin sain taas eilen kaupasta. Kun vain saisin saippuaa, että pääsisin pyykille. (SP Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 3.1.1942)

Täällä on nyt taas saatu ruisjauhoja kun on vara pidetty. Vehnäjauhoja sain jouluksi 3 kg. Sitä ei saa. Postiauto lopetti kulkemisen, ja nyt saadaan hevosposti 3:sti viikossa. (SP Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 17.1.1942)

Kysytte, saako täältä korttiannokset. Kyllä me taas tässä kk:ssa [Tuupovaarassa] saimme kaikki jauhotkin, jopa vehnäjauhoakin ja kauraryyniä. Toini osti minulle kovat sokerit ja joulukahvit ja mäntysuopaakin saa täältä. Lihaa ei ole korteilla saanut kuin marraskuussa, mutta huomenna yritän saada Joensuusta tammikuun korteilla. Meillä ei ollut sikaa viime kesänä eikä ole nytkään, kun yhteisporsaani erään opettajan kanssa kuoli äskettäin, mutta syksyllä ostin ison vasikan, mikä teurastettiin, ja sen lihoja on vielä jonkunverran. Olen laittanut vähän Ittillekin. – Öljyä ei ole saatu, ja ollaan melkein pimeässä. (SP Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 30.1.1942)

Oli minulla äärettömän hauskaa, että sain Teille toimittaa pienen vastapalveluksen, joskaan se ei lähimainkaan vastaa sitä, mitä Te, rouva Pärssinen, olette minulle tehneet. Korviketta onnistuin saamaan 8 pakettia. Täältä ei siis saanut kuin 2 viimeisen jakelukauden annokset. Vanhimman kupongin liimasivat liikkeessä kiinni, sillä sieltähän sillä voi saada, jos sinne joskus korviketta tulisi. Täällä se jakelukausi on jo päättynyt. Saippuan ostin sillä yhdellä kortilla, jolla se oli ottamatta. Perunajauhoja valitettavasti ei myöskään täältä saa. En omalla kortillanikaan ole saanut niitä. Ellei sieltä seuraavalla jakelukaudella saa korvike- y.m. annoksia, niin lähettäkää vain korttinne tänne, niin lähetän ne sinne, jos vain täältä edelleen saan.. (Salme Aejmelaeus – tuomari A:n vaimo, myöhemmin fil.tri -Helsingistä SP:lle Tuupovaaraan 15.2.1942)