Kesä 1926  ja VII luokka 1926-27

[Ilmo Pärssisen huomautus: seurustelu Sypyn kanssa on täksi ajaksi laantunut alkaakseen uudelleen vasta syystalvella 1927, kun Arvi muuttaa Inkilään ennen joulua 1927.]

 

Arvi Pärssisen päiväkirjasta  alkaen 30.5.1926

30 päivä Sunnuntai päivä on taas loppuun kulunut.

On ollut jokseenkin hauskaa tänään.

Aamupuoli meni kokonaan kotona ollessa, mutta iltapuolella lähdimme kävelemään, sillä meillä oli pari vierasta tyttöä.

Toinen oli Tenkasen ja toinen Maikin opisto toveri Virolainen.

Ensin menimme seuran talolle katsomaan uutta taloa, joka kai pian valmistuu. Sieltä menemme Pärssiselle, josta lähdimme soutelemaan. Täältä tultuamme leikimme muutamia leikkejä ja tulimme kotiin kello kaksitoista.

Maikin opiskelutoveri on tavallisen mukava neitonen.

31 päivä Hän on edelleen meillä. Työtä olen tehnyt koko päivän.

1 päivä Olin koko päivän niityllä ojan kaivossa, saaden käteni aivan kipeiksi. Kotiin tultua- [2. 6.  1926 – 5. 6.  1926 päiväkirjasta puuttuu lehtiä]

[6. 6.  1926?] … tuu näin koulu toukille läksyt esiin, sillä täytyyhän niitä jonkun verran katsella, vaikka minä en oikein mitään selvää saa. Niinpä silmäilin tänäkin pyhänä ensin läksyjä, mutta en nytkään juuri tullut hullua hurskaammaksi, jonka vuoksi läksinkin päämäärättä kävelemään. Jouduin viimein Lappalaisen kanssa häätalon pihaan, josta alettiin kiusata minuakin häihin ja nuoteisiin.

Eihän siinä muu auttanut, kuin viimein istuutuimme autoon ja läksimme Haitermaahan.

Täällä oli paljon ihmisiä, etenkin tyttöjä, mutta melkein kaikki olivat jokseenkin rumia.

Täällä tanssimme ainoastaan kahteentoista saakka. Sitten menimme Naskalin autolla Miissuvalle [Miisualle], jossa myöskin oli kuokkajaiset. Olimme täällä tunnin ajan, jonka jälkeen menimme Noitermaahan kuokkajaisiin. Emme viipyneet täällä kauan, vaan läksimme taas autolla kotiin.

7 päivä.  Kelju päivä.

8 päivä Ei mitään erikoista.

9 päivä Kaikki selvä!

10 päivä Samoin.

11 päivä. Yksitoikkoista vain.

12 päivä. Huomena on lepopäivä, siis nyt on pyhän aatto. - Koko päivän olen tehnyt jokseenkin ahkeraan töitä. Panimme viimeisen perunan maahan tänään. Kuinka hauska olisi nytkin ulkona vilpoisan lehtikoivun alla jonkun kanssa haaveilla. Ihana olisi nuoruus jos olisi vain kunnon ystäviä, joiden kanssa yhteisiä hämyhetkiä saisi viettää.

13 päivä

Katselen pyhäistä aamua kuusen ja tammen varjoisasta siimeksestä. Suloinen koillistuuli tuo lämpymiä tervehdyksiä kaukaa. Ruisvainiot keinuvat hiljalleen tuulen huokuessa näiden tähkiin.

Mieli kulkee myöskin luokse vanhojen toverien. Mitähän he nytkin kukin askartelee?

Illalla menin Alakylään Pyrinnön kuukausikokoukseen, jossa ilta kuluikin jottamoisen hyvin.

14 päivä Vähän pohmelo piinasi tänään, sillä nousin jo jokseenkin aikaisin ylös. Maikin toveri tuli tänään tänne uudelleen.

15 päivä. Töissä olen ollut vain koko päivän ainoastaan muutaman hetken viivähdin Marin luona jutellen jonninjoutavia. Hän on sentään jokseenkin älykäs, koska hän ymmärtää minua jonkin verran. Meidän Maikki taas ei ymmärrä minua ollenkaan. Olisi hauska jos edes sisko ymmärtäisi minua, muuta kun ei ymmärrä, niin saan yksin vain kärsiä ilot ja surut ja sittenkin hän viitsii kieltää minun seurustelemasta kenenkään kanssa.

16 päivä On ollut synkkä päivä koko päivän, sillä satoi kaiken päivää. Maria lähti meiltä ehken viimeisen kerran, koska Maikki viitsii olla niin hävytön ja väärä tuomitessaan häntä ilman, että hänellä olisi asiat selvillä.

17 päivä ei mitään.

18 päivä Kaikki ennallaan.

19 päivä. Tänään päätin illan suussa lähteä ongelle, jonka vuoksi istuuduin pyörän selkään meidän paimenpojan kanssa ja ajoimme Pikojoelle. Saimme kauan aikaa onkia saamatta yhtään kalaa, kunnes minä sain vihdoin viimein yhden vaivaisen sären. Tämän jälkeen alkoi syödä paremmin, niin että kun läksimme pois, oli meillä hyvä paisti.

20 päivä Kaikki vain pikkuhiljalleen.

21 päivä samoin.

22 päivä Ennallaan kaikki.

23 päivä. Satoi aamusilla erittäin kovin. Ja näyttikin siltä ettei kokon polttamisesta tule mitään kun näin kovasti sataa, mutta iltapuoleksi tuli aivan hyvä sää.

Meille tuli Pesosen rouva kahden junissa vieraaksi poikinensa.

Illalla menin kokolle varustettuna kiväärillä ja parilla kymmenellä paukulla.

Kokon iloisesti loimutessa ammuin monta laukausta sen kunniaksi.

Niin alkoi vihdoin sitten hiiltyä valon juhlaksi pystytetty kokkomme sammuen viimein kokonaan yön hiljalleen varjotessa maisemia.

Ei kuulunut enää kuin ruisrääkän yksitoikkoinen karskuva ääni kun palasin kotiin. Vilpoisasti puhalteli tuuli koivuihin, joita oli istutettu pihalle juhlan kunniaksi, tuoden ehken tervehdyksiä kaukaa olevilta tovereilta.

24 päivä. Valkeni viimein valon juhla kirkkaan ja lempeän sään vallitessa. Luonto kauneimmassa puvussaan, mitä sillä milloinkaan on tervehti hiljaisin henkäyksin tätä kesän suurinta juhlaa.

Minun täytyi mennä kirkkoon, koska Tahvana oli ripillä.

Täällä oli tavattomasti ihmisiä. Rippilapsia yksistään 160.

En ollut käynytkään Pyhäjärven kirkossa pitkiin aikoihin. Sieltä tultuamme olin jokseenkin väsyksissä. [tähän päättyy päiväkirjojen VIII osa, viimeinen lehti on reväisty pois. Seuraava osa otsikoitu ”Arvi Pärssinen / IX osa”. Alkulehdelle kirjoittanut Rauno Pärssinen kesäk. 29. 1926.]

 

29.6.1926 Arvi Pärssisen päiväkirja jatkuu

29 päivä Kaikki ennallaan.

30 päivä. Ennallaan.

Kesäkuu 1 päivä [p.o. heinäkuun 1 päivä] Ei mitään erikoista

2 päivä Kaikki ennallaan.

3 päivä Kova työ koko päivän.

4 päivä. Oi, kohtalo, miksi painat sinä muutamia raskaammalla painolla kuin toisia. - Miksi ei voi toinen olla samassa asemassa kuin toinen?

Kävin kuokkajaisissa, joista juuri olen palannut kellon käydessä kahta.

Siellä ei tehnyt sitten kerrassaan mitään.

Ahtaassa riihessä kun satakunta viinalle tuoksuvaa ja reuhaavaa nuorukaisjoukkoa  räyhää, niin sen arvaa, että silloin ei tee enää mieli sekaan työntyä.

Vietin kuitenkin siellä aikaani näinkin paljon aivan turhaan saamatta mitään iloa osakseni. - Mistä nyt enää löydän ilon? Tämä on kysymys joka saa jäädä aivoihin hautumaan.

5-10:n päivään on mennyt aika työn touhussa.

11 päivä Kahdeksalta täytyi minun mennä pukutanssi harjoituksiin, joista tultuani menin uimaan. Olin uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Illalla olin seuran talolla kuukausi kokouksessa. Kaikki huoleni ja ikäväni pulpahtivat taas esiin. Laululla sain kuitenkin mielen malttini takaisin.

12-15:n päivään on aika mennyt tavalliseen tapaansa.

16 päivä Aamulla en mennytkään niitylle niinkuin aioin, vaan jäinkin kotia, sillä päätin lähteä Käkisalmeen Simoa katsomaan ja muuta semmoista. Läksin siis matkaan eväspussi sidottuna ohjaustankoon huristamaan pyörällä Käkisalmeen. En ennättänyt kuin kolmannen osan matkasta, kun sade tavoitti minut. Ei auttanut muu kuin mennä sateen pitoon. Pian sade kuitenkin taukosi, joten sain jatkaa taas matkaani. Matka ei tuntunut yhtään pitkältä.

Tapasin ensin Simon ja annoin hänelle saatavansa, jonka jälkeen menin tovereitani katsomaan.

En paljon kyllä nähnyt, mutta ei niitä paljoa taida täällä ollakkaan, jonka puolesta täällä on nyt jokseenkin kuivaa. [Pyhäjärveltä Käkisalmeen on noin 30 kilometrin matka.]

17 päivä. Olin eilen päättänyt, että menen tänään kotia, mutta jäinkin tänne Käpylään. Kävin kymmenen junilla josta tuli serkku Matti tänne, mutta hän meni myös samana päivänä poiskin.

Iltasella läksin Kalliosaaren kasinoille tanssiaisiin, jossa en kuitenkaan hyvin viihtynyt, sillä ei ollut ketään oikein koululaisia siellä.

Ajelin kyllä kaupungin ympäriinsä monta kertaa löytämättä sittenkään ainuttakaan luokkatoveria. Kasinoilta tulin pois kahdentoista paikkeilla.

18 päivä Vietin aamuni Pesosella käyden ainoastaan kymmenen junilla.

Iltapuolella ajelin koko kaupungin ristiin rastiin näkemättä juuri ketään tunnettuja. Viimein kyllästyneenä tähän aloin ajaa Puustiin. Täällä ei ollut vielä paljon ketään, sillä oli niin aikainen.

Siinä katselin näköalaa, sillä olin vasta toista kertaa Puustissa, joten paikat olivat vähän outoja.

Alkoi sitten tulla urheilijoitakin, sillä juhlat alkoivat urheilulla.

Kolmiottelu päättyi Mäen voittaessa ensimmäisen sian. Toisena oli Matikka ja kolmantena Marila.

Nyt alkoi ohjelma jossa oli puheita, runoja ja muuta sen semmoista. Näkyi ainoastaan muutamia tunnettuja koko sakissa.

Iltamat tai juhlat, sillä olivathan nämä Käkisalmen nuorisoseurapiirin kesäjuhlat.

Yötä myöten ajoin pyörällä kotiini.

19 – 24 päivään kaikki ennallaan.

25 päivä Aamusilla kävin kuorolaulussa, josta tultuani menin häihin. Ihmisiä oli kerttynyt aika runsaasti kutsuvieraita ja kuokkamiehiä. Kossasmiehien lähdettyä oli kaikki jokseenkin hiljaista.

Mutta nuoteiden tultua oli taas ilo ylimmillään ja kesti aina aamulla kello kolmeen saakka. Tällöin olivat kai kaikki löytäneet omansa koska vähitellen yksi toisensa perästä poistui.

Jäin harhailemaan nyt muutaman pojan kanssa, jotka olivat olleet yhtä saamattomia kuin minäkin. Minä nyt vasta hyökkäilemään sinne ja tänne saaden aina vain ”pomppaus” tiedon, kunnes viimein havaitsin lojuvani sulhasen heinä sarajassa vieressäni muutamia sikeästi nukkuvia poika ratteja.

Eihän siinä muu auttanut kuin ojentua sakkiin. Siinä lojuin kai puolen tunnin ajan, kyllästyen viimein tähänkin.

25 – 7 päivään kaikki ennallaan.

8 päivä elokuuta Aamu päivän kokonaan olin kotosalla käännellen jonkun verran ruotsia. Iltasilla menin katsomaan Antti Pärssisen häitä. Täällä tapasin Viljamin sotakaverin, joka oli myös minulle tuttu. Hänen kanssaan läksin autolla Räisälään kellon käydessä jo kymmentä illalla. Eihän näin myöhään kyllä enää paljon seutua tuntenut, mutta olihan hauska liikkua vieraassa pitäjässä ensimmäistä kertaa. Menimme Marjalan niemen kautta ja pois tulimme Tiurin kautta. Sirkkamäellä oli kuokkajaiset täydessä käynnissä, mutta olin sen verran juhlatunnelman vallassa etten moiseen joukkoon viitsinyt mennä, vaan menin levolle tyytyväisenä iltaan.

[Pyhäjärveltä Naapuripitäjään Räisälään on suoraa tietä noin 30 kilometriä ja takaisin Tiurin kautta noin 38 kilometriä.]

8 – 14 päivään Kaikki arkiset hommat kuten niittäminen ja kesantomaiden kuntoon laitto. Paitsi lukuunottamatta hauskoja talkoita jotka olivat viikolla, joiden loputtua oli iloinen karkelo nurmikolla. Samana päivänä löin viikatteella sormeni halki, joten tämä kirjoituskin tulee niin kevyttä.

15 päivä On vasta aamu kun tartun kynään, mutta en malta iltaa odottaa, sillä menneitä ja nykyisiä huolia askartelee mielessäni.

- Kaikki kesä tehtävät ovat tekemättä. Laskuja en osaa laskea ja saksan kirjaan ei jouda hukkaamaan niin paljon aikaa, että sen voisi kääntää ja samoin ruotsiin.

Näitä huolia ajatellessani muistuu mieleeni niin elävästi sateinen syksy, likainen tie ja vaikeat läksyt viime vuotena. Silloin myös ajattelin, ettei nyt tule elämisestä mitään, sillä jäänhän suoraan luokalle. Mutta sitten päätin, että luokalle on pääseminen millä opilla hyvänsä. Niin myöskin pääsin, mutta en ansiosta, vaan toisten hyvän tahtoisuuden vuoksi, ja siksi nyt saan hikoilla tehtävieni kanssa, saamatta niistä mitää[n] selkoa. Nytkin istun ennemmin jouten kun hikoillen niiden kanssa, sillä mitään selvää en minä niistä saa. En tiedä mitä oikein tästä viimein tulee, mutta kunnialla se ei selviä sen saatan jo ennustaa.

16 – 22 päivään on mennyt kaikki vain pikku hiljalleen.

22 päivä. On sunnuntai.

Kokopäivän olen ollut kappale ja pukutanssi harjoituksissa. Talon vihkiäisiin täytyy näitä harjoitella, jotka vietetään 11 ja 12 päivä syyskuuta. Illalla kävi meillä pari naapurin tyttöä kylällä, joten aika meni jokseenkin hyvin. Kesälomani on vihdoin lopussa, sillä isä sanoo, että nyt saat loput aikaa lukea.

23 päivä. Aamulla olin vielä päivälliseen saakka äestämässä, sillä toiset eivät joutaneet. Päivällisen jälkeen olen työskennellyt koko päivän ruotsin kirjan pelissä, mutta kyllä se vain hitaasti edistyy ainoastaan kolme sivua olen tänään kääntänyt, ja sekin on epävarnaa.

24 päivä Ankaran kuumeen ja hammassäryn vuoksi olen ollut pakotettu lojumaan vuoteessa koko päivän.

25 päivä Edelleen sairaana, mutta ilta puolella kykenin kuitenkin jonkun verran liikkumaan. Kävin muun muassa kappaleharjoituksissa seuran talolla.

26 päivä Taas pistivät töihin, vaikka eihän noista lukuhommistakaan ole väliä, sillä alkaa tässä jo vähän suututtaa nuo laskut kun niitä en taida saada mistään. Kävin Väinöltä pyörää kysymässä mennäkseni huomena Sortanlahteen Huttuselta laskuja tiedustelemaan, mutta kun en saanut pyörää, niin raukesi se tyhjiin koko matka. En tiedä mihin tästä oikein joudun näiden laskujen kanssa.

27 päivä Jälleen olen ollut maatöissä. Ei näkynyt isän lupaus pitävän paikkaansa.

28 päivä Tänään puimme ahoksen joten se päivä meni kokonaan siihen.

29 päivä Kolmen aikana isä ajoi jo minut ylös, sillä olin päättänyt lähteä metsästämään naapurin pojan kanssa. Astuimme koira edellämme varhaisessa luonnon ihanassa metsikössä pienten lintujen iloisesti viserrellessä vihreissä puissa. Kulimme pitkät matkat näkemättä yhtään suurempaa lintua. Viimein huomasin orava ”kurren” istuvan rauhallisena oksalla jyrsien kuivanutta männyn käpyä. Emme raaskineet tuota metsän pienoista ”kisiä” ampua, vaan heitimme hänet nauttimaan luonnon ihania antimia. Jonkun ajan kuluttua huomasimme ison haukan, jonka päätimme yrittää ampua. Minä hiivin siinä toivossa aivan likelle ja kävin ojentamaan haulikkoa sinne päin joka samassa jo pamahtikin. Haukka läksi iloisena lentämään, joka näin sattuman kautta pelasti henkensä.

Jonkun matkaa kuljettuamme tulimme teeriparveen josta kuitenkaan ei koira saanut puuhun ainuaakaan. Mutta nyt tapasi koiramme jäniksen, jota se läksi innokkaasti takaa ajamaan. Me istuimme huoleti radan penkereellä siinä luulossa, että pianhan se väsyy ja tulee luoksemme, mutta niin ei käynyt, sillä kohta pupujussi olikin tehnyt kierroksensa ja tuli radalle meidän nenämme eteen. Mutta me – niinkuin sunnuntaimetsästäjät ainakin – istuimme pyssyt selässä, joten Jussi kulta pääsi ehjin nahoin ohitsemme ja alkoi mitata radan pituutta.

Nyt kävimme ampumaan radan valliin kiväärilläni. Hyvinhän se sattuikin viideltä kymmeneltä metriltä. Nyt aioimme lähteä kotia mutta tien vierestä läksikin metso lentämään, jonka kohta koira ajoi puuhun. Me aloimme hiipiä puun luo ja pääsimmekin jokseenkin liki puuta, josta toverini koetti ampua, mutta ei syttynyt haulikko. Silloin minä kiväärilläni ammuin ja niin tuli maahan, että jymähti. Tämä oli ensimmäinen lintu kun minä ammuin eläissäni ja oli jokseenkin suuri metso.

Päivällä kävin seuran talolla kittaus talkoissa.

Myöhemmällä ajattelin mennä erääseen taloon kylälle, mutta kun velimies pani hevosen valjaisiin ja läksi Montrualle, niin minä läksin myös hänen mukaansa. Täällähän ei juuri tehnyt mitään, sillä oli tavattomasti ihmisiä. Tokko olisi parempi ollut kuitenkaan täälläkään kylässä.

30 päivä Olen viellä tänäänkin ollut töissä. Illalla kävin viimeisissä kappale harjoituksissa.

31 päivä. Valkeni viimein taas se matka päivä. Valkeni myös nimipäiväni ilman ollessa mitä kirkkain. Mutta mieleni ei ollut kirkas, sillä monet huolet askartelivat aivoissani. Koko matka kului syvissä ajatuksissa.

Käkisalmeen saavuttuani heti läksin hakemaan Jyrkiäistä [= Erkki Jyrkiäinen], saadakseni häneltä laskuja, mutta hänelläkään niitä ei ollut laskuja juuri paljon enempää kuin minullakaan.

1 päivä. syyskuuta Jo aamulla varhain läksin liikkeelle hyvin toivein laskuja etsimään. Ja kun me Jyrkiäisen kanssa olemme tämän päivää laskeneet, niin on nyt jo 70 laskua laskettu, joten ei puutu enää kuin kolme kymmentä laskua. [Sivun reunassa: Asevelvollisuus lain 22 §:n 1 mom:ne]

2 päivä Tänään oli varsinainen koulupäivä mutta läksyjä ei ollut mitään. Muuten sujui päivä jottamoisesti.

3 päivä Ei mitään erikoisia kommelluksia tänäänkään.

Meillä oli saksaa, mutta Böckerman [Joko Eino Sares tai Väinö Sares, entisiä Böckermanneja kumpikin.] käänsi kappaleen joten siitäkään ei ollut mitään vastusta. Tänään aloittivat ylioppilaskokelaat reppujen suorituksen realilla.

4 päivä. Jo on kolmas koulupäivä umpeen kulunut. Kokopäivän on särkenyt hammasta tavattoman kovasti, joten en iltasilla päässyt minnekään. Ei nyt vielä näytä niin tavattoman synkältä tulevaisuus kuin luulin, mutta kyllä siinä pinnistää saa, jos aikoo läpäistä seitsemännen luokan.

5 päivä. Ensimmäinen pyhä on kulunut tänä syksynä koulukaupungissa. Aamulla kävin viemässä Helville laskuvihkon, jonka jälkeen olin kotona läksyjen lukupuuhassa. Sitten läksin Pesosen kanssa koluniemeen. Täältä tultuani olin asunnossani kokoillan koska satoi. [Merkintä: Myyty arpoja Antti Pesonen 3 kp – 6:-]

Siirtoa ei tapahdu, sillä on jo pitänyt päiväkirjaa toista vuotta joten alkaa tulla tähteelle tämä kirjoittaminen. Siihen olen pistänyt melkein suoraan suruni ja iloni.

Lopetan toistaiseksi tämän homman, kunnes – jos tarvis vaatii – aloitan uudelleen.

                                                    [Päiväkirjan osa IX päättyy.]

Suomen Kuvalehti 22.1.1927

22.1.1927 ilmestyy Suomen Kuvalehden numero 4 siltä vuodelta.

Fordin kokosivun mainos kertoo että Tudor Sedan maksaa 32.195 markkaa Helsingissä plus toimituskulut ja rahti ostajan paikkakunnalle erikseen. Mainoskuva on Runebergin patsaalta Helsingistä. Ajajana on mies ja takapenkillä kaksi naista. Auton rekisterinumero on U-4253. Auton istuimet ovat ”lämpimästi patjoitetut”. Pienempiä mainoksia ovat Kuvalehden numeroon maksaneet  Hangon keksi, Putervo margariini, Vim pesuaine, Vasanta tai Are pyöräkutomakone, Reymersholmin kruunuöljy,  lastenlehti Pääskynen, kristillinen aikakauslehti Kirkko ja kansa, Nadja-helminauha, Vaasan Extra leipä, Raleight 1927 moottoripyörä, Maniola käsivoide, sairaalatarvikkeita valmistava Helsingin Uusi Rautasänkytehdas, Läkerol pastillit, ”Punkt-Roller” läskinpoistosurvin ja Sun-maid rusinat. Artikkelit kertovat eräelämästä Kanadassa, jääkärimuistelmia Hallan talosta, kuvakooste Säynätsalon uudesta kirkosta ja pronssiveistosten tekijästä. Kuvakoostessa Japanin uuden keisarin Hirohiton kuva. Syntymäpäivää viettävät rouva, muurarimestari, kunnalliskätilö, maanviljelijä, mäkitupalainen, pienviljelijä, työnjohtaja, leskirouva, rakennusmestari, emäntä, kansak. johtaja, kauppias, tekn. johtaja, maanviljelijä, ompelijatar, lukkarin rouva ja rouva. Kultahäät ovat entisellä rautatieläisellä ja hänen vaimollaan. Kuolleiksi ovat tulleet taloustirehtööri, yövahti, seminaarilainen Kajaanista (vain 20-vuotiaanan), konttoriapulainen (vain 19-vuotiaana) ja vielä kirjap. apul. vielä nuorempana (18-vuotiaana). Keuhkotauti vei nuoriakin, se oli aika tavallista.

Arvi Pärssisen päiväkirja 27.2.1927 – 13.5.1927

Muistiinpanot jatkuvat muutaman kuukauden tauon jälkeen. Otsikko ”Muistiinpanoja / Arvi Pärssinen / VII lk”. Arvi Pärssisen päiväkirjoissa on jotain tottakin. Kun näitä muistiinpanoja ei ollut tarkoitettu kenenkään luettavaksi, niin niistä avautuu ensinnäkin näkymä melkein kaksikymmentävuotiaan, mutta nykyisen mittapuun mukaan kuusitoistavuotiaan elämään. Ei oikein ole hallinnassa konteksti, niin kuin ei minullakaan ollessani kuusitoistavuotias. Mitä tästä kaikesta tulee? Minäkin lauloin kuoroissa ja olin mukana teinikunnassa erilaisissa yhteyksissä, ja seurustelin mukavan tytön kanssa. Ei kuitenkaan mitään seksuaalisuutta: meistä oli vain mukavaa, että oli kaveri, jota voi tavata joka päivä. Tai enhän minä voi toisen puolesta mitään sanoa, kuinka hänen tuntemuksensa oli. Kuitenkin kuusitoistavuotiaana muistan hämmingin kun ajattelin kutsua luokkamme tyttöjä syntymäpäiville: käteni hikosivat ja änkytin kun pyysin muutamilta, että tulisitko synttäreilleni ja aivan kummastuksekseni kaikki joita pyysin, tulivat.

27 päivä. Aamulla kävin katsomassa kannaksen hiihtoa. Siinä voitti Sakkola. Illalla kävin kalevalan juhlassa seuran talolla. Tulin sieltä pois erään kummini tytön kanssa.

28 päivä Olin kotona koko päivän, vasta illalla kävin kummillani kylässä.

1 Maaliskuuta Kävin mäessä ja kylässä vaikka olikin aivan nuoska. Tänään olisi pitänyt mennä jo Käpyläänkin, mutta minua on pyydetty huomiseksi käräjille todistamaan erääseen asiaan.

2 päivä In der Nac Jo aikaisin menin kirkolle, jossa todistettuani tulin kotiin ja jouduin viellä kahden junille ja sitä myöten Käpylään.

5 päivä Illalla oli kahdeksannen luokan lähtijäiset joissa meni aika tavallisen hyvin.

6 päivä Kävin aamulla kymmenen junilla tavatakseni jonkun kotikuntalaisen, saadakseni lähettää vaatteita kotiin. Iltasella kävin suorittamassa raittius tutkinnon ja tullessa kävelin jonkun aikaa. Aina tähän saakka on pitänyt nuoskaa, mutta nyt alkaa vähän pakastua. Ehken menetän viimeisen toverinikin.

10 päivä Koko viikko on mennyt pikku hiljalleen. Kokeita alkaa nyt tulla tuhka tiheään.

12 päivä. Tänään oli taas yksi kriitillisimmistä päivistä. Oli nimittäin kolme tuntiset algebran kokeet.

En varmasti tiedä, mitä niistä saan mutta sen tiedän kuitenkin, että huonosti ne vain meni. Iltasilla menin Kansalaisopiston illan viettoon, mutta siirryin sieltä pian pois ja menin keskikoulun toverikunnan konventtiin. Siellä oli kyllä suljettu seura, mutta ottivat minut kuitenkin vastaan.

En viihtynyt täälläkään loppuun saakka, vaan tulin nukkumaan. Sillä ei voi viihtyä hyvin semmoisessa paikassa, jossa ei ole sitä yhtä, josta voisi vähän pitää ja jonka eleitä jonkin verran seurata.

Tultuani kotiin nukuinkin heti hyvin makeaan uneen.

13 päivä. Aamulla kävin kymmenen junilla, josta tuli veljeni tänne käymään. Päivän ajan olinkin kotona, kunnes täytyi lähteä Pontukselaan laulamaan osu[u]skaupan 20-vuotisjuhlaan. Ohjelma oli hyvin monipuolista ja sointuvaa, joka oli omiansa nostattamaan mielet arkitunnelmasta korkeammalle ja voi mielihyvin yhtyä juhlivien kansalaisten joukkoon. Maammelaulun kaiuttua hajaantui koko monilukuinen joukko kukin omalle suunnalleen. Minäkin tapasin M:n, jonka kanssa tulin pois ja pidin seuraa jonkun aikaa.

18 päivä Koko tämä viikko on kulunut iltamia järjestettäessä. Tänään panimme toimeen reklaamikulkueen, johon kuului rummun lyöjä, jona olin minä, keskiajan ritariksi pukeutunut mies, jolla oli selässä kirjoitus ”mitä tapahtuu huomenna” Väinämöiseksi pukeutuneella henkilöllä oli sitten selitys edelliseen ja neljäntenä erääseen intiaani pukuun pukeutunut nuorukainen, jolla oli tangossa varsinainen ohjelma.

Tällä tavoin harhailimme katuja myöten, uteliaan katsoja joukon seuratessa kintereillämme. Vielä on huomattava, että olimme naamioidut.

19 päivä Olimme yhden tunnin koulussa, jonka jälkeen menimme taas ilveilemään kymmenen junille.

Seitsemältä alkoi sitten tuo kauan kaivattu iltama. Ensin oli alkusoitto, jonka jälkeen seurasi tervehdyspuhe. Sitten seurasi yksinlaulu, jonka jälkeen seurasi lausuntaa.

Vielä oli siellä kaksintanssia, esitelmä ja näytöskappale Kuopion takana. Tämän jälkeen seurasi muutaman tunnin tanssi, joten kello oli jo neljä, kun tanssi loppui. Juhla teki hyvin virkistävän vaikutuksen.

20 päivä Koko päivä on mennyt levätessä. Illalla kävin pitkästä aikaa taas elävissä kuvissa.

25 päivä Tänään on jo Marian päivä. Jo aamulla aikaisin olin jalkeilla, sillä kävin sanomien hiihtokilpailuissa. Hiihdettävä matka oli 10 km aikaa meni minulta 50 minuuttia. Parasaika  42 minuuttia.

Päivällä olin sitten sanomien toimistolla ruualla ja kahvilla. Kaiken päätteeksi olimme valokuvassa. Sitten menin eläviin.

27 päivä Siskoni kanssa menin Puustiin jalkasiin.

Siellä oli jokseenkin hauskaa, mutta kun täytyi yötämyöten tulla yksin kotiin oli se jokseenkin ikävää.

28 päivä Koulussamme on nyt taas puuhaa ja touhua, sillä tarkastaja ilmestyi tänä aamuna koululle.

Kaikki vihkot täytyi penkoa esiin ja kulettaa koululle ukon tarkastettavaksi. Jos meidän ukkomme ei ole hullu, niin on se suuri klouni, sillä hän antoi meille saksan vihkot ja käski panna paperit kansille huomaamatta, että me voisimme korjata saksan käännöksemme, jonka hän oli vielä jättänyt korjaamatta. Sivellen tyytyväisinä partaamme, korjasimme ensin virheet saksan käännöksestä ja vasta sitten panimme paperit kansille ja veimme ukolle, joka otti ne tyytyväisenä taas vastaan.

Näytimme ukolle nurkan takana pitkää nenää ja luikimme tyytyväisinä pois.

31 päivä Koulussa hurisee taas entistä latuaan. Tarkastaja on ottanut käpälät allensa ja kadonnut.

On sentään hauskaa, kun Pesosen setä on edes vähän mukavampi kuin toiset. Tulen aina olemaan kiitollinen hänelle kaikesta.

3 päivä huhtikuu Kävin aamusilla hiihtämässä, jonka jälkeen täytyi mennä kymmenen junille. Velimieheni tuli sieltä, joten jäivät kaikki tehtävät tekemättä, ja sen lisäksi täytyi mennä kahdeltatoista koululle raittius seuran päiväjuhlaan. Minun täytyi pitää tervehdyspuhe. Tällöin saimme myös todistukset raittiustutkinnoista, joten olen nyt suorittanut ylemmän raittiustutkinnon. Täältä tultuani ei ollut aikaa muuta kuin puvunmuuttoon kun täytyi jo lähteä kansliaan odottamaan autoa, joka veisi meidät Puustiin. Jonkun ajan kuluttua auto tulikin ja niin olimme lähtövalmiit. Matkalla lauloimme muutamia lauluja. Kun olimme esiintyneet lähtikin auto jo pois.

Minä pääsin myöhemmin toisessa autossa, mutta tanssia en saanut minäkään.

4 päivä

Tänään on vielä kouluakin, mutta huomena ei ole vasta kuin kolmelta, koska täytyy kirjoittaa Ylioppilaskirjoitukset. On hiukan hermostuttavaa astua sellaisiin kirjoituksiin ottaen vielä huomioon, etten ole lukenut mitään.

[Arvi P. tarkoittaa siis preliminäärikirjoituksia, varsinaisiin kirjoituksiin on hänellä vielä aikaa vuosi.]

5 päivä Viimein valkeni se päivä, jolloin oli suoritettava meidänkin realikoe. Aamulla kävin Böckermanien luona hakemassa kirjoja saadakseni hiukan lukea realia. Kovassa jännityksessä odottelin Böckermanin saapumista, saadakseni häneltä kysymykset. Viime tingassa sainkin kysymykset, jolloin ei auttanut muu kuin repiä muutamia lehtiä kirjasta mukaan. Kymmeneen kysymykseen vastasin, mutta ehken huononpuoleisesti muutamiin.

Povari mummo povasi, että minä pääsen ensi keväänä ylioppilaaksi saa nähdä näyttävätkö lehdet oikein.

7 päivä Tänään oli aine.

Sain tämänkin jo ennemmin tietää, mutta enhän siitä tullut hullua hurskaammaksi, sillä itsenihän täytyi joka tapauksessa kirjoittaa, koska en ole koskaan kirjoituttanut toisella ainettani. Kukaties miten hyvin se lie mennyt. Kirjoitin Saarijärven Paavo suomalaisen ihannekuvana. Kunhan vain pääsisi läpi ei muusta olisi niin väliä.

8 päivä Tänään oli koulua ja huomena on matematiikan koe, joka täytyisi saada menemään hyvin tai muuten ei ole luokallepääsyä.

[pois revittyjä lehtiä välillä]

[24.4.1927?] … Kävin vielä elävissä kuvissa, jossa oli tavallisen mukavat elokuvat. Toivon, että ilta menisi yhtä hyvin kuin eilinenkin.

25 päivä Koulussa on mennyt taas pikku hiljalleen. Reima kävi puhumassa 3-4 neljännestä käskystä, joka oli aika hyvin onnistunut.

Illalla kävin vielä kansakoululla kuuntelemassa samaa puhujaa.

Valvoin melkein koko yön. Oi, rakkaus! Miksi oletkaan keskessämme kuin virvoittava lähde, josta janoinen saa sammuttaa janonsa. Säilyykö ihmisessä koko elin iän yhtä intohimoinen ja raikas rakkaus kuin nuoruuden pyhä eläväksi tekevä rakkaus. Mitä merkitseekään tämän rinnalla kulta ja maallinen tavara! Ei yhtään mitään.

30 päivä Koulussa kaikki entistä latuaan kulkee aika. Tänään oli Vapun vastaanottajaisiltamat Pontukselassa. Täällä olin 12 saakka. Ja menin nyt kansalaisopiston lopettajaisiin, jossa tanssimme aina neljään saakka. Joten aamulla nukutti hyvin.

1 päivä toukokuuta On ollut vähän kylmän puoleinen ilma, vaikka aurinko onkin paistanut melkein selkeältä taivaalta. Olen koko päivän ollut hyvin synkkämielinen, jota en ole kokenut pitkiin aikoihin. Kävin elokuvissakin, jonka jälkeen olin jonkun aikaa asunnossa kunnes täytyi taas lähteä koululle Toverikunnan vapun viettoon. En kuitenkaan enää viihtynyt täällä kauan, vaan tulin kotiin, joskohta vaivuin ”sulo”unten helmoihin.

7 päivä Tänään piti olla raittiusseuran iltamatkin, mutta kun emme saaneet lupaa niin jäi se pitämättä. Viimeinen tunti oli lupaa, sillä tänään on kulunut 50 vuotta kun Runeberg kuoli. Vietimme pienen juhlahetken hänen muistokseen, jossa minulla oli kaunolukua. Myöhemmin kävin vielä aseman tuolta puolen hakemassa sinivuokkoja.

8 päivä Kävin kymmenen junalla, josta sain kirjeen, joka totesi mummoni vetäneen viimeisen hengen… [yksi lehti poissa päiväkirjasta.]

[12.5.1927 ?] … läksyjä. Illalla menin Lottien päiville sotilaskotiin. Täällä laulelimme ja saimme kuulla kaiken kaltaista ohjelmaa. Tulin pois yksin kello 11.

13 päivä En aamusilla muistanutkaan mikä päivä tänään on, ennen kuin Eeva onnitteli, niin muistin vasta silloin, että täytän tänään 20 vuotta.

Kun ajattelee vakavammin elämää, niin minulle ainakin heti tulee mieleen, että mitä varten oikeastaan elän? - Mitä hyödyttää tuskailla täällä koulussakaan! - Miksi luen? - Eikö olisi parempi, jos jo nukkuisin pois täältä elämän kilparadalta?

Tunnen niinkuin olisin jo hyvin vanha, mutta mieleni on yhtä virkeä kuin pienen pojan joskus vaikkakin joskus olen hyvin synkkämielinen. Siis alkaa jo kolmas kymme[n]! - Mikä massa vuosia! Mihin ovat nämä kuluneet? - Onko näistä ollut mitään hyötyä? - Miksi on pitänyt elää? -  Kaikkiko vain turhan vuoksi? - Kunnes kuolema tulee tai sallimus johdattaa tilanteihin, jolloin kuolema tulee ennen aikaansa.

Oi, sivistys ja tieto! Mitä hyötyä on kaikista näistä? Kaikki kerran katoo ja sortuu, jolloin takana häämöittää syvä menneisyys, johon ei kukaan voi kajota. Ihmisen aherrukset ja työskentelyt, näiden pitäisi viedä ihmistä onneen ja menestykseen, mutta se on väärää. Niin ei saavuteta aina onnea ja menestystä, vaan ovat ne toisin keinoin löydettävissä. Oi, milloin tulee se hetki, jolloin kaikki loppuu tyyneen uneen! -  Mutta mitä seuraa tämän jälkeen? - Se on vastaamaton arvoitus.

Arvi Pärssisen päiväkirjasta 14.5.1927 – kesä 1927

14 päivä Nousin ylös jo klo 5 joten päätin mennä Pyhäjärvelle jo tässä aikaisessa junassa vaikka luvan olinkin kysynyt vain ilta puoleksi. Tavattoman ruman ilman vallitessa saavuin Pyhäjärvelle. Kaivelin aamupuolella maata ja sitten menin kahden junille Pesosta vastaan, mutta hän ei tullutkaan junalla, vaan tulikin autolla. Illalla tulin sitten hautajaistaloon, jossa olimme järjestäneet hautajaiset. Syötyämme täällä oli kello jo 11, joten täytyi käydä nu kkumaan.

15 päivä On jokseenkin aikainen aamu vielä kun tätä kirjoitan. Kaikki ovat menneet kirkkoon ja olen nyt jokseenkin yksin hautajaistalossa emäntien kanssa. Tuntuu siltä kuin en mitenkään voisi olla enää täällä, vaan täytyisi lähteä kaupunkiin. En vielä tiedä, menenkö tänään kaupunkiin vai en. - Nyt istun jo kaupungissa asunnossani, kun tätä kirjoitan. Tilasimme Pesosen kanssa auton, jolla pyyhälsimme kaupunkiin. Matka olisi ollu[t] muuten vaikka kuinka hauska, jollei olisi loppunut pentsiini. Saimme odottaa jonkun aikaa, ennen kuin tuli auto, josta saimme pentsiiniä.

21 päivä Tänään oli meillä neljä tuntiset kokeet kaikista matematiikka aineista. Saan ehken seitsemän paikkeilla, mutta en kai silti pelastu ehdoilta, sillä oli todistuksessa viime kerralla nelonen. Tämä on tavattoman kurjaa, jos saan matematiikasta ehdot, sillä silloin on koko kesä mennyt piloille. Tuntuu elämä niin kovin toivottomalta, sillä mihin tästä oikein lopulta joutuu, kun kaikki on niin huonolla kannalla. Matematiikan kurssit alkavat jo aivan koulun loputtua, joten ei ole yhtään rauhaa. Huomenna puoli seitsemän täytyy lähteä retkelle Konevitsaan.

22 päivä Tänään valkeni se päivä, jolloin olimme päättäneet tehdä retken Konevitsaan. Nousin aamusilla jo kello viideltä ylös, vaikka määrä oli lähteä puoli seitsemän. Ei ollut vielä autoakaan tullut kun saavuin koululle, mutta ei aikaakaan kun jo tulla porhalsi osuuskaupan auto, johon me pojat paikalla hyökkäsimme. Vähän aikaa saimme odottaa, ennen kuin lähdimme matkalle. Koko matkan laulelimme kaiken kaltaisia lauluja. Saavuimme onnellisesti Sortanlahteen, josta meidät vei sotilas laiva Konevitsaan sään ollessa mitä parhain. Silmiemme eteen avautui laaja rakennusalue laajoine kirkkoineen. Luonto on Konevitsassa mitä ihanin. Siellä on kirkkoja kai ainakin neljä. Kukkia oli jo näin aikaisin hyvin runsaasti. Haastoimme vielä patteriston sotilaat potkupallo-otteluun, jossa voitimme 3 – 1 vastaan. Tämän jälkeen tanssimme puolisen tuntia, jonka jälkeen suoriuduimme laivarantaan. Täällä lauloimme vielä munkeille ”Mun paimen Herra on”. Pian alkoi laiva lipua täydessä lastissa Sortan lahtea kohden. Täällä kävimme autoon ja aloimme painua Käpylään. Kovan kilpailun seurauksena oli, että saavuimme ensimmäisenä Käpylään. Hauskat muistot seuraavat tätäkin retkeä, joka oli hyvin virkistävä.

24 päivä Saimme tänään matematiikan kokeet joista sain 7 ½ mutta silti saan ehdot, joka on verinen vääryys. Raivosin kuin villipeto luokassa särkien ehken monta pulpettia ja nyt olen aivan lamassa enkä tiedä, mitä olisi tehtävä. Ich gehe in der Walde und …

[lehti revitty pois.]