Suomen vahtikoirat Tornissa 1945

Neuvostoliittolaisten miehittämä liittoutuneiden valvontakomissio aloittaa toimintansa heti sodan päätyttyä idässä.  Sen ensimmäinen tehtävä on patistaa suomalaisia vähän tappelemaankin saksalaisia vastaan Lapissa, eikä vain vilkuttamaan lähtijöille. Sotaa oli pakko koventaa, koska muuten olisi neuvostoarmeija tullut vähän avittamaan ja samalla miehittämään koko maan. Valvontakomissio oli kuin mätäpaise suomalaisessa vaivoin pystyssä pysyvässä demokratiassa. Tapio Pajunen kutsuu valvontakomissiota Suomen vahtikoiraksi. Komissio teki muutakin kuin vahti. Suomeen tulleet inkeriläiset piti palauttaa Neuvostoliittoon, vaikka suurin osa heistä oli tullut vapaaehtoisena ja palautus koski vain väkisin tuotuja. Ryssä luki kuitenkin sopimusta miten halusi. Joulukuun 1944 ja tammikuun 1945 välisenä aikana palautettiin 55 000 inkeriläistä, ei tosin Inkeriin vaan kauas Siperian perukoille tai suoraan vankileireille. Heitä pidettiin nimittäin epäluotettavina, vaikka heidät oli siis neuvostoliittolaisten mukaan pakolla kuljetettu Suomeen. Venäläisten logiikka on ylittämätöntä. Sisäministeri Leino, kommunisti, ei halunnut olla pahaa huonompi, vaan vangitutti noin 19 henkilöä toimittaakseen heidät Neuvostoliittoon tuomittaviksi syistä, joita Suomen laki ei tunne. Yksi teloitettiin Neuvostoliitossa ja loput pantiin vankilaan. Suurin osa noista ihmisistä oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä venäläisiä emigrantteja. Tätä yksityistä poliisitointa ei sentään Suomen eduskunta hyväksynyt, vaan Leino erotettiin – tosin vasta kolme vuotta tapahtuman jälkeen.

Karjalainen 6.5.1945

Pääotsikkona on tietenkin se, minkä takia tämän lehden on Sylvi Pärssinen säilyttänyt. Kaikkien seitsemän palstan yli on se pääasia ”SOTA PÄÄTTYY”, kaksi isoa kirjainta per palsta. Tanska vapautuu, ei kuitenkaan ilman uhreja, koska saksalaiset sotalaivat vielä rauhan tulosta tietämättöminä tulittavat esimerkiksi Oesterbrota. Tietämättömyys ei lohduta niitä kymmeniä, jotka tulituksessa kuolivat. Muitakin henkiä vaatineita yhteydenottoja tapahtuu esimerkiksi SS-joukkojen kanssa Tanskassa. Mutta vähäisiksi kokonaisuudessaan jäävät Tanskan menetykset. Englantilaiset tulevat ja ottavat haltuunsa väliaikaisesti koko maan, mutta vain viikoiksi. Sitten tanskalaiset ovat jälleen itsenäisiä. Tanskalaisten sankarihaudoilla on väljää.

Unkarilaiset nousevat kapinaan tietämättä, että isoveli valvoo ja ottaa vielä hallintaansa koko maan, joka hallitsevuus sitten kulminoituu vuoden 1956 kapinaan.

Norja odottelee vapautumistaan, joka muutaman päivän sisällä tapahtuukin. Vain pari viikkoa aikaisemmin viimeiset saksalaiset olivat Kilpisjärvellä poistuneet Suomesta jättäen Lapin jälleenrakentamiselle tilauksen, kun kaikki mahdollinen oli poltettu tai tuhottu.

Suomessa oli totuteltu rauhan oloihin jo lähes kahdeksan kuukautta, jos lasketaan pois Lapin sota. Niinpä rauhallisissa pommituksia pelkäämättömissä oloissa saa tenori Jorma Huttunen pitää konsertin Joensuun kaupungintalolla – säestäjää ei mainita. Jorma Huttuseen törmäsin noin 22 vuotta myöhemmin hänen ollessaan YL:n solistina vuonna 1967. Sitten seuraava tapaaminen oli italiankielen oppitunneilla Sibelius-Akatemiassa vuonna 1976. Kohta sen jälkeen Jorma Huttunen kuoli, parin kuukauden perästä.

Naisten liikunta aina vain jatkuu. Koripallo oli aika uutta, 1930-luvulla Suomeen tullutta. Siinä lajissa ei naisille ollut kilpailuja, vain harrastusta. Joensuun lyseolla pidetään naisten koripalloharjoitukset: ”suihku, pyyhe mukaan”. Pitää Rauno pistää kertomaan millaiset suihkut lyseolla olivat.

Tuupovaaran veroäyri kohoaa mahtavasti lähes 8 prosenttia. Aikaisempi oli 7:25 ja nyt tähtitieteelliset 7:75. Siinä ovat mahtaneet rikkaimmat kiroilla äyrin hinnan tulevasta kehityksestä onneksi tietämättöminä.

Sodan aikana oli tanssikielto, jota kyllä yleisesti rikottiin. Kuitenkin lainkuuliaisten patoutunut parihakuisuus purkautuu. Karjalaisen sunnuntain lehdessä on kolmekin tanssipaikkailmoitusta. (Karjalainen ei ilmestynyt maanantaisin.) Ilosaarella tanssitaan kalleimmasta päästä (40 mk) ja sitten Mutalassa on tilaisuuksia peräti kaksi: ensimmäiset ovat ”reilut tanssiaiset” ja toiset ovat ”hauskat tanssiaiset”. Hauskat tanssiaiset eivät ilmoita hintaa, mutta reiluihin pääsee kympin halvemmalla kuin Ilosaareen.

Yleisö ilmoittaa myytäväksi seuraavaa: Lokomobilin, tuoretta kalaa, faneerikanootin, äitiysliivit, lastenrattaat, miesten kultakellon, vasikkapuoliturkin numero 54, käytetyn radion ja kirjoituspöydän. Sitten seuraa kessua, lasten vanna, 2 kunnossa olevaa gramofonia, hintana toisella 5000:- ja toisella 3000:- ja vielä levyjä mukana. Hinnaneroa ei selvitetä, mutta olisiko niin, että vain toiseen kuuluu levyjä.

Ostajapuolellakin löytyy ilmoituksia. Halutaan ostaa jalkapalloja, soutuvene, kesäpaltto, esikaupungista mökki tai pienempi talo, rakennustontti, morsiuskangas, miesten kesätakki no. 48-50, vene jossa yhteydessä myydään saman tien piikkarit, pieni mökki jne.

Ostokorttien jakelusta ilmoittavat Liperin ja Pielisjärven kuntien kansanhuoltolautakunnat. Juuka-Nurmes väli saa jälleen linja-autonsa kulkemaan. Suurpiirteisesti ilmoitetaan, että auto kulkee ”entisten aikataulujen mukaisesti”. Hyvin luotetaan ihmisten muistiin.

Epätoivoisiakin ilmoituksia on mukana: ”Vähän käytetyt jalkapallokengät vaihdetaan tuuli- tai öljytakkiin”. Kengän kokonumero on 43. Lapsiakin olisi saatavilla. Enon Kunnalliskoti ilmoittaa myytäväksi kolmen viikon vanhan terveen ja kiltin tytön nimeltä Maija Liisa joko kasvatiksi tai omaksi. Mitenkähän lienee Maija Liisan käynyt ja missä nykyään tallailee?

Asunnoista on kova kysyntä. Nuoripari etsii asuntoa, samoin 2 kunnon miestä ja Onni Tilander. Heidät ehkä hakkaa hakuprosessissa ylivoimainen ”raitis, elämäntavoiltaan säännöllinen pariskunta”.

Kadonneita osasto on aina surkea. Kadonnut jonnekin ovat pyörä, lompakko, vaatetuskortti, ja vielä 2 yleisostokorttia.

Paikkoja on avoinna. Tarvitaan uimaopettajia molemmista sukupuolista, kaivosmiehiä Outokumpuun, parturi, kotiapulainen, itsenäistä taloutta hoitamaan pystyvä nuori rouva (ikäsyrjintää), kotiapulainen, keittiöapulainen hotelliin, ruoanlaittotaitoinen päiväapulainen, naishenkilö, naisapulainen ja pyykinpesuun kykenevä keittiöapulainen matkustajakoti Suomeen.

Fantom sarjakuva on pelottava: ”Älkää yrittäkö mitään konnankoukkuja” (sanoivat konnat) … ”Meitä on petetty” (sanovat konnat). Strippi on 4 ruutua pitkä.

Joissakin artikkeleissa vilahtavat nimet ”Suur-Britannia” ja ihan oikeasti ”Pariisi”. Vielä kolmekymmentäluvulla paikkakunnan nimi kirjoitettiin suomeksi, että ”Parisi”.

Kuin uuden ajan airuena veikkauspelit jatkuvat. Kohteena on jalkapallo ja jopa lehden vinkkien antaja joutuu toteamaan, että vaikeaa on arvata.

Mitä sitten lehdykäisestä puuttuu. Ei ole horoskooppia. Ei ole sääennusteita. Ei ole Neuvostoliiton arvostelua. Kyse on kuitenkin kokoomuslaisesta lehdestä. Nyt kun muistan, ei ole yhtään artikkelia Mannerheimista, joka silloin oli presidentti. Esimerkiksi Romaniassa oli säädetty Nicole Ceausescun aikana, että jokaisessa lehdessä piti olla joka päivä 46 ylistävää mainintaa maan päämiehestä. Maininnat loppuivat sitten kun epävirallinen tuomioistuin lopetti tämän tavan lopettamalla molemmat Ceausescut. Mutta tosi on: Mannerheimin nimeä ei Karjalaisen numerosta 6.4.1945 löydä, paitsi yhdestä uutisesta, jossa hän onnittelee Tanskan kuningasta Kristian kymmenettä Tanskan vapautumisesta (Johon saavutukseen Tanskan kuninkaalla ei ollut osaa eikä arpaa, ja joka kunnioitus nyt jälkeenpäin tuntuu vähän pilkanteolta. Mannerheim oli sentään vähän sodassakin mukana, kuten tiedätte. Tanska antautui ehdoitta parille lentokoneelle, jotka uhkasivat pommittaa Kööpenhaminaa).

24.5.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen

Tuupovaara 24. 5. 45

klo 21.30

Toini hei!

Istun nyt Sanervaa nukutellessani vierashuoneessa ja Arvin veropaperien joukossa alotan kirjeen Sinulle.

Ainoa mustepullo näkyy olevankin ”punetta”. Vaihtelu virkistää. Arvi on ”seuroissa”, joihin minä en harmikseni päässyt vauvin takia. Talossa alkaa taas vallita hiljaisuus, mutta uni tahtoo voittaa minutkin. – Ei sieltä teiltä päin kuulu kirjeitä. Aira eikä myös Itti ole vastannut kirjeeseeni. Sinä et tietysti jouda kirjoittelemaan. Joko teillä on olleet ristiäiset? Ja minkä on uuden serkun nimi? Oletteko ilman apulaista? Entä jalat, miten niiden laita on? Nyt minä yritän omin neroin tulla toimeen, Sylvi piika läksi helluntaina [20. – 21. 5. ] pois, ja Taimi tulee kesäk. 1. pnä kun pääsee kansakoulusta. Vauvan syntymästä sait kai tiedon Ittiltä, kuten pyysin häntä kertomaan. Se syntyi kolmatta viikkoa liian aikaisin, mikä oli hyvä asia, sillä nyt pääsin sen aikaisemmin kuormastani, ja sain sen Sylvin laskea sen aiemmin kotiinsa. Olen hyvin tervehtynyt, mutta entistä kalpeampi ja silmän seudut sinertävinä. Vauva painoi 2.5 kokonaista 3,2 kg, ja nyt 3-viikkoisena 3,6 kg. Hän tuli maailmaan ”vallan hävyttömästi peppu edellä”, kuten Kalle-Ville sanoi. Niin, vallan! Kaksinkerroin ja kuristumaisillaan. Pää tuli pahanmuotoinen, taakse pitkä, mutta toivottavasti se korjautuu ajan kanssa. Polttoja oli minulla jo viikon päivät silloin tällöin, mutta loppu meni verrattain nopeasti, noin neljässä tunnissa, klo 1.50 yöllä syntyi. Ääneen valitin oman arvioni mukaan minuutin, mutta Arvin sanojen mukaan (hän oli myös laitoksella) muutamia sekunteja. No nyt se historia on kerrottu. Hassua vain, että meillä silloin vappuiltana oli vieraita tohtorilta, apteekilta, kanttorilasta, koululta + Aarne, ja heidän lähdettyään piti minun heti lähteä.

Ilmat ovat täällä olleet kovin ikävät ja tänäänkin satoi lunta, joka kuitenkin kohta hävisi maan pinnalta. Eliaksessa ja Sanervassa on nyt kuukauden päivät ollut hinku, kuitenkin verrattain lievä. Kohtaukset harvenevat, joten toivottavasti siitä kohta päästään. Arvi on hoidellut Sanervaa yöllä. Vauvapoika nukkuu melkein aina. Hän kyllä itkeskeli ennen helluntaita, mutta kun nyt olen antanut yhden pulloaterian päivässä, nukkuu hän. Minulla ei riitä ruoka hänelle, ja minun piti sitä oikein ääneen pyytää häneltä anteeksi, että vaikka toiset lapset olen ruokkinut, niin ei hänelle riitä kuin rippehiä.

Helluntaina oli lasten konfirmaation ja silloin meillä oli yksi Joensuun pappi vieraana. Aarno ja Kari olivat myös kotona käymässä ja se heidän asuntorouvansa. Kyllä oli silloin hulinaa. Olin jo mielissäni, kun talo tyhjeni pyhistä päästyä, mutta silloin tuli Arvin isä kylään tai lieneekö tullut kokonaan, en tiedä. Hän on nyt sairastellut täällä pari päivää. Uskaltaapa hän lähteä matkalle, vaikka olisi kuinkakin heikkona.

Pistäysin tänään apteekissa kysymässä vesilämpömittaria. Ei ollut, mutta apteekkari oli niin kohtelias, että antoi oman mittarinsa siksi kun saa tilattua minulle uuden. Hän kertoi, että sieltä Muuramesta on kuollut nimismies. – Arvi vei kerran heille kalaa, ja silloin sattui olemaan Esterin päivä ja hän oli siellä nimipäivillä. Minä en pääse vauvilta mihinkään.

Meidän vasemmistolaisemme alkavat nyt kovasti painostaa Arvia. Kohta voi olo alkaa tuntua sietämättömältä, ja minä alan olla sitä mieltä, että pois on täältä lähdettävä.

[kirjoitus tästä eteenpäin kuuluu 21.6.1945 päivättyyn kirjeeseen.

Minun selkäni tuli taas kipeäksi. Muuten olen voinut hyvin. Nukun vain kovin vähäisen. Työtä on niin äärettömän paljon, etten välistä tiedä miten selviän. – Nyt minulla muuttuu pyykkäri, sillä Anni Määttänen, joka kolmatta vuotta on käynyt meillä pyykillä, on saanut päähänsä käydä tekemään kuudetta vauvaansa.

Sanerva ja Elias nyt yskivät hinkuansa vain itkiessään, mutta minusta tuntuu, että heille jäi se yskiminen vähän tavaksi, eikä se enää olisi tautiyskää. Sanervaan se tauti vaikutti siten, että hän tuli jälleen vähän siivottomaksi. – Kun eräänä päivänä tutkin, miten nyt taas housut likaantuivat, hän sanoi: ”Te itettään vain kävi kakkimaan”. Ja minkäs sille voi, otappas ja rankaise, kun se teki sellaiset tepposet. Sillä hyvä!

5. 6. 45

Jo tässä nyt on Sinulle lukemista. – Ilmoita tuliko paketti perille.