Arvi Pärssisen päiväkirjasta – Stalin-kanavalla ja kotiin 4.5.1942

19.4.1942. Aamulla heti viiden jälkeen Pärmin pataljoonasta tuotiin vaikeasti haavoittunut. Hän oli vartiopaikallaan astunut omaan miinaan, jolloin useita sirpaleita oli tunkeutunut hänen ruumiiseensa. Pari vatsaankin. Mies oli kyllä täällä hyvissä voimissa, mutta eloonjäämisestä on sangen vähän toivoa. Kuinka tavattoman vaikea on puhua täällä JSP:lla tuollaiselle miehelle Jumalan sanaa toisten kuullen. Ei tahdo millään saada sanaa suustaan.

Kävin tohtorin kanssa edessäpäin 5. komppanian komento-paikalla sekä kranaatinheitinkomppaniassa. Viimeksi mainitussa paikassa pidin miehistön korsussa hartaustilaisuuden tohtorin ja upseerien ryypätessä omassaan.

26.4.1942. Ääneni on edelleen matala. Pidin Jumalanpalveluksen, vaikka se tekikin kurkulle kipeää. Ääni uhkasi useaan otteeseen kokonaan katketa. Myös puheen sisältö kärsii, kun äänen käyttö on kivuliasta.

Ilma on edelleen hyvin kylmä ja lääkärin määräyksestä olen edelleen sisällä. Illalla menin pyytämään majurin nimeä erääseen lähetteeseen. Hän oli kuitenkin sellaisessa kunnossa, ettei pystynyt nimeään kirjoittamaan. Kun hän kävi ulkona, kahden miehen piti olla häntä tukemassa, että hän olisi saanut napukkansa ulos veden heittämistä varten. Kun hän siinä vihdoin viimein onnistui, hän riemastuneena totesi: ”Vai etten kuse!”.  Majuri esitti ensimmäiseksi sinunkaupat. Hän itki ja valitti syntisyyttään ja kertoi rukoilleensa armoa. Välillä hän kirosi. Sitten hän kertoi vaimostaan ja kahdesta lapsestaan. Sanoi vaimonsa olevan hänelle täydellisen uskollinen. Hän sanoi minulle: ”Matkusta Helsinkiin ja koettele, ei tule mitään”. Sitten hän pohti, mitä hänen pitäisi tehdä, kun eräs tyttö kirjoittaa hänelle ja kertoo olevansa rakastunut häneen. Kehotin häntä perheensä vuoksi jättämään tällaisen rakastettunsa. ”Ei käy”, hän sanoi ja sanoi balanseeraavansa naisten kustannuksella. Hän  oli sitä mieltä, ettei voi särkeä naisen sydäntä. Hän käski minun rukoilla hänen puolestaan. Iso sika! Humalainen puhuu, mitä sattuu

27.4.1942 iIllalla posti toi vaimoni kirjeen, josta iloitsen. Tahdomme yhdessä katsoa vaikeuksien yli onnellisempaan tulevaisuuteen. Herra seisoo kaikkien niiden apuna, jotka seisovat pahuuden voimia vastaan. Siksi uskon, että Herra on antava siunauksen päätöksellemme ja voimaa sen täyttämiseen.

Toivoisin, että tämä kolmas sotapäiväkirjani olisi jo saanut lopettaa sotani ja viedä minut rakastamani vaimon syliin, mutta niin ei käynyt. Vielä täytyy ottaa neljäs vihko. Tuokoon se mukanaan elämäämme uuden lehden, onnenlehden. Tuokoon se yhtä hyvin tyydytyksen ruumiin kaihoisaan janoon kuin sielunkin ikävään.

- - -

Arvi Pärssinen pääsi toukokuun alussa 1942 vuodeksi virkaansa hoitamaan Tuupovaaraan, mutta haki  sitten rintamapapiksi uudelleen. Kotiuttamisen aikaan hän oli jo yli-ikäinen: 36-vuotias. Vaikka muuten isääni moitinkin siviilielämän muutamista toimista, täytyy hänelle antaa täysi tunnustus rintamalla olosta ja vielä vapaaehtoisena. Ei Arvi Pärssinen mitenkään pelännyt sen enempää kuin muutkaan vihollisen läsnäoloa – päinvastoin, jopa Ittikin lausuu arvostelun Arvi Pärssisestä: ”rohkea mies”.

Kirjoituksessa maininta ”tahdomme yhdessä katsoa vaikeuksien yli…” viitannee ehkä mahdollisiin avioeroaikeisiin, jotka nyt siis toistaiseksi on peruttu ja palaavat jälleen tapetille kolmen vuoden perästä entistä julkisemmin. Päätökseen Sylvin puolelta lienee vaikuttanut juuri alkanut raskaus.

 

Helena Kuisman kirje- ja pakettidiaario toukokuussa 1942

 

Helena Kuisma piti koko jatkosodan ajan kirjaa lähetyksistään. Säännöllisesti paketit menivät Väinölle, Ismolle ja Ilmarille. Satunnaisesti myös muille, vaikka Einon vaimo Jenny hoiti etupäässä lähetykset miehelleen. Toisaalta Väinön vaimolla Airalla ei ollut niin paljon mahdollisuuksia lähettää tavaraa kuin Helenalla. Joskus paketti osoitettiin Arvi Pärssisellekin. Paketit numeroitiin, jotta voitaisiin varmistaa, että se ja se paketti oli tullut perille.

 

Toukokuu. 1942.

2.5. Laitoin paketin Ittille No. 3. ja Ilmarille No. 2. sisällys lanttukukkoa, lihaa, kaakku, suolakalaa ja Ilmarille C vitamiini taplettia. Muuten yhdenlaiset.

2.5. Sain Ittiltä kirjeen No. 29.

3.5. Toinilta sain kirjeen.

4.5. Ittille laitoin Kirjeen No. 28.

5.5. Ittiltä sain kijeet No. 29-30. ja äitienpäivä kortin.

6.5. Ilmarille laitoin kirjeen.

8.5. Wäinölle laitoin paketin No. 5. pullaa, C vitamiini tapblettia y.m. Sylville myös paketin, juurikasvin siemeniä, pullaa y.m. Ittiltä sain kirjeen No. 30.

9.5. Ittille laitoin paketin No. 4. Ilmarille myös paketin No. 3. sis. pullaa, leipää, väh. Lihaa ja voita y.m. Airalta sain äitienpäiväkortin. Wäinöltä sain kirjeen. Toinilta myös kirjeen.

10.5. Ittille laitoin kirjeen No. 29.

11.5. Sylviltä sain kirjeen.

11.5. Toinilta sain paketin. Kahvia ja ryijytyyny.

13.5. Ittille laitoin kirjeen No. 30.

14.5. Toinille laitoin kirjeen.

15.5. Wäinölle laitoin kirjeen. Ittiltä sain kirjeen No. 31.

 

26.5.1942 Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

 

                                                                                Kotona 26. 5. 42.

Terveiseni teille kotipuolelta!

Kiitos tämänpäiväisestä pitkästä kirjeestäsi. Nyt vastaankin paikalla, se tahtoo aina jäädä niin pitkäksi aikaa. Minulla onkin melkein aina kirjoittamista, heluntaina kirjoitin Airalle ja Wäinölle, eilen heluntai maanantaina Ittille sekä tänä aamuna Toinille ja nyt tätä sinulle. Sitte olen joka viikko laittanut joka kolmelle pojalle paketit. Wäinöllekin oli viimelauvantainen paketti N:o 7. ihan peräkkäin joka viikko. Wäinölle en niin säännöllisesti laittanut, viime kerran kuin hän kävi lomalla, niin Wäinö rukka oli mennyt niin ihmeen laihaksi, sitte päätin laittaa hänellekin jos ei muuta, niin leipää, koska tälläkertaa viellä vähän on laittamista.

Wiime viikolla sain Wäinöltä 2. kirjettä, niissä hän pyytää Airalle täältä meiltä kamaria ja Aira Raimon kansa tulisi joksikin ajaksi tänne kotiin asumaan. Kirjoitin heille molemmille ja pyysin Airaa tulemaan aivan ensitilassa. Oikein kun suoraan sanon, niin Wäinön on niin ikävä mennä sinne appelaan lomalle, ihan siitä syystä kun heilläkin on vähän ruokaa. Wäinö viime kerrankin kun oli 9. vuorokauden lomalla, ei sanonut voita olleen yhtä ainoata kertaa pöydässä, eikä sieltä mistään saa ostaa. Sitte hän kävi ennen rintamalle lähtöään täällä, minä paistoin piiraat ja pullat hänelle evääksi. Ja yksi asia sieltä Kantalasta ei koko päälikön joukko saa maitoa, kuin yhden litran ja se menee Raimolle. Siitä näet, että Wäinö rukan mieli tekee kotiin edes loman aikana ja mikäs, Aira on hyvä ihminen, kyllä sen kansa sopii elää.

Ittiltä olen saanut säännöllisesti 2 – 3. kirjettä viikossa. Numeron jälkeen kirjoitamme, että näemme saapuvatko kaikki perille. Joulukuusta tännepäin olen Ittiltä saanut 33. kirjettä, vaan hän ei aina muista numeroa ja kirjoittaa useasti kaksi kirjettä samalla numerolla. Minun numeroni on 32. hänelle päin paketti kirjeet erittäin. Joulukuun 13. p. tännepäin on Ittin paketin numero 27. Niin, sellaisessa touhussa täällä eletään. Sitte viellä siitä mamman mullikka pojasta Ilmarista. Hän kävi lomalla ja läksi täältä 9.p. huhtikuuta, sen jälkeen ei poika ole mammalle kirjoittanut yhtä ainoata kirjettä, äitienpäivä kortin kyllä laittoi ja nyt toisella viikolla 300.mk. rahaa. Lomalla käydessä hänelle siitä sanoin, että minusta on niin ikävä, kun sinä et minulle kirjoita, hän vaan vastasi rauhallisesti: ”Mitä sieltä kirjoittaa, ei sieltä ole mitään kirjoittamista”. En häntä moiti Ilmari on hyvä poika, vaan hän kuin ja kokopäivän istuu ja kirjoittaa, niin hän ei enää kehtaa. Silloin kuin tulimme tänne kotiin niin Ilmari kirjeessään sanoi nyt meistä olevan huoleta, kuin olemme kotona. Wirolaisen Martta oli sielläpäin jollakin komennuksella missä Ilmari on, Ilmari oli laittanut meille terveisiä. Komppanian päälikkö oli Martalta kysynyt tunsiko hän Kuisman, no miks ei Martta naapurin poikaa tuntenut, päälikkö oli kiittänyt Ilmaria ja sanonut, että on siinä poika.

Isä on taas ollut jo neljättä viikkoa Savonlinnan sairashuoneessa, hän kirjoitti tänne ja pyysi paketin, jonka myös laitoin. Wettä oli taas otettu pois yhdellä kertaa 15. litraa ja lääkkeillä viellä ottavat 8-10 litraa. Kohtahan hän nyt voi tulla jo sieltä pois. Sen veden ottamisen jälkeen hän on niin laiha kuin tikku, mutta se ei kestä kuin vähän aikaa, nyt jo joulusta tännepäin on ollut 3. kertaa sairaalassa.

Sen tupakka paketin Eino kyllä sain, kiitos hänen puolestaan, mutta älä nyt enää tänne lähetä, jos viellä teillä on, koita siellä vaihtaa vaikka mitä ruokapuolta itsellenne. Ei se taida viellä helpottaa, vaan luultavasti kiristyy ainakin uutiseen asti.

Einolla on täällä työtä ja hommaa ihan tarpeiksi heluntai maanantainakin Montosen oriilla ja kylvökoneella kylvi vehnää siihen yläpeltoon Topian luo. Ei sitä hyvin paljon tullut maahan 150. kiloa vaan, mutta hyvä vähäkin.

Nyt on Marikki 2 viikkoa ollut poikineena, tämän ajan on Jenny käynyt melkein joka ilta lypsämässä, kiertää maidon ja pesee separaattorin astiat. Minusta on oikein hyvä kuin hän käy.

Täällä työväen talolla on nyt kolmatta sataa vankiryssää. Ne on käyneet Inkilän ja Laalonkylän välillä ja Kortteen Matin ryssien hakkaamassa raiviossa töissä, mutta saavat niitä talollisetkin. Meillä on ja viikon päivät ollut 10. ryssää sahalla riman hakkuussa, nyt kolmena päivänä muhajivat tässä kotikartanolla, mättivät läävästä sontaa toiset ajoivat hevosta ja joitakin oli pellolla kekoja levittämässä, nyt tämän päivän olivat tässä ikkunan alla kasvimaata kääntämässä. Et usko, miten huonon näköisiä ovat, ihan sääliksi kävivät poloiset. Kaksi heistä selitti minulle, niet ruski Mordva että ei ole ryssä, vaan Mortvalainen, niitä oli kaksi ja yksi sekistä eikö sekin liene ennen ollut suomen sukulainen vai liekö nytkin. Olipa yksi akronoomikin, se näytti hyvin älykkään näköiseltä, ei se paljon kehtannut töitä tehdä, olihan joukon jatkona. Keitin heille päivällä hyvä perunasopan, vartia komensi nurmelle istumaan ja minä annoin palat leipää jokaiselle ja kaksi lautasellista soppaa jokaiselle, tai kaikki mitä keitin. Kyllä olivat hyvillään, hyvin se kelpasi vartiallekin. Ryssät saavat kyllä leipää 500. kg [g] päivässä, mutta eihän siihen sitte muuta tulekaan. Se vartia sanoi olevan kotoisin Sotkamon pitäjästä ja päältä nähden oikein juron näköinen mies, kutsuin hänen tupaan korvikkeelle ja hän jo haastoi evakko aikaansa, (Oulun läänin Pyhäjärvelle siirtyneet) en koskaan  ole nähnyt miehen niin itkevän, kuin sen miehen. Jotakin hän pojistaan kahdesti yritti puhua, vaan se jäi kummallai kerralla kesken. Uskon että sillä miehellä oli ikävä ja uskon myös, että kaikilla on siellä rintamalla samoin ikävä. Ittikin tässä aikaisemmin kirjoitti minulle, että olen ajatellut sitäkin, jos te mamma tällä aikaa sattuisitte kuolemaan, kuinkahan synkäksi minun elämäni sitte tulisikaan ja ”Kyllä varmaan Arvi oli mielissään, kuin pääsi kotiin.”

Wai on se keltatauti nyt siellä liikkeellä, viimekesänä se oli Muuramessa, Pirkkokin oli niin keltainen. Se oli meidän lähtemisen edellä, en yhtään tiedä käyttikö Toini häntä lääkärissä, vaan varmaan se on parantunut, kuin ei ole Toini siitä mitään virkkanut. Jaakolla on aikomus näinä aikoina tuoda Pirkko tänne mummolaan, saa nähdä koska tulevat. Älä sinä enää virka mitään Pirkosta ja Seposta, sinulla on jo huolta ja hommaa liian kansa ilmankin. Jos hän Jaakko toisi nyt vaan Pirkon, niin sitte Toini sanoi syksypuolella tulevan tänne, niin miten <epäselvää> Riitan ja talveksi tänne, mutta se on sen ajan murhe.

Ja te sieltä milloin tulette tänne, niin terve tuloa, mutta täällä ei nyt ole, niinkuin ennen, mutta koti on koti ja täällä on hyvä olla, sen me entiset evakot nyt parhaiten ymmärrämme.

Täälläpäin kyllä ennustavat sodan syksykesästä loppuvan, en ainakaan minä jaksa mitenkään uskoa, ainakaan talveen asti jatkuvan, vaikka ajattelisi miten puolin, niin ainakin sen ennen talvea täytyy loppua.

Kysyit viellä miten minä voin, olen ollut Jumalan kiitos, ihmeen terve, tietäähän sen vanha, eihän se enää ole nuoren väärti missään, mutta hyvin tässä on tultu toimeen. Niin, Esko on ollut koko kevät puolen ollut täällä yötä ja paljon päivälläkin.

Sano pojille ja Helena tytölle mummolta paljon terveisiä. Myös sinulle ja Arville terveiseni. Hyvää kevättä. Mamma.

 

.