2.5.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta äidilleen Helena Kuismalle Nuppulinnaan.                      

Tuupo 2.5.45.

Mamma hyvä!

Aukaisin vielä kirjeen, kun se ei ehtinyt mennä postiin. Vappu viivytti.

Vappu iltana oli meillä vieraita kello ½ 22 asti, ja sen jälkeen painuin Arvin saattamana ”neuvolaan” ja sain yöllä vähän vailla 2 pikku pojun – 2 viikkoa liian aikaisin. Synnytys oli kiusallisempi entisiä, sillä se tuli maailmaan perätilassa. Pojan pituus on 51 cm ja paino vain 3 kg 200 gr. Se voi kai hyvin. mutta minulla on hiukan kuumetta ja ilkeät jälkipoltot. Ehkä tästä nyt viikossa selvitään.

Terveisiä paljon teille sekä minulta että nimettömältä ”Samulilta”

                                  Sylvi.

 

[IP:n huom. 63-vuotias Helena asui Nuppulinnassa omassa huushollissaan miehensä Israelin kanssa. Sylvi-äitini oli minut tehdessään 36-vuotias ja isäni oli kohta täyttämässä 38 vuotta. Asuinpaikkamme oli Tuupovaaran pappila. ”Neuvola” oli samassa Tuupovaaran kirkonkylässä kuin pappilakin. ]

 

21.6.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta sisarelleen Toini Linjamalle Muurameen

 

                                                                                                   Tuupovaara 21.6.45

                                                                                                                    klo 21

Toini hei!

Tänään Arvi vei postiin Sinulle tarkoitetun paketin, jossa lähetettiin Sinun yhdeksännen vauvasi johdosta rotinantapaisia. Hän törmäsi ovella kahteen Koveron rouvaan, jotka toivat minulle päin rotinoita. Nyt olemme siis saaneet 19 rotinat. Nytkin valtavat rinkelit ja maukkaat kakut ja piiraat + kermaa. Kyllä täällä ihmiset muistavat hyvälläkin, jos on pahallakin muistajia. Muuten. tästä päivästä Helena sanoi, että tämä on onnen päivä. Kävin eilen illalla Iivosen Auran kanssa (+ kaksi hänen siskoaan) Asennossa, ja sieltä sain piimää, maitoa ja juustomaitoa, viime mainitun ilmaiseksi. Tänä aamuna toi Airion emäntä juustomaitoa, ja päivemmällä ja Konnunniemen Vatasen isäntä 20 l. hyvää piimää. Sitten puolen päivän maissa tulivat ne rotinat! Vieraita oli sitten kans’ koko päivän. Pietarisen Saimi kävi pesemässä aamulla astiat ja nyt illalla oli Kauravaaran palvelija samassa hommassa. Sormeni on nyt terve, hiukan hellä vain, mutta kun minä olen keittiössä, tulevat vieraat usein apuun ja hyvähän se onkin. Olen nyt heilunut pystyssä klo 4:stä asti. - Kello 7 minulla olivat jo piirakat perheelle tarjottavina. Onkohan teilläkin siellä yhtä paha sää kuin täällä? Kesän valoisin aika on käsillä, ja sittenkin on synkkää ja pimeää. Sataa taas joka päivä. Ja lapset ovat sisällä tai jos menevät ulos, niin pian tulevat märkinä pois. Sanovat näiden huonojen säiden johtuvan maan akselin siirtymisestä, ja minä arvasin heti, että sekin on tietysti fascistien syy!! Minä olen näet lukenut tilaamaani ”Vapaata sanaa”, niin että ilman muuta osaan tehdä oikeat päätelmät sellaisista ilkivaltaisuuksista. Sabotaashia! Ajatella, että meidän fascistimme voivat keksiä tuollaisia ihmeellisiä juonia, että heilauttavat maan napaakin.

Perjantaina 29. 6. 45. Ja en millään ehdi hoitamaan kirjeenvaihtoani säännöllisesti, aina tuppaa olemaan kiire tai uni. Yritän taas jatkaa kirjettäni. - Nyt on kello juuri 22. Perhe nukkuu saunan jälkeen, vauvin ruoka on lämpenemässä ja minä kirjoittelen. Ei ole sinultakaan tullut mitään tietoja. Onko Jaakko kotona vai jossakin töissä? Minä en nyt oikein muista, mitä viimeisessä kirjeessäsi oli. Pääsikö Jouko kouluun? Meidän pojat ovat nyt panneet luvut kokonaan syrjään, paiskivat töitä ja urheilevat, retkeilevät ja nauttivat kesästä, joka vihdoinkin täydessä kukoistuksessaan tuli juhannuksen jälkeen meillekin. Minun täytyy aika-ajoin teettää heillä töitä. Nyt he kitkevät myös kasvimaata. Aarno ja Karia halusivat mennä Kattila-ahoon pilke-”savottaan”, ja niin pistettiin pillit pussiin ja pussit selkään ja pojat painuivat Kattila-ahoon. Aarno on nyt ollut neljä päivää, välillä kotona käyden, mutta Kari tuli kahden päivän perästä kylläntyneinä pois ja  sanoi että ”koput” tulivat kipeiksi. Kädet olivatkin haavoja ja pikku mustelmia täynnä. Aarno käy nyt kotona, kun sinne työpaikalle on matkaa vain 5-6 km. Muuten hHeillä on kortteeripaikka Impi Heinosen kotona, joten he eivät olleet muiden työmiesten joukossa. Täällä maksavat 55 mk kuution pilkkomisesta. (IP:n huom.: Aarnolla ikää 14,5 vuotta, Karilla vähän vajaa 13 vuotta.

4. 7. 1945 Yhä jatkoa. Aarno on yhä ollut siellä pilkesavotassa. Tuli juuri nyt keskiviikkoiltana tuli pois taas, oltuaan yhtä mittaa maanantaista asti. Sanoi saaneensa yli 500:- rahaa, ja yhä aikoo jatkaa. Sisukas poika. Kari ja Rauno käyvät vuoroin kitkemässä ja ongella. Veivät juuri 2 kiloa pikkukalaa ilmaiseksi – kun minä en tarvinnut – postille rouva Hakalalle (jonka luona Kari ja appiukko majailivat kesällä 1944 evakkoina pari viikkoa Putikossa) ja hän lämmenneenä ”huomaavaisuudesta” antoi pojille kilon voita! Voisiko sellaista tapahtua Muuramessa?!!

Tänä päivänä näkyivät ensimmäiset valkoruusut pihallamme. Nyt sitten pari viikon ajan elämme ruusujen yltäkylläisyydessä. Riistämme niitä ylenmäärin huoneisiimme, eikä se tunnu lainkaan pensastossa.

Nyt minä keksin: Lähetä Sinä tämä kronikkani mammalle, kun en kuitenkaan malta kaikesta hassutuksesta kirjoittella kahteen kertaan ajan vähyyden takia, ja pyydän vielä, ettette hävittäisi kirjeitäni, vaan antaisitte joskus minulle takaisin. Pidän näet päiväkirjaa, mutta olen aika saamaton nykyään kirjoittelemaan siihen, ja siksipä nämä kirjeeni kävisivät joskus päiväkirjan lehditä. Olen iloiten lukenut muistoja viiden vuoden takaa, jona aikana olen pistellyt muistiin asioita ja tilannekuvia päiväkirjoihini. Ajattele, miten suurella mielenkiinnolla niitä lukisin joskus kymmenien vuosien perästä! -  [Sylvi Pärssisen huom.: = Huom. Nyt kirjoitan näitä elokuussa 1968, - on siis jo edellisestäkin kulunut aikaa 23 vuotta.] [Ilmo Pärssisen huom.: Kirjoitan tätä kirjettä muistiin 18.7.2015, joten tuosta ajasta on kulunut 47 vuotta lisää.]

Viime torstai-iltana tuli Impi meille ja ehdotti, että minä lähtisin seuroihin 5 km:n päähän Härmiin, ja hän jäisi vauvien luo. Kohta tuli myös Saimi, joka ehdotti, että hän jää kotimieheksi ja hän tarjosi minulle vielä pyöränsä, kun omani oli rikki. Niin kävi, että hän ja Impi ja minä läksimme, sekä Arvi ja Aarne + monta muuta. Oli oikein virkistävää ja hyvää olla siellä kuulemassa Jumalan sanaa. Viime pyhänä tuli taas Tyyne ja sanoi, että minun pitää mennä tynkä-Korpiselkään nuorten retkelle, kun hän ei pääse ja minä menin. Toiset menivät pyörillä, minä Arvin kanssa autolla. Tultiin poiskello 11. Kyllä noilla heränneillä on ystävänrakkaus aivan toisenlaista kuin maailmamielisillä. Tunnen usein suorastaan häpeäväni heidän hyvyydestään.

Pistäysin Helenan kanssa eilen Joensuussa. Sain järjestykseen poikien asuntoasian, ja ostelin yhtä ja toista pientä, Poistullessa särkyi linja-auto ja matkaa jatkettiin ensin kuorma-, sitten henkilöautolla. Kotimiehenä oli entinen Sylvi.

Vauvan ristiäiset olivat ennen juhannusta. Orvokkien koristamassa salissa kastoi Isä hänet ja antoi nimeksi Ilmo Ahti, kuten jo ilmoitin sinulle. Minun ehdotukseni oli Ilmo Kosti Samuel tai Ilmo Toivo Samuel, mutta Arvi ei hyväksynyt niitä. Kummit ovat Ilmari, opettaja Pietariset ja Saimi Torikka. Vauva painoi kahden kk:n vanhana vain 5 kg, synt. painon ollessa 3,2 kg.

Mamma halusti tietää meidän ruokapolitiikastamme jotain. Ei meillä mitään ihmettä puutetta ole ollut. Välillä olemme olleet ilman voita, sitten taas on saatu. Hinta on ”mustassa pörssissä” 140 mk:sta 300 mk:aan. Me emme maksa kuin 140 mk, joskus 200 mk. Maitoa saa nyt sen kun tarvitsee, jos kehtaa kerjätä ja hinta on 4-8 mk. Kerma 45 mk. litra,  kananmunat 5-10 mk, mutta niitä en ole saanut kuin nyt yhdellä ostoluvalla. Perunoita eivät kuulu paljon saavan kukaan. Meillä on omia. Lihaa ja vehnäjauhoja emme ole sivusta ottaneet koskaan, vaikka niistä on aina pieni puute. Kalaa olemme syöneet ainakin sata kiloa tänä kesänä ja suolassa on puoli isoa saavillista. Ostettu ei ole yhtään, mutta myyty on isoja kaloja 25 mk/kilo. Joensuussa kuulutaan kaloista tarjottavan 60 mk kilolta eikä sitenkään saa. Leipäpuoli riittää hyvin niukalti jakelusta toiseen. Villaa olen kysellyt ostaa monesta paikasta, mutta en saa. Vaatetta saa joskus. Tänään sain pojille housut ja 8 m paitakangasta.

Minun selkäni tuli taas kipeäksi. Muuten olen voinut hyvin. Nukun vain kovin vähän. Työtä on niin äärettömän paljon, etten välistä tiedä miten selviän eteenpäin, mutta aina olen päässyt. Kyllä se päiväläisen pito on minusta mukiinmenevä apua. Eihän sitten ole viera aina aret-pyhät syömässä. Nyt minulle muuttuu pyykkäri, sillä Anni, joka on kolmatta vuotta pessyt meidän pyykkimme, on saanut päähänsä käydä tekemään kuudetta vauvaansa.

Sanerva ja Elias yskivät nyt hinkuansa vain itkiessään, mutta minusta tuntuu, että heille jäi se yskiminen vähän tavanomaiseksi, eikä se enää olisi varsinaista tautiyskää. Sanervaan se vaikutti niin haitallisesti, että hän tuli jälleen siivottomaksi kastellen vuoteensa ja vaatteensa yöllä ja päivällä. Kun eräänä päivänä tutkin, miksi hän likasi housunsa, ihan tahallaan, sanoi tyttö katsellen viattomin silmin minua: ”Te vain kävi kakkimaan”, ja minkäs sille voi, otappas ja rankaise, jos se teki tepposet.  Sillä hyvä. Muuten Sanerva [lause keskeytyy] 5.6. Jo tässä nyt on Sinulle lukemista, Kirjoitahan joskus teidänkin elämästänne. Paljon terveisiä teille kaikille. Ilmoita, tuliko paketti sinne. Hyvää vointia. Lähetä seuraavassa postissa mammalle.

Tervehtien Sylvi.

- - -

Anni Hakalan ainoa poika Arvo meni sodassa; siitä pitäen hän sitä aina itki meillä pappilassa käydessään – vielä 1950-luvun alussa. Joskus myöhemmin Sylvi-äidin kanssa vuonna 1958 Tuupovaarassa käydessämme asuimme Hakalan Annin luona muutamia päiviä savuisessa huoneessa – minulla oli silloin leikkikaluna itsestään vieterillä kulkeva leikkitraktori, joka kuitenkin meni pian rikki.

 

27.7.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

 

                                                        Tuupovaara 27/7 45

Mamma hyvä!

Arvin puolesta kiitoksia viimeisestä, samoin ”rotinoista” jauhoista!, jotka olivat kahdennetkymmenennet toiset, ja luultavasti viimeiset. Mahtoi teillä olla kovasti kiirettä kun sattui silloin niin monta vierasta yhtaikaa. Se Liisakin taitaa vain vääntäytyä miniäksi, vai kuinka? Ja Pirkkotyttö on lepäilemässä siellä. Kyllä hänellä on varmasti liian paljon työtä kotonaan kaikkien pienempien hoitamisessa. Helena vaalii mielellään Ilmo-pojua. Hän peseekin ja kapaloikin, sekä syöttelee. Minunkin vauvani on nyt kokonaan vieroittunut, koska minulla ei ole sille ruokaa.  Hän on kiltti poika, nukkuu paljon ulkona ja kuumina päivinä oli aivan alasti, päivettyen ruskeaksi. Minusta hän on sievempi kuin mikään entisistä vauvoistani, ja saa hymyillessään sievät hymykuopat poskiinsa. Muuten kuuluu olevan Arvin näköinen.

Meillä asuvat siirtolaiset autonkuljettaja Palviainen perheineen, ovat oikein mukavia ihmisiä, ja se rouva siistii kovasti jälkiään ja auttelee minua. Vuorotellen olemme myös kotimiehinä, jos toisen tai toisen on mentävä jonnekin. Heillä on vain 3-vuotias Kaarina, joka on kiltti tyttö. He asuvat vinnikamarissa mutta ruoka-hommailevat keittiössä. Vinnikamari on kylmänlainen ja ajattelen, että pitäisiköhän heille antaa lastenhuone asuttavaksi talvella, kun se on juuri keittiön vieressä ja lämmin, mutta en tiedä, miten Arvi suhtautuu siihen. Taitaisi mennä liian sekaisin meiningit.

Terveisiä! Sylvi.

 

3.3.1946 Helena Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

[Kirjeeseen piirretty kukkia, punahuulisen tytön pää ja takavartalokuva. Helena oli pari kuukautta vaille 9-vuotias.]

Tuupovaara

Rakas Mummo ja Ukki.

Meillä on taas oikein ihana päivä. Aurinko paistaa hyvin ja päivä on jumalan siunauksen voimalla taas päästy ohi. Minä hoidin Ilmoa melkein koko yön. Eliaksella on kovin ikävä Mummoa ja Ukkia. Miten te siellä asutte ja onko ukki terve, onko teillä hyvä olla. Minä olen käynyt koulua ja meillä oli lomaa kolme päivää, ensimmäinen päivä oli sitä varten että kuka halusi käydä kinkerissä, ja toinen oli pakkasloma ja kolmaskin. Ja koululla kylmätettiin torakat. Minä piirrän yhden kuvan Mummolle. Terveisiä Sanervalta ja Ilmolta Eliakselta ja Äidiltä.

Kirjoitti: Helena Pärssinen

     Tuupovaara

 

12.11.1946 Helena Pärssinen (9-v) Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

                                                        Tuupovaara 12.11.46.

Mummo hyvä!

Tänään satoi lunta ainakin 20 cm, Minä osaan jo neuloa. eilen meillä oli toivonliitonjuhla. Milloin siellä pidetään toivonliitonjuhlaa? kohta tulee joulu on kovin hauska meidän Ilmo osaa jo joitakin sanoja. ne ovat em, pappa, tyttö, mamma, anna, haloo, tetä, tätä, totoo, Hän on aika veitikka hänelle pitäisi joulupukin tuoda puoli litraa mustetta puhelin ja sähkönappula. Terveisiä kaikille! Kirjoit: Helena P

 

9.1.1947 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

                                                        Tuupovaarassa 9.1.1947.

Mamma hyvä!

Kirjoitin Teille äskettäin kirjeen, mutta kirjoitan taas. Pojat läksivät varhain tänä aamuna Joensuuhun Arvin vieminä, mutta sitten päivällä lähtikin Mari heitä aluksi hoitamaan. Minä vaihdun sinne vasta ensi viikolla. Arvi nimittäin matkustaa Kuopioon viipyen siellä kolme päivää ja minä selviydyn kanslianhoidosta paremmin kuin Mari. Oikeastaan siellä ei ole paljon mitään mihin minä en pystyisi.

Nyt joulujen mentyä tunnen oikein herpautuneeni monien kiireiden jälkeen. Arvi sanoo, että minun täytyy kunnollisesti nukkua. Niin, milloin valvottaa ulkonainen syy, milloin sisäinen. Olen viikkokausia ollut oikein huonokuntoinen, ihan kuin vauvaa odotellessa, vaikkei mitään sellaista syytä ole. Ehkäpä nyt pääsen selviämään. Kun hiukan lihoisin. Olen kovin laiha.

Ja mamma se jäi taas ilman joululahjoja. Vaikken minä saanut omalle perheellekään paljon mitään tehdyksi. Arville neuloin sellaiset töppöset. Ei olisi se teidän rahanne mitenkään joutanut siihen sormukseen, mutta panin minä vain se siihen ja olen siitä iloinen.

Ne Ismon vihkiäiset askarruttavat mieltäni. Olisi todella oikein hauskaa, jos kaikki sisarukset ja Te tulisitte yhtaikaa silloin tänne. Kyllä minä hommaan talouspuolen y.m., ei muuta kuin tulisitte. Eikä matka tule Teille rasitukseksi, jos Hyvinkäältä hankkiudutte makuuvaunuun ja lojotte koko yön herätäksenne aamulla Joensuussa. Siellä menette pastori Manniselle Heikin kanssa, ja ei hätää ole mistään. Kuinka Te voisitte olla poissa Ittin vihkiäisistä! Valmistelkaa nyt asia kuntoon. Ette ole nähneet Ilmarin kummipoikaa Ilmoakaan, joka on varmasti suvun kiltein ja hemmotelluin poju. Olemme kaikki kovasti kiintyneet häneen ja nyt hän opettelee puhumaan. Huutaa: ”ätä” ja ”isi”, ja on suloinen vesseli. – [Kirjeen ensimmäinen arkki loppuu]

 

5.11.1947 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

 

                                  Tuupovaarassa 5/11 47

Kiitoksia kirjeestä!

Olette jo varmaan saaneet minun kirjeeni, mutta kirjoitan taas että saatte heti vastauksen kirjeeseenne. Tulimme juuri kuoro-harjoituksista, joita pitää opettaja. Arvi meni nukkumaan. Minä en tiedä hänen ajatuksiaan, mutta hän on minua kohtaan niin hellä ja hyvä, ettei ole koskaan ollut sellainen. Ja hän pyytää minut mielellään mukaansa melkein joka paikkaan, mihin itsekin menee. Joten nukkukaa minun puolestani rauhassa yönne. Arvin nukkuminen on vain niin huonoa, kun lapset nousevat kovin aikaisin ylös. Nyt hän nukkuu salissa, mutta siellä häiritsevät taas yläkerrassa asuvat. Hän oli viime lauantaina Joensuussa ja sinne olisin minäkin saanut lähteä, hienoille Suomen Punaisen Ristin juhliin kaupungintalolle, ja päivällisille hotelli Pohjois-Karjalaan, mutta minä en malttanut lähteä ja hänen piti tulla kesken pois z”Törisevän Kontturiin” raittiusjuhliin. Siinä on opettajana Matti Pajunen, se Hyrsylän ent. opettaja. Lauantaina sitten sinne Joensuuhun Aarnon juhliin.

Hyvä asia, että Ittikin saa kunnollisen paikan. Se varaston-hoitajan paikka on vain sellainen, jossa voi helposti joutua kiusauksiin, mutta onhan täällä kiusauksia joka askeleella, kuka niihin sitten lankeaa, kuka taas ei. Eikö se Eino vieläkään tee selvää niistä asioista?

16. 11. 47. Kirjeeni vain myöhästyy lähettämisestään. Kävimme viime pyhänä koko joukolla Joensuussa. Nyt ovat pojat kuukausilomalla. Aarno lähti luistelemaan ja Kari meni mukaan narun kanssa, pelastamaan, jos Aarno putoaisi veteen. Ilmolla on nyt paras toveri ketunnahka, jota hän pitää elävänä, syöttelee ja kantelee. Nytkin haastelee lastenhuoneessa toisille: ”Ota koila tyliin!” Ulkona on nyt lunta niin paljon, että siellä pääsee jo suksilla ja kelkalla ajamaan. Ilmo pyrkii aina ”pokkulalla” (potkurilla) ajamaan. Ilmo on kovin tarkka näinä aikoina sanomaan, jos toiset ovat tuhmia: ”Ei ota Jumala Tanttua taivaateen”. Sitten hän osaa laulaa ”En oo liian pieni”, ”Enkeli taivaan” ja sitten – yläkerran radiosta oppima tuhma laulu: ”Immi uipi kätipohjaa – minä loolatin koilaa”. Kaikki menee Ilmon omalla nuotilla.