14.9.1940 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

                                                   Tuupovaara 14.9.1940

Mamma hyvä!

Kirjoitan taas Teille kun sattuu sellainen sopiva aika. Tämä tulee nyt sängyssä kirjoitetuksi.

Meiltä ne sairaudet eivät vain näytä loppuvan. Kari on nyt juuri viikon ollut vuoteessa, mutta toivottavasti pääsee viikon lopulla kouluun, jota ehti käydä vain päivän ennen sairastumistaan. Minä sain perjantaina sen vatsainfluenssan ja se pani ihan sänkyyn. Miehet koettivat ensin tulla yksin toimeen, mutta lauantai-iltana saivat erään Impin apulaisekseen. Tänään jo olen tehnyt töitä mutta näkyy, ettei vieläkään ruoka kunnolla pysy sisällä. Keskiviikkona pitäisi tulla vakituinen aputyttö, 16-vuotias, palkka 200:- kk:ssa.

Meillä oli torstaina taloudellinen katselmus. Lääninrovasti Pärnänen [Sylvi Pärssisen huom.; Ans. Pärnänen], agronomi Herkola [Herkamo]  ja eräs Kiihtelysvaaran mies [Sylvi Pärssisen huom.: Eronen?] ynnä virkatalolautakunta. Kaikki huoneet korjattava 2 v:n sisällä, oli määräys. Ja Arville määräys saattaa puutarha ”tuottoisaan ja kauniiseen kuntoon”. Se tulee kyllä maksamaan tuhansia, ennen kuin se on tehty, eivätkä sitä ymmärrä nuo kaupunkilaisherrat.

Meillä on sieniä suolattu n. 50 l ja lisää haetaan. Puolukoita sain jo 8 l pitäjältä. Nythän  on voi tullut kortille koko maassa muualla paitsi Tuupovaarassa. Olemme erikoisasemassa. Täällä ei ole meijereitä ja voin kulutus tavallisissa oloissakin vähäistä. On siis toivoa vastaisuudessakin saada täällä voita. Mutta rasvaa ja margariinia ei sitten saa täältä ostaa. Emme kyllä ole tarvinneetkaan. Vapaalla Huollollakaan ei ole enää rasvaa.

Kiitoksia paketistanne! Karamellipapereista ovat Kari ja Rauno tämän aamua laittaneet joulukuusen koristeita. Rauno pyysi jo ukkoa tuomaan kuusenkin.

Mikä lie kun meissä kaikissa on paiseita. Nytkin on vain Arvi ja Tapani ilman ajosta. Minullekin tuli taas jalkaan. Sormenikin vuotaa vielä kynnen juuresta mätää, mutta ei ole enää kovin arka. Arvelin että ajokset voivat tarttua likaisesta saunasta. Karilla oli oikein paha paise istuinlihaksessa.

Tänään kävi vaatteita pyytämässä Saarivaaran majatalon emäntä. Hänen kodissaan asuivat ryssät, mutta rajankäynnissä joutuivat siitä siirtymään ja särkivät kaikki mitä saivat irti. Keittoastiatkin heittivät kaivoon. Emäntä kertoi että heidän ruispeltonsa halki käy raja. Toisen puolen peltoa saivat leikata aina 5 m. rajasta, toisen puolen saavat ryssät. Ja muutaman kymmenen metriä rajasta ryssänpuolella on heillä piilopaikka, mihin hautasivat 3:n talon vaatteet, eikä niitä saa pois. Siellä on m.m. 35 lakanaa heidän, 3 tus. pyyheliinoja, 5:det pellavaiset koulussakudotut verhot y.m., tuhansien markkojen arvosta. Ja itse ovat nyt tyhjillä. He käyvät välillä katsomassa, ovatko ryssät löytäneet sen, kun se hyvin näkyy Suomenpuolelle, mutta tähän asti ne ovat olleet paikoillaan. Sen ohi kulkee ryssien vartiotie, jolla on vilkas liikenne. – Kuuluvat kyllä syksyn aikana yrittävän saada tavaransa pois sieltä. Hänkin sanoi, että vielä hän uskoo ryssien sieltä kaikkoavan. Ryssät kuuluvat kyntävän heidän peltojaan – kivääri selässä. – Ei ole mukavaa hänelläkään.

Sunnuntaina 15.9.1940

No nyt ollaan taas koko perhe terveenä, vain paiseita on jollakulla – Arvillakin. Viime viikolla en onnistunut saamaan voita. Lehmät ovat kovin ehtyneet, ettei itsellekään enää oikein riitä ”omasta takaa”. Keskiviikkona tuli – kaksi palvelijaa. Toinen J:suun työvälitystoimistosta eräs sortavalaistyttö ja se 16-vuotias. Arvi tuumasi että jääkööt nyt molemmat, kun on ikkunoiden päällepano, perunankaivu y.m. syystyöt. Eihän tiedä vaikka vielä jäisin yksinkin. Sortavalan tyttö on pyydetty vain pariksi viikoksi.

Kävin viime viikolla Luutalahdessa ja rajalla. Tavallisesti lasketaan ihmiset korkeintaan rajan lähellä olevalle piikkilanka-aidalle, joka on muutamia satoja metrejä rajasta, mutta minä pääsin ohi siitä, (Aino Piipposen kanssa), puomin alitse, ja siitä vielä ihan pylväille saakka maantietä myöten. Nyt tiedän, että raja on 3 km K:selän kirkolta, meille on siitä 29 km maantietä myöten. Tiellä on miinakuoppia ja kiviesteitä. Ryssät eivät näyttäytyneet, mutta n. 10 m. patsaalta oli puuväijytys, sieltä kuului ryssän vartiosotilas yskähtelevän. Kuuluvat aina menevän piiloon. – Me olimme tietysti suomalaisen vartiosotilaan kanssa.

Eipä tänne nyt mitään erikoista enää kuulukaan. Ensi pyhänä tulevat Vilho Monosen hautajaiset.

Kirjoittakaa tänne kuulumisistanne! Sanokaa Toinille, että ellen saa Aarnolle Eskon takkia, en voi antaa Joukolle Raunon talvitakkia. Terveisiä paljon Teille kaikille!

Sylvi.