Tuossa kun sattumoisin oli aikaa, niin pohdiskelin saksalaisten Liedien olemusta. Lied suomennettuna on yksinkertaisesti vain Laulu,  mutta saksalaisella Liedillä on vielä erikoismerkityksensä. Lied on yleensä hyvin lyhyt lauluesitys useimmiten säestysinstrumenttina piano. Siis esittämiseen tarvitaan pianisti ja laulaja. Liedin kesto esitettynä vaihtelee vaikkapa minuutista kymmeneen, mutta harvoin sen pitempään. Liedissä kuvaillaan jotain pientä osaa ihmisen tunteista – ei mitään maailmankaikkeuksia syleilevää kosmologiaa. Lyhyt kesto asettaa rajansa, mikä kannattaa ottaa liedin pääasiaksi – sellainen siitä pitäisi löytyä.

Hyvin sävelletty Lied tarvitsee ensiksi erinomaisen runon. Niitä on onneksi paljon, joissa ei laverrella, vaan elämäntapahtuma kerrotaan kokonaisuudessaan, mutta lyhyesti. Lied vaatii älykkään esittäjän. Nimenomaan esittäjän. Liedin laulajan ääni ei koskaan jylise tai karju korkealta. Lied on kamarimusiikkia, ei tarkoitettu valtaville saleille, vaikka niissäkin Liediä esitetään. Hyvä Lied sävellyksenä tarjoaa esittäjille oivalluksia. Sanoin tarkoituksella esittäjille: Lied ei ole yksinlaulua säestäjän kanssa, vaan esittäjiä on kaksi. Säestäjä on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin itse laulaja.

Liedissä kaikki tapahtuu vaivihkaa - säveltäjä ei esittele sävellyksessän että "nyt sattaa". Esimerkiksi Schubertin laulussa Gretchen am Spinnrade tyttö miettii menetettyä rakkauttaan ja ajatusten mustuessa rukin vauhti kiihtyy päättyen huutomerkkiin "Und sei Kuss"  jota ei tietenkään huudeta.  Täytyy osata arvata mitä sen hetkisessä kulttuuriympäristössä suudelma naimattomien ihmisten välillä merkitsi: se ei olllut kevyt hipaisu pintaan vaan sielun syövereihin menevä ainutkertainen kokemus, lähes avioliittolupaus. Jos tuota ei ymmärrä, ei kannata ohjelmistoonsa ottaa Schubertin Gretcheniä.Ajatellaanpa esimerkiksi vielä Schubertin laulua Fruhlingsglaube ”Ich träumte von Bunten Blumen, wie sie  wohl bluhen in Mai”. Säestäjä voi soittaa alkusoiton nuotilleen virheettömästi, mutta voi … unohtaa helposti Schubertin säveltämän käen kukunnan alkusoiton lopputahdeilla ja samalla pilaa kevään odotuksen tunnelman. Tietysti vain niiltä, jotka tietävät odottaa sitä lyhyttä ja säveltäjän ei millään tavalla korostamaa ”Kuckkus Ruf”ia. Käet huutavat Saksassa. Nyt kun tiedätte, niin kuunnelkaapa tuon laulun alkusoitto, niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Varsinkin amatööriesitykset menevät täysin pieleen: tavalliselle pedaalin tallaajalle on iskostunut päähän, ettei pianossa voi olla staccato yksinlaulua säestämässä. Kummallisia käkiä heidän metsissään vilisee Oletteko koskaan kuulleet käen kukkuvan legato?

Aikoinaan pyrin SibeliusAkatemiaan laulua opiskelemaan ja pääsinkin. Opettajani Jolanda di Maria Petris hommasi minulle huippusäestäjän (ilmaiseksi) hiomaan sitä yhtä ja samaa Lied-esitystä Schubertin laulusta Der Doppelgänger. Hjördis Hymander sanoi minulle, että minulla oli siinä laulussa hyvä tunnelma.Parasta oli ollakin, koska lauloin saksaksi ja Hjördiksen äidinkieli oli saksa. Liedissä tunnelma on ainakin puolet esitystä. Vaikka sinulla olisi kuinka hieno ääni, mutta jos et saa Liedin tunnelmaa ja vaikka kaikki muu menisi loistavasti, pelisi olisi pelattu.

Ilmeisesti osasin tehdä tunnelman, koska minut valittiin sen kummemmitta mutinoitta- eikä minulla ollut mikään briljeeraavan loistelias ääni.