13.3.1946 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje: IP:n arkisto]

 

                                                           Tuupovaara 13.3.1946

Mamma hyvä!

Kirjoitan,  ettette lähettäisi niitä villakarttoja tänne, sillä sain pari päivää sitten ostaa ihan uudet itselleni (750:-). Nyt minulla on rukki ja kartat, ja eräs neiti opetti minulle kehräämistä tänä iltana. Jos Te haluatte, voin lainata nyt Teille näitä uusia karttoja, kun omat villani on kehrätty.

Aarno parani ihmeen hyvin, vaikka oli saanut ”vaikean aivotärähdyksen ja suoliverenvuodon”, kuten lääkärintodistuksessa mainittiin. Hän lähti tänään jo puoliväkisin Joensuuhun, kun huomenna on saksan kirjoitus. – Päänsärkyä on vielä vähän. Lääkäri määräsi hänet olemaan poissa voimistelusta. Arvi oli kinkereillä viikon yhtämittaa ja minulla oli verrattain tukala hoitaa koti, sairas ja kanslia. Nyt olen taas ”laiskalla päällä”. Väsyttää. Kuinka Isä jaksaa?

Meidän nimismiehenrouva sai vauvan ja olimme siellä ristiäisissä. Siellä oli valtavia täytekakkuja! Minä mukaelin tilaisuuteen  pienen Kalevala-tyylisen runon, minkä lystin vuoksi lähetän Teille.

Kirjoitin Ida-tädille oikein maraton-kirjeen lentopostitse. Sellainen menee perille 10 vrk:ssa. Saa nähdä, ennättääkö vastata, ennenkuin uusi sota syttyy. R:ä [ryssä] on viime viikkoina asuttanut Värtsilän kauppalan. Joka tönöstä kuuluu nousevan savu ja teitä aurataan, kertoo rajan rahvas. Mitä sekin tiennee. Älkää mamma lähettäkö minun kirjeitäni tänne, pitäkää tallessanne. Laittakaa vain valokuvia.

Ilmo-kulta pääsi vihdoin ulos, kun aurinko alkoi paistaa. Hän on tuntikausia yhtämittaa siellä nukkumassa. Sanervalle tehtiin isän valkeasta lammasturkkiliivistä kiva turkki, joten siitä tuli hieno tyttö. Elias panee usein itkuksi kertakaikkiaan, että miksei mummo ja ukki tule meidän luoksemme. Hänellä on niin ikävä.

Terveisiä nyt taas oikein paljon teille!

    Sylvi.

 

Nimismies Honkavaaran lapsen ristiäisissä

Mitk’ on juhlat juotavina,
pitoset pidettävinä?
- Ei ole juomingit urojen,
hääiloset ylkämiesten:
Kestit on kivunalaisten,
piot vaimojen valiot.
- Tässä huono hoippueli,
Mirja-rouva vaappueli,
kiereksi kivunalainen.
Jo viimein kipuinen rouva
miehen kaulahan kavahti:
”Marttiseni, mies metinen,
kalansaaja kumppalini,
vie minut ”Neuvolahan”,
jos sieltä apu tulisi
näissä vaivoissa pahoissa,
tuskissa vain tuimuvissa!”
- Martti tuossa tuskitteli:
”Kuolemass’ on kultaseni,
hellyt hengen heitännässä,
kallehin katoamassa!”:
Ennätti ”Neuvolaan” Mirja,
pääsi sieltä surman suusta,
pattonsa pahan käsistä.
- Kaks sai päätä pielukselle,
neljä jalkoa tilalle.
Pere jo nauroi Ronkaalassa, *
nimisherra muhoilevi,
”On elossa ehtoiseni,
Marjani kotomajassa”.
-
Nyt on ”Raija” ristittynä,
”Sinikkainen” saatettuna
Pyhäisen kasteen kautta,
vihityn ve’en avulla
turvihin hyvän Jumalan,
syliin Lasten Ystäväisen.

[Sylvi Pärssisen selitykset alkuperäisessä kirjeessä: Ronkaala = rouvan kotitalo. Lapsen nimeksi tuli Raija Sinikka. ”Neuvola” = synnytystalomme]