16.1.1940 Simo Pärssinen rintamalta Arvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa]

 

Rintamalla 16. 1. 40

Hei veli hyvä. Sain paketin Sinulta tänään ja lausun paljon kiitoksia sen johdosta. Sanoit Sinäkin olevasi sotahommissa. Se on kyllä hyvä, ettei Sinun tarvinnut lähteä seurakunnan mukana pois täältä rajalta. Arvelit minun olevan Laatokan pohjoispuolella, tavallaan SENSUROITU oikein pitkään pitää puoliaan SENSUROITU pidämme huolen ja on hän sen huomannut itsekin, ei ole tavottanut enää joulun jälkeen yhtään hyökätä, valmistelee vain asemiaan ja odottaa meidän hyökkäystä. Joulun alla me hyökkäilimme SENSUROITU Sanoit, että tarkka-ampujana olisin jo ollut turmana ryssille. Se on kyllä totta, olen pikakivääriampujana ja onhan niitä tullut jo mennyksi aika paljon, joskus tekee ihan pahaa, kun iivanaa jää yhteen paikkaan kasaksi enemmän, en kyllä heidän lukujaan ole pitänyt montako on mennyt, mutta sen olen vaan pitänyt varalla, että jos missä iivana ilmestyy, niin siihen olen vähän iskottanut, olen ollut etulinjoilla aivan alusta alkaen, emme ole viellä saaneet yhtään levätä. Nyt olemme odottaneet, että kun saisimme ryssän rajan taa, niin pääsisi kait meidän rykmentti vähän lepäämään, lopetan tämän tähän nyt sano Sylville ja terveisiä ja saatte olla rauhassa, että ryssä ei etene yhtään, päinvastoin, ehken kevääseen mennessä on tämä peli pelattu.

                                                                              Simo

 

 

17.1.1940 Toini Lauronen Muuramesta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Tämä on Sylvi Pärssisen koneella kirjoittama toisinto.]

 

Hyvä rouva Pärssinen

Parhaimmat kiitokset kirjeestänne! – On ollut niin kovat pakkaset, etten ole lapsia juuri uskaltanut laskea ulos. – Keittiö on tavattoman kylmä, joten järjestin tämän ”meidän” huoneemme lapsille myös päivittäiseksi olohuoneeksi.

Puhuitte kirjeessänne siitä, että jos tulisitte itse tänne lasten luo. Tietysti lapsille olisi paljon parempi, että oma äiti hoitaisi. – Muuten jos ette voi jättää paikkaanne siellä, en minäkään lapsia jätä tänne, älkää sitä pelätkö. Nyt kysytään kaikkien yhteistyötä eikä oman mukavuuden katsomista, se on liian itsekästä. Toiset valvovat vartijoina pimeässä ja kylmässä yössä, on väärin toisten etsiä helppoja päiviä.

 

 

17.1.1940 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään

[Alkuperäinen käsin lyijykynällä kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

 

                                                                              T:ssa 17.1.1940

Mamma hyvä!

On jo pitkä aika siitä kun viimeksi sain kirjeen Teiltä – joskus joulukuussa. Kävin M:ssa [Muuramessa] ja käyntini tuloksena oli päätös, että menen itse lapsiani hoitamaan mutta vien heidät Karttulaan, missä toistaiseksi t:laiset [tuupovaaralaiset] ovat. Voin pitää siellä kirkkoherranvirastoakin. Arvi käy joka toinen viikko siellä ja tkpl. maksaa matkat. Nytkin hän on parastaikaa siellä.  Voin myös tehdä lottatyötä sisä-Suomessakin. Palvelijakin on tarjolla ruokapalkasta.

Pakkanen on hirveä. Se on hyvä ja paha. Tapani on ahkerasti kirjoitellut minulla. Pyysin hänen pyykkiään nyt pestäväkseni. Arvi laittoi hänelle paketin. Ittiltä sain jouluna kortin. Kirjoittakaa minulle, miten jaksatte ja onko erikoista tapahtunut. Meillä on joulun jälkeen ollut rauhallista. Kiire on!

Terveisiä paljon!

                                                                              Sylvi!

 

18.1.1940 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta lapsilleen Muurameen

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa]

 

                                                        Tuupovaarassa 18.1.1940

Rakkaat pojat ja tyttöseni!

Olette kai odottaneet äidiltä kirjettä siellä maanpakolaisuudessa. Äiti on yhä täällä kotona hoitelemassa isää ja vieraita poikia, joiden nimet ovat: Tauno, Olavi, Urho, Erkki, Toivo, Väinö, Aarne, Arvo ja vielä neljä muuta. Isä on nyt juuri Karttulassa seurakuntalaisia katsomassa.

Kyllä minä mielelläni tulisin heti teidän luoksenne, mutta en pääse vielä. Odottakaa kärsivällisesti ja ajatelkaa, miten hauskaa on, kun saatte olla kilttien serkkujen luona.

Täällä on pikkuinen vasikka. Se on hyvin mukava. Kerran se yritti juoda ämpärin laidasta niinkuin pikkulapset ja avasi aina suunsa auki.

Pakkanen on vieraillut täällä ahkerasti. Minä en ole hiihdellyt yhtään.

Terveisiä paljon äidiltä!

Muistakaa rukoilla aina!

  Äiti

[Sylvi Pärssisen huom. Tauno Suhonen, sittemmin Mannerheimristin ritari, Erkki  =  Erkki Haaranen]

 

 

19.1.1940 Elisa Hiltunen Karttulasta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje Sini Kouvosen hallussa.]

 

                                                        Ahvenisenpäässä 19/1 40

Hyvä rouva  

Päivää teillen näin pitkästä aikaa olemme täällä Karttulan Ahvenisen pään Lauri Airaksisen talossa kuukausi on mennyt ja vikka en luullut sen ohi menevän millään vain tämä aika on ollut vuoten pituinen minun kohtallani.

Jumalan käsi on ankara minullen syntisellen ihmisellen vain ketä jumala rakastaa sitä hän myös kurittaa hän kutsuu minua joka päivä näiten kärsimysten kautta kohti ijankaikkista elämää näistä kaikista jos voisin kiittää ja ylistää taivallista isää kun hän minua syntistä ihmistä näin rakastaa että antaa täällä maallisessa ajassa monenlaisia murheita ja kärsimyksiä eikä hän pane kannettavakseni suurempaa ristiä minkä jaksan kantaa enkä omilla [?] voimallani voisi näitäkään kantaa vain Jeesus Kristus on minua tukenut ja vahvistanut murheissani joka päivä ja joka hetki. Eikä mulla muuta maallista turvaa olekaan vain aina huokaan ole suuri Jumalani orpojen isä ja leskien turva ja jos hän kuulisi minun syntisen huokauset ja auttaisi minua ohjaamaan lapsiani että he kasvaisisivat Jumalallen eikä maailmallen se olisi suuri toivoni vain minä itse olen huono äiti heitä ohjaamaan vain jos hyvät ihmiset neuvoisi ja ohjaisi heitän kulkunsa etteivät hukkuisi synnin erämaahan vain tulisivat tuntemaan taivaan tien. Kerron vähän matkastamme kun läksimme sieltä pappilasta oli matkamme pitkä ja vaivaloista lapset kaikki sairastuivat ja ovat olleet monta viikkoa sairaana nyt vähän rupesivat toipumaan oma terveyteni on kansa hyvin heikkoa olisin käynyt lääkärissä vain täälläkään ei ole tällä kertaa lääkäriä. Asuin olo on meillä täällä huono yksi pieni ja vanha huone jossa ei ole uuniakaan eikuin sellainen hella jolla huone lämmitetään vain on niin hankalan kylmä että joka nurkka on jäässä ja lapset ei voi paljon lattialla olla ja sitten kun on meitä paljon samassa. 15 henkeä samassa huoneessa Heikki Hiltusen perhe ja ukki mummu vain jos Jumala sallisi että vielä kerran pääsisimme omaan maallisen kotiimme vain tapahtukoon hänen tahtonsa täällä kyllä annettiin Joulun aikana meillekin punasen ristin avustusta sain lapsillen vaatteita ja jotkut kenkät, ruuvan laitan itse lapsillen ja itellen tarpeet otamma talosta ja puojista. Täällä en minäkään tiijä sukulaisista mitään yhten siskoni vain olen nähnyt täällä karttulan kirkolla koti puolen oloista en ole saanut mitään tietoja kun ei ole ketään joka sieltä laittaisi tietoja. En ole saanut Anjan kummitätistäkään kirjettä toivoin Jouluksi pakettia. Anjakin vain ei tänne ole tullut meillen mitään pakettia kun se kummikerho täti kirjoitti kotona olessa että hän lähettää joulupukin kontiin niin ajattelin jos olisi laittanut sinne Tuupovaaraan vain kun sieltä en ole mitään tieto siitä. Sen ikävällisen tieton vain sain että mieheni ruumis on nostettu vielä hautasta ylös miksi virkakunta oli silloin niin huolimaton jotta eivät tutkineet vainaja ennen kuin hautattiin jotta olisi saanut nyt rauhan ikuisessa kotissaan vain jos Jumala antaisi hänellen taivaallisen rauhan kun maailma ei anna ruumin rauhaa jos etes sielu olisi ijankaikisessa levossa. terve vain nyt terveisemme täältä Elisa Hiltunen

            ja lapset  

 

 

 

 

 

 

20.1.1940 Ismo Kuisma  Turusta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

[Alkuperäinen kirje IP:n arkistossa.]

                                                     20. 1. 40.

Sylvi hyvä.

Lähetin sinulle rintamalta sellaisen epätoivoisen kirjeen, mutta nyt on mieleni paljon valoisampi, sillä rintamalla joskus tuli sellaiset synkät mietteet. Olen joutunut tänne sairaalaan, mutta ei muun kuin jalan takia. Silloin ennen joulua minulta paleltui varpaita ja sitten niiden takia jouduin tänne sairaalaan. En ymmärrä, mikä lie silloin vaivannut, minulla oli sellainen ahdistava tunne, mutta nyt se on ohi. En olisi kyllä vähällä lähtenyt sieltä, mutta kun varvas alkoi tehdä mätää ja pelkäsin, että siihen tulee luumätä niin täytyi lähteä. Nyt ne vähän lyhensivät tuota isoa varvasta ja se alkaa hiljalleen parantua. Täällä saattaa mennä muutama viikko ennen kuin pääsen takaisin rintamalle. Oletteko te Arvin kanssa viellä Tuupovaarassa ja miten te siellä voitte. Onko Arvi yhä viellä siellä pappina vai onko hän joutunut armeijaan tai toisin sanoen rintamalle. Kuinka lapsukaiset jaksavat. Miten suuri on jo ”Helela” tyttö. Toivoisin saavani hänen kuvansa, jos niitä sattuu olemaan teillä useampia.

Minä olen täällä turussa ja osoitteeni on nyt tällainen I/5 Sotas S. Kenttäpostikonttori N:o 16. Toivoisin, jos Sinulla tai Arvilla olisi aikaa niin kirjoittakaahan, olisin niin mielelläni kaiken kotiväkeni kanssa yhteydessä. Nythän tässä ei muuta kuin toivon hyvää vointia niin ja paljon terveisiä.

 

20.1.1940 Tapani Pärssinen Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa]

Täällä entisessä paikassa.    20. 1. 40.

Sylvi hyvä:

Kiitos kirjeestäsi taaskin. Samalla pyydän lausua [kiitoksen] sille kansakoulun opettajattarelle lähettämästään suklaalevyistä. En ennemmin muistanut mainita siitä. parhaammat kiitokset. Minkälainen opettajatar siellä oikein on? Onko se nuori ja kaunis? Sano kaiketi paljon terveisiä. Muuten eihän siellä pitäisi olla mitään opettajatarta, sillä eikö sieltä ole evakuoitu väki pois?

Täällä on ollut myös kova pakkanen kuten ehkä sielläkin. Tänään oli taas vähän sotaisempaa, sillä oli kaksi kertaa ilmahälytys. Ei kylläkään ollut mitään pommitusta. Toisen kerran iltasella ampui tykistö kaksi konetta alas. Hävittäjät lisäsivät viellä lukumäärää 2-3 koneeseen. Muuten täällä on ollut rauhallista. Olemme odottaneet valmista, mitä toiset saavat aikaan. Taitaa ruveta sotatoimet kehittymään asemasodaksi ainakin Kannaksella ja jossakin määrin pohjoisemmassa. Tästä pohjoiseen ei kylläkään tule asemasota kysymykseen ainakaan talven aikana.

Kotonta en toistaiseksi ole saanut mitään tietoa. Enkä myöskään koko pitäjästä. 14. 1. 40 mennessä on sieltä  kaatunut ainakin 20 miestä. Eihän se kylläkään viellä suuri rosentti ole.

Onko siellä viellä se lääkäri, jos on, niin terveisiä, myöskin rouvalle.

 Tulee iltahartaus. Terveisin.

Myöskin Arville.

                                  Tapani

 

20.1.1940 Helena Kuisma Inkilästä Toini Linjamalle Muurameen

[Tämä on Sylvi Pärssisen kirjoittama toisinto.]

 

Kotona.

Olen näinä aikoina aina etupäässä kirjoittanut Itille, hän useasti pyytää, että kirjeet olisivat tervetulleita. Nyt alkoi tuo sama touhu Ilmarille. Laitoin viime viikolla kummallekin pojalle paketin. – Uskokaa tai älkää, mutta täällä on yleensä sellainen vahva usko, ettei ryssä tule yhtään tänne etenemään, vaan apua kuin saamme ja olemme jo saaneetkin, niin se lähtee täältä hyvinkin pian. Ei ole tullut vielä (jos tuleekaan) mitään määräystä pois muutosta. Jos pitäisi kuin yksikin kilometri radan kahta puolta muuttaa, niin menisimme isän kanssa Pärssiselle. Sinne sopivat lehmät läävään ja vesi tulisi lehmille ja tupaan. Mari ja ukko lupasivat kortteerin. Mikäs täällä nyt on ollessa. Lentohälyytyksiä ei toisella viikolla ollut yhtään, mutta viime viikolla oli kyllä, yhtenäkin päivänä neljästi, vaan ei täällä vihollisen koneita nähty. Niihinkin on niin totuttu, ettei enää tunnu paljon pelottavan. Minä en ole mennyt minnekään, mutta miehet tästä laukasevat sirpalesuojaan meidän petoniläävään. Nyt ne ryssät taas 15 pnä t.k. pommittivat uudemman kerran sitä meidän Elisenvaaran myllyä. Miksi ihmeessä he luulevat sitä, kun eivät anna rauhaa sille ensinkään. Wäinö ja Toivo Hämäläinen olivat joulullisia pommituksia toista viikkoa korjaamassa ja saivat myllyn taas käyntiin. Puolen viikkoa jauhoivat, ja ei kun taass pommittivat. Wäinö ja Hämäläinen olivat alakerrassa, kuin taas ikkunat ilmanpaineesta työnsi joka ainoan rikki, mutta heille ei tullut mitään vahinkoa. Oli se taas Jumalan käsi edessä, että vaikka niin likelle pommit putoilivat, ei kumminkaan sattunut yksikään myllyyn kohti. Sen jälkeen eivät ole saaneet myllyä käyntiin, vaan se on seisonut. Kunhan pakkaset lauhkenevat, niin yrittävät vielä sitä korjata. Täällä oli kaikkein kovin pakkanen -41ºC, meidän mittari ei näyttänyt enempää. Sairalassa oli ollut pakkasta 46 astetta.

Tuupovaaran kunta on evakuoitu Karttulaan, Sylvi pitää kirkkoherranvirastoa siellä ja Arvi käy joka toinen viikko. Lapset käy sieltä hakemassa luokseen Karttulaan. Hän sanoo palvelijoita olevan tarjolla ruokapalkalla.

Minä neuloin Ittille ja Ilmarille kaulansuojukset.

24. 1. 40 jatkan vielä

Turun lääninsairaalasta tuli isälle ilmoituskortti, että Itti on siellä. Sitten Itti kirjoitti. Hän jo ennen joulua palellutti isovarpaansa (parissa kirjeessä mainitsi siitä, mutta sanoi, ettei siitä maksaisi kirjoitella). Nyt sanoi käyneen pakottamaan ja meni laittamaan käärettä, vaan sieltä laitettiinkin sairaalaan, jossa sanoi viipyvänsä kolme viikkoa. 11 päivänä lähti rintamalle ja 14 päivänä oli sairaalassa. Oli kovasti pahoillaan, kuin kesken kiirettä piti joutua sinne. Ei vielä tiedä, miten pahaksi äityy.

Päämajan tilannetiedoitus 20. 1.

M a a v o i m a t:

Kannaksella hyökkäsi pienehkö vihollisosasto 19. 1. neljä kertaa erästä tukikohtaamme vastaan Taipaleessa. Hyökkäykset torjuttiin vihollisen menettäessä kaatuneina 40 miestä. Muualla molemminpuolista sangen vilkasta häiritsemistoimintaa. Itärajalla teki vihollinen Laatokan Koillispuolella useita hyökkäyksiä joukkojemme valtaamia asemia vastaan. Paikoitellen jatkui taistelu myöhään iltaan, ennen kuin kaikki hyökkäykset olivat tulleet torjutuiksi. Pohjois-Suomesta ja Lapista ei uutta. Sallan suunnalla joukkomme tuhosivat päivän kuluessa Märkäjärvellä 2 hyökkäysvaunua.

I l m a v o i m a t:

19. 1. suoritti vihollinen pienempiä pommituksia Etelä- ja Lounais-Suomeen, Ahvenanmaalle, Kemijärvelle ja Kajaaniin. Illalla jatkuivat lennot, jolloin Hankoa, Lappeenrannan ja Kymenlaakson seutuja pommitettiin. Myöskin sotanäyttämöllä on vihollinen suorittanut pommituksia. Tähänastisten tietojen mukaan on kotiseudun pommituksissa 1 henkilö haavoittunut. Omat ilmavoimat ovat tiedustelulentojen lisäksi useita kertoja pommittaneet vihollisen kolonnia sekä majoitus- ja keskuspaikkoja. Hävittäjämme ja Ilmatorjuntajoukkomme ovat päivän kuluessa ampuneet alas tarkistettujen tietojen mukaan 7 vihollisen pommituskonetta. Epävarmoja tapauksia on lisäksi 3.