Atomipommi Hirošimaan

6.8.1945 aamulla klo 8.15, toisin sanoen noin kello 0.15 Suomen aikaa eversti Paul W. Tibbets pudotti johtamastaan lentokoneesta mallia B-29 – jolla oli hänen äitinsä nimi Enola Gay – atomipommin Hirošiman kaupunkiin, jossa ei ollut mitään merkittäviä sotilaskohteita. Pommi tappoi heti noin 60000-70000 siviiliä, vaikeasti vammautuneita hoidettiin vielä viisikymmentä vuotta myöhemminkin. Japanin sotaan ei tällä eikä sitten Nagasakiin pudotetulla pommilla ollut  vaikutusta, koska Japani oli joka tapauksessa luhistumassa sotilaallisesti. Japani antautui virallisesti 15.8. Nykyään joka vuonna USA:n liikenteessä kuolee yli 30 000 ihmistä (32719 vuonna 2013), joten ei se siinä mielessä paljon ole, jos vain lukuja tuijotellaan. Tieliikenteessä oltiin turvattomampia kuin Irakin sodassa. Irakin sodan aikana kuolleisuus USA:n armeijassa oli pienempi kuin rauhan aikana.

1.12.1945 Israel Kuisma Nuppulinnasta Ilmari Kuismalle [Alkuperäinen kosmoskynällä kirjoitettu kirje Seija Norannan hallussa.]

                                                                                  Nuppulinna 1/12-45

                 Hyvä Ilmari

Nyt teki minunkin mieleni vähän kirjoittamaan asioista. Nyt tuli Ittin ja sinun anomuksistanne etukäteen ilmoitus että teidät on hyväksytty tilan saantiin Kärkölästä, Lahden ja Riihimäen välillä, Järvelän aseman seudulla josta päätös tulee myöhemmin ja ehkä lopullinen maanala, onko siinä sitten rakennuksia vai aivan kylmä tila ja n.e. sitten sitä voipi käydä katsomassa, että sitoutuuko 5 v. valtion määräyksiä noudattamaan ja kannattaako se etujensa puolesta ottaa tahi hylätä silleen, se siinä vaan on ettei valtio auta muualtakaan ostoissa ja rakennuksissa, kaikki jää omaan varaan. Me tuumimme ettei sinun toimialasi jos vaan tahdot jatkaa sitä, kannata vaihtaa mihinkään maatila hommaan, no Ittistä ei tule tilamiestä koskaan hän on eriluontoinen sinuun verraten. Näistä kerrotaan myöhemmin. Eino tuopi lehmän tänne meille ja nyt ennen joulua muuttaa Suonenjoelle ja hyvähän se onkin, pääsee leivän luo ja saadaahan sieltä mekin ehkä jotain myllyn tuotteita vastaisuudessa. Tämä Rööhkinä ei luvannut lehmääkään navettahan, kun hänellä on valiokarja tarkastettu ja ettei saisi meidän lehmästä sorkka tai luomistautia, hävitön nainen, mutta olkoon. me saamme Pohjalaisen läävään siinä jossa Kuparinen asui jollei sitten Aholan Insinööri tai sen Rouva lupaisi, nyt 5 p. ne tulee tänne tämän rööhkinän 60 vuotis kalasseihin niin kysytään Ahol. olishan vähän lähempänä hoitaa. Minä kirj. Ittille että menisi Einon kanssa sinne Suonenjoen myllyn, siellä olisi tilava kyökki ja kamari samassa rakennuksessa missä Einon asunto 2 kam. ja kyökki on, apumyllärin asunnoksi, siihen sopisimme me mamman kanssa myöskin asumaan mutta mitä se Itti meinaa ei tiedä ennenkuin Eino on siellä asumassa, jos sinä et nyt olisi niin hyvässä hommassa niin se olisi myöskin tulevaisuuden paikka vaan sinulla on siinä olossa hyvä tulossa kun pääset ja maltat nämä alkuopetusajat menetellä eelleenpäin. Lieneekö mamma kirj. korvausanomus summista ne tulivat:

                 yhteiset talot                    1,920,363: }  Yhteensä

                 Einon nimissä                  2,768,372: }  4,688,735:

mutta ne alenee yli miljoonan mrk. suur omaisuuden ja ehkä muun alennuksen kanssa. Pienemmät henkilö erät ovat vielä tämän lisäksi.

Sika possu tapettiin se oli vallan vaivaantunut painoi vain 24 kl, ei siitä suuria osia tullut 6 hengelle, kun se ei syönyt kuin vähän joi nirusti ruokaansa niin eihän miten kasvanut. Heiniä ei ole antaneet lehmää varten ennenkuin pitivät kokouksen onhan luulossa saada se jäännös osa mikä puuttui tahi ei se Virtanen antanut saa sitten nähdä, nyt täällä jo maksaa 8 – 10 mk ja jotkut pyytävät 15 mk heinäkilosta, ne kun on vapaassa kaupassa niin tolkkua ei ole enää niiden hinnoissa,. Kyllä se oli onni että ostettiin viljaa nyt maksaa 35 – ja 40 mkn jauhot pörssissä, ratavartija Suni osti joltain tunnetulta ja maksoi 35: jauhokilo.

Muuten on mennyt kuten ennenkin, yhden kerran minä olen käynyt lääkärissä, en tiedä jos ennen joulua pitää käydä tuntuu sen mukaiselta. Se lehmä poikii 3 päivä huhtikuuta, nyt on siinä kolmisen litr. lypsänyt, kyllähän se on paha kun talven syö eikä saa maitoa mutta minkäs sille voi.

Minä luulisin että sentään se maa jos saa mukavalta paikalta olisi ehkä otettava onhan se Lahden puoli paremmin kuin muualla oman puolen arvoinen ja Kirvulaiset sijoitetaan rajapitäjiin.

Kärkölään tulee seuraavat kylät: Kuismala, Virola, Torajärvi, Sairala, Pirilänniemi, Merola, Kirkonkylä, Inikilä ja Apula.

Mie liitän tähän leikkelen Hypoteekin rahoituksista tilan ostajille siirtoväen asuttamisesta, olishan siihen helpot lainaehdot ja lainhuudatukset sekä kauppakirjain verotus leimamerkeistä olisi vapaa ja sen lainan kuuluu saavan maksaa ennemminkin kuin määräaika loppuu, jos kävisi rakentamaan niin 5 v. perästä maksaisi pois. Miten teette kirjoita Ittille. Laita samalla oheinen kirja ja Ittille elkää sitä hukatkaa sekä mielipitteesi mitä tuumit.

Saisithan sinä pitää hommasi edelleen niin vanhan päivän koti jäisi tilalle.

Nyt ei muuta, Terveisiä meiltä mamman kanssa ja kirjoitahan väliin oloistasi meidän ikävään että miten voit.

Isä.

16.12.1945 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

                                                             Tuupovaara 16.12.45.

Mamma hyvä!

Te olisitte kirjoittamisen vuorossa, mutta ette kai ennätä kirjoitella. Kuinka olette Isän kanssa voineet? Tuleeko poikia teille joulun ajaksi? Onko siellä päin kovat pakkaset?

Täällä meillä on ollut Arvin isä jo kuukauden ja jää yli joulun. Kutsuin muuramelaisia tänne joulujen viettoon ja joitakin Toinin lapsia on tulossa tänne. Siitähän tulee lapsille hauska joulu. Meidän pojat tulevat 18:ntena päivänä joululomalle. Eivät kai satu samaan kyytiin Linjamien kanssa. Jaakko kuuluu saattavan Joensuuhun asti ja siitä pitäisi meidän hommata heidät perille.

Ilmo on taas hiukan sairaana, mutta toivottavasti pian paranee. Arvi kävi tänään kohta jumalanpalveluksen loputtua vuoteeseen. Nyt on kuume 39º ja angina vallitsee täysiään. Saa nähdä miten pääsee huomenna ylös, kun olisi tohtorilan kasvattivauvan ristiäiset. Se on jo 9-kuukautinen.

Meidän vauva kehittyy hyvin. On lihava ja pullea, juuri puhkeaa neljäs hammas. Hän ryömii hyvin nopeasti ja kävelee puita myöten, jo 6-kuukaudesta lähtien. Nyt on 7 ½ kk.

Sanerva on niin kehittynyt, että oppi sanomaan ”ässän”. Elias ei osaa sanoa, ja siitä pitää kiistellä. Sanerva sanoo että ”minä olen tuur’ tyttö, kun ottaan tannoo äss”. Eliaksella on kuitenkin toinen valtti: ”Minäpä oon tuur’ kun ottaan tehhä iin!”. Kerrankin ”jouvutin” lapsia ulos. Ensin sai Sanerva päälleen  ja lähti ulos. Elias sanoi: ”Nyt tuurelle pojalle laitetaan päälle!”. Sanerva oli jo oven välissä, mutta vielä oven raosta kääntyi kehumaan: ”Minä ottaan tannoo äss”.  Hän ei vielä muista puhua ässän kanssa, ellei oikein käske. Olenko kertonut, että Sanervalle ovat kaikki markan rahat ”tatakymppejä”.

Minulla on nyt ollut taas muutaman päivän apulainen, lähtee tiistaina pois. Sitten joulujen ajaksi olen kysellyt kotiapulaista, mutta en ole vielä saanut. Olen pessyt itse muutamia pyykkejäkin ja Arvi on kantanut vedet ja puut.

Joululahjat ovat tänä vuonna jääneet laittamatta. Mitä on vähän ostettu lapsille.

Terveisiä Teille meiltä kaikilta!

     Hyvää joulua toivottaen

                                       Sylvi

 

25.12.1945/13.1.1946 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Nuppulinnaan [Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa].    

                                       Tuupovaara joulupäivän iltana klo 21 [1945]

Mamma hyvä!

Taas on yksi joulu parhaillaan vietettävänä. Koko joulunalusviikot ovat olleet kovia pakkasia, ja nyt koko talven kylmyys näyttää huipistuneen juuri joulun pyhiksi, emmekä saa huoneita millään pysymään tarpeeksi lämpöisinä. - Kirkko oli myös tänä aamuna (klo 6) ollut kauhean kylmä. Elias piti tuodakin kesken pois. Kuutamo valaisi kirkkomiesten matkan tekoa. Ensimmäisen kerran oli jumalanpalvelus taas aamuvarhaisella, sitten vuoden 1938. Useasti, liikkuessani ulkona pimeällä pakkas- tai ”purku”säällä huokaan Jumalaa kiittäen siitä, ettei miesten enää tarvitse olla sodassa, ja pimeässä ja kylmässä  tehdä vartio-palvelusta, tai olla pahoissa vaaroissa vihollisen uhkaamana. Päivisin valoisan aikana esim. ollessani kaivolla muistuvat taas mieleen ne lukemattomat kirkkaat talvipäivät, jolloin taivaalta kuului pahaaennustava vihollisen lentokoneiden surina. Miten paljon onkaan tapahtunut meille kaikille näiden sotavuosien aikana. Niin, nythän meillä on rauha – rauha, josta emme tiedä, kauanko se kestää. Yritettiin viettää nyt rauhan ajan joulu, mutta ei se ulkonaisesti sitä ollut. Joululahjat kaiken muun mukana toista laatua kuin enne. Ruuissa myös eroja j.n.e. Joulupukki sentään kävi ja sillä oli yhtä iloinen naamataulu kuin ennenkin. Toi se lahjoja: minulle kangaspalan, jonka aion laittaa vanhaan täkkiin päällykseksi, vasenkätisen paperiveitsen, tämän kirjepaperilehtiön, Karin tekemän kapustan, ja sitten meillä jouluvieraana olleen parturineidin lahjana Eau de Colognea (”otikkaloonia”) ja saippuan, ja pari patalappua. Einolta ”Seura”-lehden. Arvi sai 3 kirjaa ja kaulaliinan sekä partavaahdoketta. Aarno sai hokkarit (maksoi 2000:-) hiihtolakin.

- Yritän jatkaa tätä kirjettä tammikuun 13. päivän iltana, sen päivän, jolloin 14 vuotta sitten Aarno syntyi.

En enää oikein muista, mitä lahjoja joulu-ukko toi jokaiselle, joten jääköön se juttu kesken. Se vanha joulu oli tosiaan peloittavan kylmä, mutta uudenvuoden ajat olivat lauhkeammat. Silloin tapaninpäivänä olimme Arvin, Helenan ja Eliaksen kanssa kylässä Kauravaaran Vatasessa, missä tarjottiin hienot päivälliset. Siellä olivat myös sukulaisten lisäksi tohtorilaiset, opettajat ja apteekin vanha neiti [Sylvi Pärssisen huom.: = Aino Kokkonen].

Uudenvuodenpäivänä oli kylän väki tavan mukaan kokoontunut meille. Taisi olla parikymmentä henkeä; Tarjoamiset olivat pienet, mutta hauskaa oli. Meidän Helenamme oli silloin tosin sairaana vesirokossa ja eristettynä vierashuoneessa, jossa toiset pikkulapsemme yhtämittaa salaa kävivät hänen kanssaan leikkimässä. Nyt tänään tuli vesirokko Ilkkaan ja Sanervaan, ja tietysti myös vauva on saanut tartunnan.

Arvin isä, joka oli meillä jo kuukauden, lähti juuri ennen uuttavuotta pois. Kyllä minulla oli erittäin raskas joulunaika töitten puolesta, kun perhettä oli niin paljon. Nyt tuntuu  ihan hiljaiselta, kun pojatkin menivät kouluunsa. Olen nyt ihan kuin lamaannuksissa kaiken jälkeen, tuntuu vain väsyttävän ja työhalua ei ole vähääkään. Kun vaan pääsisin, niin lähtisin minäkin tästä ”joululomalle” jota en ole vielä viettänytkään. Tekisi mieleni tulla sinne Teitä katsomaan, mutta mitenpäs lähet?

Teurastimme ennen loppiaista sian 5-kuukautisena, ja se mahtoi painaa 80 kg. Heti loppiaisen jälkeen Piti teki kaksi vuonaa, mutta on niin ihmeellinen, ettei syötä vuoniaan kuin pitelemällä kiinni. Viime vuonna oli sama juttu. Nyt meillä on siis 4 lammasta.  

Meille piti viikko sitten tulla eräs sveitsiläinen kreivi Vapaan huollon asioissa, katsomaan ”miten veljet ja karja voivat”. Minun piti laittaa päivällinen mutta sellainen, josta näkyy että meillä olisi pieni puute. Laitettiin ja odotettiin, mutta sitten sitä kreiviä ei tullutkaan. Tohtorilla oli saksan sanakirja taskussa ja esitelmä lasten kuolevaisuudesta j.n.e., ja sitten me söimme sen kreivillisen päivällisen omin joukoin ja mentiin tohtorilaan juomaan kreivilliset iltakahvit. Keli oli pettänyt sen kreivin Ilomantsin matkalla, eikä jäänyt aikaa enää tulla tänne. Olin kovin pettynyt, kun sellainen tilaisuus meni ohi suun. Tuli jo kerrattua saksaakin mielessään.

Kirjoitin Ittille pyytäen häntä Arville kanslia-apulaiseksi kahdeksi kuukaudeksi. Arvi paralla on niin kovasti työtä. Arvi ei kyllä voi maksaa kuin 2000-3000 mk/kk + täysihoito, mutta eihän siinä mene montaakaan tuntia päivisin, joten jäisi Ittille muuhunkin aikaa. Sen minä kyllä toivoisin, että hän auttaisi minulle vesiä ja puita sisälle. Toivon kovin hänen tulevan, että Arvi pääsisi työruuhkastaan, kun minunkin pitäisi vielä auttaa kansliassa. Voi kun Itti tulisi! Minulle se olisi suuri ilo. Painaa tunnolla sekin, ettei hänestä ole tullut huolehdituksi niinkuin pitäisi, ei sodan aikana eikä nyt. Kirjoittakaa Te hänelle, että tulisi edes vähäksi aikaa. Aarnekin on täällä vakituisesti ja hänen seuransa tekisi hyvää Ittille. – Muuten sivumennen mainittuna, antoi Aarne minulle Satulan Seuroihin 5-6 km:n päähän mainion hevoskyydin toissa torstaina. Sää oli mainio ja Liukas-hepo oli nimensä mukainen.

Millaisissa voinnissa Te Isän kanssa nyt olette? Vaivaako siellä kovasti pakkanen?

Elias se kyselee usein mummosta. Taitaa olla ikävä. Hän piirtelee mielellään, milloin ”papumuurahaisia” ja ”mörkö-matikoita”, milloin mitäkin. Kerran uteli kovasti minulta, mitä hänen kuvansa esittää, enkä minä voinut hoksata, että se oli ”tärkynyt talo”.

Olisi paljonkin kirjoittamista vielä, mutta ei nyt johdu mieleen. Paljon terveisiä teille!

         Sylvi

Sanerva osaa sanoa ässän, mutta ei käytä sitä.

15 p. – Ilmo on myös sairaana. – Onko mammalla sakariinia. Meillä ei ole, eikä saada.

Alkuvuosi 1946

Tuupovaaran pappilassa eletään jo normaalia seurakuntaelämää. Sotilaat ovat arkitöissä ja osa sankarihaudoissa. Kypärät, kaasunaamarit ja kivääripatruunoiden hylsyt, sekä pimennysverhot ikkunoissa muistuttavat vielä puolitoista vuotta sitten päättyneistä koettelemuksista. Pimennysverhot purettiin luultavasti vasta pappilan remontin aikoihin 1952. Kotieläiminä kesällä on 2 lehmää, vasikka, 4 lammasta, 7 kanaa ja kukko.

Pappilan väki täyttää vuonna 1946 seuraavat vuodet: Aarno Pärssinen 14, Kari 13, Rauno 12, Helena 9, Elias 5, Sanerva 4, minä Ilmo 1. Sylvi Pärssinen 37, Arvi Pärssinen 39.

Aarno ajaa suksilla päin puuta 1.3.1946 ja saa vakavan aivotärähdyksen ja pitkän poissaolon koulusta. Ensimmäisenä kouluvuonnahan hänellä oli kurkkumätä, jonka takia joutui pitkäksi aikaa kulkutautisairaalaan eristyksiin.

Kevätlukukauden Rauno on I:llä luokalla Joensuun lyseossa, saa ehdot matematiikassa, mutta ne suoritettuaan siirtyy II:lle luokalle. Kari on kevätlukukauden III:lla, saa ehdot saksankielessä, ja ne suoritettuaan siirtyy syksyllä IV:lle luokalle. Aarno pääsee III:lta IV:lle ilman ehtoja. Helena päättää keväällä kansakoulun II:n ja jatkaa syksyllä yläkoulussa III:lla.

Äitimme niin nasevasti kirjoitti Raunon matematiikasta mammalle, että taitaa tulla isäänsä. Sylvi Pärssisen mieliaineita koulussa oli matematiikka, jossa hän oli aina luokkansa parhaita miesopettajan suureksi mielipahaksi: ”Kuismakin sai taas kiitettävän”, kuten Sylvi Pärssinen muisteluksissaan kouluajoilta kertoo. Sylvi vierailee Ilomantsin pappilassa helmikuussa vaatehuollon merkeissä ja huhtikuun alussa isänsä hautajaisissa Suonenjoella. Joensuun matkoista ei ole mainintoja, mutta kyllä hän varmaan sielläkin muutaman kerran käy kolmea poikaansa tarkastamassa.

Ehdot olivat yllättävän usein monen oppikoulukkaan tiellä. Kirjassa Tilastollisia kuukausitietoja Helsingistä, julkaisija Helsingin kaupungin tilastotoimisto, käsitellään Helsingin oppikoulujen antamia ehtoja eri tasoilla vuonna 1964. Toinen kotimainen kieli tuottaa ehdot koulukkaista ensimmäisellä luokalla noin 8 prosentille, mutta 7. luokalla jo 28:lle prosentille. Ensimmäinen vieras kieli aloitetaan yleensä toiselta oppikoulun luokalta. Heti kättelyssä siinä noin joka kahdeksas saa ehdot, mutta sitten jo seitsemännellä luokalla joka kolmas. Matematiikka tuntuu Helsingissä yhtä vaikealta kuin muuallakin: toisella luokalla joka kymmenes saa ehdot, mutta sitten seitsemännellä luokalla joka neljäs. Samaa tulostasoa olivat saavutukset silloinkin, kun minä olin oppikoulussa. Poikkeus minun kohdallani oli kuitenkin se, etten koskaan saanut ehtoja matematiikasta – vain kielistä. Oppikoulun matematiikasta selvisi oivaltamalla, mutta kielet vaativat työtä. (Sen työn olen huomannut nyt, kun olen noin 15 vuotta niitä opiskellut paljon laihemmalla muistilla, kuin minulla silloin viisikymmentä vuotta sitten oli.)

Israel Kuisma kuolee

17.3.  Israel Kuisma joutuu Helsinkiin Kirurgiseen sairaalaan hoidettavaksi. Viimeisessä kirjeessään Helenalle – ”Rakkahin Helena” – hän on vielä toiveikas kotiin pääsystä ja varailee kuljetuksia junalta, mutta kuolee sitten 23.3.  aamuyöllä. Kun vanhin poika Eino on Suonenjoella, niin hautapaikaksi hän haluaa isälleen Suonenjoen. Hautajaiset ovat 17.4.1946. Vaikka hautaa aluksi hoidettiin hyvin, niin haudankaivajan huolimattomuuden takia hauta hävitettiin jo kahden vuoden kuluttua maan tasalle, eikä mistään kirjoista löytynyt merkintää sen sijainnista. 

Helena Kuisma jatkaa yksinäistä asumistaan Nuppulinnassa Israelin kuoleman jälkeen. Vaikka Israel olikin kovin vaivainen, kyllä heillä seuraa toisistaan oli. Sodan loputtua alkavat Amerikan paketitkin saapua, joista Helenakin saa pienen osansa. Sylvi Pärssisen täti Ida Brozek niitä lähettää New Yorkista.

Pärssiset, Mari-täti ja Simo-ukko, aikovat tulla kesäksi Tuupovaaraan, mutta ilmeisesti vain Mari-täti tulee ja hänkin vasta elokuussa.

Enot

Kannakselle jääneen omaisuuden korvausasiat etenevät hitaasti ja pesänjakoa odotellaan. Sitä ei koskaan kuitenkaan tule vaan Eino lähettää rippeitä sisaruksilleen oman mielensä mukaan. Itse asiassahan omaisuus oli vain Einon nimissä – kotitalon Päivölän omistivat lisäksi Ismo ja Väinö.

Helena Kuisman pojista Ismo menee Maatalouskappaan myyjäksi helmikuussa. Ismo menee kihloihin Hiljansa kanssa elokuussa.

Väinö Kuismalla on aloitteilla 24.2.  puusepänverstas, hän aikoo yhtiökumppaninsa kanssa tehtailla huonekaluja paikalliseen myyntiin. Väinön vaimo Aira on vielä Muuramessa, mutta muuttaa poikansa Raimon kanssa Hyvinkäälle 24.5. 

Tammikuun lopulla Ilmari Kuisma on Nikkilässä hoitajana ja sitten 13.3.  alkaen menee Rauhan mielisairaalaan harjoittelemaan. Sieltä menee sitten välillä Tampereelle Pitkäniemen sairaalaan samoin harjoittelemaan. Ilmari löytää Elsansa ja he menevät kihloihin heinäkuussa.

Eino Kuisman vanhin poika Esko havittelee tosissaan päästä seminaariin. Toukokuussa lähettää hän paperit sinne ja valmistautuu pääsykokeisiin Tuupovaarassa. Eskon puumerkki on pappilan vieraskirjassa päivätty 25.5.