Gustaf von Numers ja Toivo Pekurinen ovat ehkä nykyisille ihmisille melko tutmattomia, mutta sanoisinko Iltalehden mukaan  todellisia legendoja. Ei, eivät he olleet lopettaneita jääkiekkoilijoita. Numers ja Pekurinen toimivat hyvin samoilla aloilla – molemmat palvelivat valtionrautateitä asemapäällikköinä eri paikkakunnilla, mutta tässä yhteydessä tärkeintä oli, että molemmat kirjoittivat huvinäytelmiä. Huvinäytelmän alaotsikkona voi olla esimerkiksi yksinäytöksinen pila. Pila sen takia, ettei huvinäytelmä-attribuuttia oltu vielä keksitty. Molempien näytelmistä saivat nauttia lukuisat kesäteatterit ympäri Suomen – Kansallisteatteriin näitä päälliköiden teoksia ei otettu näyteltäväksi hyvin selkeästä syystä.

Yhteistä näille asempäälliköille oli myös näytelmiien aihepiiri: Toivo Pekurisen näytelmä oli nimetty yksinkertaisesti nimellä ”Akkavalta”. Von Numersin näytelmän nimenä oli kuivakkaasti ”Pastori Jussilainen” (4näytöksinen huvinäytelmä). Toivo Pekurisen näytelmä ilmestyi vuonna 1915 alaotsikon yksinäytöksinen pila alla. Von Numers tai paremminkin hänen näytelmänsä kääntäjän alaotsikko oli jo edellä aikaansa julkaisuvuotenaan 1895.

Von Numersin näytelmän käänsi (ilmeisesti ruotsista) Eero Alpi. Eero Alpista on vielä kerrottava, että hän on ainoa henkilö  Suomessa kautta aikojen, jolla on ollut sukunimenä Alpi. Näytelmän päähenkilö on näytelmän nimen mukaisesti pastori Jussilainen nimeltä mainitsemattomassa seurakunnassaan. Huvinäytelmäksi Jussilaisen tekee se, että hän luulee määräilevänsä naisisia – palvelustyttöä ja vaimoaan – mutta käytännön toteutus on toinen. Kuvaan tulee vielä määräilevä anoppi kuin pisteenä j:n päälle.

Siinä missä Pekurisen näytelmässä akkavalta on karkeaa ja päällekäypää, loppuakseen lähes väkivalloin, on Numersin näytelmän naisvaltiaat yleensä hienovaraisia tai ottavat vallan käsiinsä väsyttämällä. Huumoria etsitään lattian pesusta, jota pastori vastustaa: ”Minä eilen nimenomaan sanoin Eveliinalle, ettei täällä saa ruveta pesemään”. Lisänsä asiaan tuo valistunut kansakoulunopettaja aatteineen: kansanopisto pitää saada ja arpajaiset pitää sen hyväksi. Jussilainen on eri mieltä ja sanoo asiasta valittamaan tulleille talonpojille. ”Minä olen kyllä kuullut siitä asiasta, - noista arpajaisista ja kaikesta muusta”. Huvittuvuutta lisää talonpoika numero 2, joka aloittaa kaikki sanomisensa juontosanalla ”totisesti”: (Ensimmäinen talonpoika) arpajaisia ja tansseja ja kevytmielisiä tapoja nuorison keskuudessa, (Toinen talonpoika) Totisesti, totisesti – nuorison keskuudessa.

Ajankohtaan nähden huumoria herättää vielä pariarkaalinen suhtautumistapa naissukupuoleen. Jussilainen: ”Katsohan, kun sinä vain tottelet minua, niin kaikki sujuu hyvin, rakas Eveliina”. Helsinki ja nainen on heikko yhdistelmä; Jussilainen: ”Nuo naiset! Niin, niin, heidät voittaa helposti – ei muuta kuin pikku taputus. Mutta heitä ei saa viedä Helsinkiin, sen minä tiedän!”. Jussilainen anopilleen jalkaa polkien; ”Minä näytän kyllä olevani herra talossani enkä ikinä alistu akkaväen komennettavaksi”.

Kuvaan saapuu vielä anoppi, tietenkin Helsingistä, joka ottaa valtaansa koko Jussilaisen pappilan ja alentaaa pastorin pikkupojaksi omassa kodissaan. Huvinäytelmän kohokohta ona, kun Jussilainen erehtyy maistelemaan viinaksia liikaa vain yhden ryypyn ottaa aiettunaan. Eikä otto jää huomaamatta käymään tulleilta talonpojilta. Liekö ollut kateutta ilmassa alkoholihöyryjen lisäksi.

Jussilainen on – salaa – rakastunut vieraisille tulevaan nimismiehen rouvaan, joka siloittaa tarinan Jussilaisen loppulauseeseen: ”Sillä naiset ovat tulleet enkeleiksi maan päälle…”, jonka toteamuksen hän kirjoittaa tulevan sunnuntain saarnaansakin.Jussilainen on – salaa – rakastunut vieraisille tulevaan nimismiehen rouvaan, joka siloittaa tarinan Jussilaisen loppulauseeseen: ”Sillä naiset ovat tulleet enkeleiksi maan päälle…”, jonka toteamuksen hän kirjoittaa tulevan sunnuntain saarnaansakin.

Numersin näytelmä ilmestyi siis vuonna 1895. Itse von Numers eli vuosina 1848-1913. Näytelmätekstin ingressissä kerrotaan tapahtumien sattuvan syksyllö 1895. Minun kiinnostukseni näytelmään heräsi eräästä äitini valokuvasta, jossa seurue valmisteli ko. näytelmää, valokuva on otettu Inkilässä, mutta tarkka vuosiluku ei ole selvillä..