perjantai, 15. tammikuu 2021

Alice in wonderland on flight from Paris to Philadelphia

At last I could close Lewis Carroll’s book Alice in Wonderland. I got the book from my wife as a birthday gift, and started reading accordingly 2.5.2010, the exact date. I Was sitting on a plane heading from Paris to Philadelphia. After not too much pages I was involved in conversation with an interesting lady sitting near by me. And reading of the book had to be left waiting for later times. And now afer ten years the time has come.

Lewis Carroll’s book (1876) was ostensibly ment for children, however the language and the topic is sure for grown up people. Or how do you tell small children about a Queen, who will execute most of her fellows. Carrol’s book belongs to the genre “nonsense” but to a good  and very clever one of that.

The text is always about playing with English words – most of the jokes doesn’t make sense when translated in any other language.

You maybe know the plot of the book: little girl Alice falls in the rabbit’s hole and after that the wonderland begins and curiosities are popping up.

As Carroll writes reflecing the thoughts of Alice: ‘Curiousier and curiousier!’ cried Alice (she was so much surprised, that for the moment she quite forgot how to speak good English)

Things are going so askew that Alice begins to wonder: “Who in the world am I?”. She is frightend that she has been mutated to her not so clever friend Ada and begins the test. First with math: “Let me see: four times five is twelve, and four times six is is thirteen, and four times seven is – oh dear! I shall never get to twenty at that rate! Let’s try Geography. London is the capital of Paris, and Paris is the capital of Rome, and Rome – no, that’s all wrong, I’m  certain! I must have changed for Mabel!” (p.10)

Further on Alice meets a mouse. All animals can speak, but now there is a little obstacle for a friendly chat. Alice is repeating to say “a mouse, to a mouse, O mouse”. However, the mouse seems not to be reacting. Alice is thinking: “Perhaps it doesn’t understand English. I dearsay it’s a French mouse, come over with Willian the Conquerer.” Alice tries to remember the first sentence in her French lesson-book: “Oū est ma chatte?”. The mouse doesn’t like cats at all and says “Not like cats. Would you like cats if you were me?”. (Alice has a cat.)

In the book the Queen every now and then repeats “head off”. The smiling Cheshire cat appears – she has only head. That brings trouble to the executioner: “The executioner’s argument was, that you couldn’t cut off the head unless there was a body to it  cut off from. The King’s argument was, that anything that had a head could be beheaded. The Queens argument was, that if something wasn’t done about it in less no time she’d have everybody executed, all round.

Great wisdom is revealed to Alice through the mouth of Dutchess; “Never imagine yourself not to be otherwise than what it might appear to others that what you were or might have been was not otherwise than what you had been would have appeared to them to be otherwise.” – “I think I should understand that better if I had it written down”.

About on the page 90 there appears quite strange (all is strange in this book) bird wearing name Gryphon. He might be from the continent, because his speech goes (for example) like this: “This her young lady, she wants for to know your history, she do.” The turtle, who is the object, begins to tell his story. Interesting point is how the turtle went to school in the sea. Mock turtle tells sad thing: “With extras? asked the Mock turtle a little anxiously.  “Yes” said Alice “we learned French and music”. “And washing” said the Mock Turtle. “Certainly not” said alice indignantly. “Ah! ten hours wasn’t a really good school” said the Mock  Turtle in atone of great relief, “Now at ours they had at the end of the bill, “French, music and washing – extra”. “I couldn’t afford to learn it” said the Mock Turtle with a sigh. “I only took the regular course” “What was that” inquired Alive. “Reeling and writhing of course to begin with” the Mock turtle replied, “and then different branches of Arithmetic – Ambition, Uglification, and Derison”.  – I never heard of “Uglification” Alice ventured to say. “What is it?”.  – The conversation continues and the question comes, how long the shoool days were. “And how many hours a day did you do lesssons?”said Alice, in a harry to change the subject. “Ten hours the first day” said the Mock Turtle, “nine hours the next, and so on”. “What a curious plan” exclaimed Alice. “That’s the reason they’re called lessons”, the Gryphon remarked: “because  they lessen from day to day”.

 

 

 

 

 

 

keskiviikko, 13. tammikuu 2021

Raja railona

14.9.1940 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen

[Alkuperäinen käsin kirjoitettu kirje IP:n arkistossa.]

 

                                                   Tuupovaara 14.9.1940

Mamma hyvä!

Kirjoitan taas Teille kun sattuu sellainen sopiva aika. Tämä tulee nyt sängyssä kirjoitetuksi.

Meiltä ne sairaudet eivät vain näytä loppuvan. Kari on nyt juuri viikon ollut vuoteessa, mutta toivottavasti pääsee viikon lopulla kouluun, jota ehti käydä vain päivän ennen sairastumistaan. Minä sain perjantaina sen vatsainfluenssan ja se pani ihan sänkyyn. Miehet koettivat ensin tulla yksin toimeen, mutta lauantai-iltana saivat erään Impin apulaisekseen. Tänään jo olen tehnyt töitä mutta näkyy, ettei vieläkään ruoka kunnolla pysy sisällä. Keskiviikkona pitäisi tulla vakituinen aputyttö, 16-vuotias, palkka 200:- kk:ssa.

Meillä oli torstaina taloudellinen katselmus. Lääninrovasti Pärnänen [Sylvi Pärssisen huom.; Ans. Pärnänen], agronomi Herkola [Herkamo]  ja eräs Kiihtelysvaaran mies [Sylvi Pärssisen huom.: Eronen?] ynnä virkatalolautakunta. Kaikki huoneet korjattava 2 v:n sisällä, oli määräys. Ja Arville määräys saattaa puutarha ”tuottoisaan ja kauniiseen kuntoon”. Se tulee kyllä maksamaan tuhansia, ennen kuin se on tehty, eivätkä sitä ymmärrä nuo kaupunkilaisherrat.

Meillä on sieniä suolattu n. 50 l ja lisää haetaan. Puolukoita sain jo 8 l pitäjältä. Nythän  on voi tullut kortille koko maassa muualla paitsi Tuupovaarassa. Olemme erikoisasemassa. Täällä ei ole meijereitä ja voin kulutus tavallisissa oloissakin vähäistä. On siis toivoa vastaisuudessakin saada täällä voita. Mutta rasvaa ja margariinia ei sitten saa täältä ostaa. Emme kyllä ole tarvinneetkaan. Vapaalla Huollollakaan ei ole enää rasvaa.

Kiitoksia paketistanne! Karamellipapereista ovat Kari ja Rauno tämän aamua laittaneet joulukuusen koristeita. Rauno pyysi jo ukkoa tuomaan kuusenkin.

Mikä lie kun meissä kaikissa on paiseita. Nytkin on vain Arvi ja Tapani ilman ajosta. Minullekin tuli taas jalkaan. Sormenikin vuotaa vielä kynnen juuresta mätää, mutta ei ole enää kovin arka. Arvelin että ajokset voivat tarttua likaisesta saunasta. Karilla oli oikein paha paise istuinlihaksessa.

Tänään kävi vaatteita pyytämässä Saarivaaran majatalon emäntä. Hänen kodissaan asuivat ryssät, mutta rajankäynnissä joutuivat siitä siirtymään ja särkivät kaikki mitä saivat irti. Keittoastiatkin heittivät kaivoon. Emäntä kertoi että heidän ruispeltonsa halki käy raja. Toisen puolen peltoa saivat leikata aina 5 m. rajasta, toisen puolen saavat ryssät. Ja muutaman kymmenen metriä rajasta ryssänpuolella on heillä piilopaikka, mihin hautasivat 3:n talon vaatteet, eikä niitä saa pois. Siellä on m.m. 35 lakanaa heidän, 3 tus. pyyheliinoja, 5:det pellavaiset koulussakudotut verhot y.m., tuhansien markkojen arvosta. Ja itse ovat nyt tyhjillä. He käyvät välillä katsomassa, ovatko ryssät löytäneet sen, kun se hyvin näkyy Suomenpuolelle, mutta tähän asti ne ovat olleet paikoillaan. Sen ohi kulkee ryssien vartiotie, jolla on vilkas liikenne. – Kuuluvat kyllä syksyn aikana yrittävän saada tavaransa pois sieltä. Hänkin sanoi, että vielä hän uskoo ryssien sieltä kaikkoavan. Ryssät kuuluvat kyntävän heidän peltojaan – kivääri selässä. – Ei ole mukavaa hänelläkään.

Sunnuntaina 15.9.1940

No nyt ollaan taas koko perhe terveenä, vain paiseita on jollakulla – Arvillakin. Viime viikolla en onnistunut saamaan voita. Lehmät ovat kovin ehtyneet, ettei itsellekään enää oikein riitä ”omasta takaa”. Keskiviikkona tuli – kaksi palvelijaa. Toinen J:suun työvälitystoimistosta eräs sortavalaistyttö ja se 16-vuotias. Arvi tuumasi että jääkööt nyt molemmat, kun on ikkunoiden päällepano, perunankaivu y.m. syystyöt. Eihän tiedä vaikka vielä jäisin yksinkin. Sortavalan tyttö on pyydetty vain pariksi viikoksi.

Kävin viime viikolla Luutalahdessa ja rajalla. Tavallisesti lasketaan ihmiset korkeintaan rajan lähellä olevalle piikkilanka-aidalle, joka on muutamia satoja metrejä rajasta, mutta minä pääsin ohi siitä, (Aino Piipposen kanssa), puomin alitse, ja siitä vielä ihan pylväille saakka maantietä myöten. Nyt tiedän, että raja on 3 km K:selän kirkolta, meille on siitä 29 km maantietä myöten. Tiellä on miinakuoppia ja kiviesteitä. Ryssät eivät näyttäytyneet, mutta n. 10 m. patsaalta oli puuväijytys, sieltä kuului ryssän vartiosotilas yskähtelevän. Kuuluvat aina menevän piiloon. – Me olimme tietysti suomalaisen vartiosotilaan kanssa.

Eipä tänne nyt mitään erikoista enää kuulukaan. Ensi pyhänä tulevat Vilho Monosen hautajaiset.

Kirjoittakaa tänne kuulumisistanne! Sanokaa Toinille, että ellen saa Aarnolle Eskon takkia, en voi antaa Joukolle Raunon talvitakkia. Terveisiä paljon Teille kaikille!

Sylvi.

keskiviikko, 23. joulukuu 2020

Vilateliaa

Filatelia on hieno harrastus. Kun kaksi filatelistia tapaa, on heidän keskustelunsa ulkopuolisesta hiukan outoa, ehkä jopa käsittämätöntä. Tässä kirjoituksessa valaisen tavallisimpia käsitteitä.

Filatelia on siitä outoa, että epäonnistumiset ovat harrastuksen ydin. Virheetön postimerkki ei paljon tunteita herätä ja on vaihtoarvoltaan mitätön. Käydäänpä seuraavassa läpi sitten arvokkaampia virheitä.

Postimerkit painetaan usean merkin arkkeina. Erottimena on perferointi. Joskus perferointi epäonnistuu ja merkki menee puolesta poikki. Tällaista sanotaan seminyymiksi. Jos seminyymi arkki pääsee myyntiin on se todella arvokas. Vielä arvokkaamaksi merkin tekee se, jos se on ehditty panna puolikkaana kirjekuoreen ja vielä leimata. Tällaista merkkiä sanotaan semigrafiksi.

Usein merkin kaivertajalle sattu tekstin kanssa kömmähdyksiä, joita ei aina huomata. Esimerkiksi hyvin arvokas on soikiomerkki vuodelta 1890, jossa valtion nimenä on ROCCIJA.

Merkin kaivertajalla on yleensä malli, jonka mukaan aihio tehdään. Joskus aihetta seurataan liiankin tarkkaan tai kaksi aihetta sekaantuu. Näin kävi Augustin Ehrensvärdille, jonka upean töyhtöhattuisen muotokuvan taustalla puhkuu kaksi Ukko-Pekka veturia. Joulumerkeissä tavallinen kömmähdys on, että kuvataan tietäjät Jeesuksen seimen ympärillä. Näinhän ei Raamatussa kerrota, vaan tietäjät menivät taloon, jossa Maria ja Josef pitivät majaa.

Ei niin helposti havaittavia puutteita löytyy jo ensimmäisistä postimerkeistä. Esimerkiksi Canterburyn herttuaa kuvaavassa ratsastuskuvassa kaikki näyttäisi olevan hyvin, mutta kun tarkkaan katsoo, niin tuossa merkissä vuodelta 1402 on herttua kadottanut miekkansa – huotra on tyhjä.

Rooman valtakunnan aikaisia postimerkkejä on säilynyt aika lailla. Jopa niin, että kuori on lähetetty postimerkin ensipäivänä. Esimerkiksi Paavalin kirje thessalonikialaisille on päivätty vuoden 83 nisakuun iiduksena. Huvittavaksi kirjeen tekee se, että osoite on väärin: kirjeessä on osoite Teltantekijänkuja 3, 3300 Thessalonikii, vaikka vastaanottaja Pontius Paurelius asui silloin osoitteess Sandaalikuja 43.

Anakronismit ovat melko tavanomaisia, mutta hyvin haluttuja, postimerkeissä. Kuuluisa on esimerkiksi postimerkki, joka kuvaa ruotsalaisten ristiretkeläisten saapumista Aurajoen rantaan: kuva on muuten siisti, mutta Aurajoen lautta Föri vähän sotkee aihetta.

Suomen itsenäisyyden rahasto julkaisi merkin, jossa Lenin allekirjoittaa Suomen itsenäisyysjulistuksen. Merkki on muuten komea, mutta Lenin ei osannut kirjoittaa eikä lukea.

Suomen luontoa esitellään postimerkeissä taajaan. Ehkä huippuina ovat sarvikuono ja leijona taistelemassa.

Historiallisia tapahtumia kuvaillaan merkeissä tuon tuostakin. Esimerkiksi Koljonvirran taistelua ja Sven Tuuvaa pidetään esillä. Nyt kuitenkin merkissä venäläiset hyökkäävät vasemmalta ja Sven puolustaa siltaa oikealla. Koljonvirta näyttää virtaavan yläjuoksuun päin.

Hauska kömmähdys on sattunut sille, joka on liimannut karhumerkin päälaelleen kirjekuoreen. Sekin on mennyt postista läpi.

 

 

 

 

 

 

perjantai, 20. marraskuu 2020

Mieluummin sodassa kuin rauhassa

Sainpa juuri loppuun kirjan Thinking Fast and Slow. Siihen oli psykologi ja taloustieteilijä (Nobel-palkittu) Daniel Kahneman  koonnut ajatuksia ihmisen päätöksenteosta ja päätösten rationaalisuuksista. Kantava ajatus oli, että meillä on karkeasti ottaen kaksi systeemiä päätöksiä tekemässä. Ensimmäinen on nopea ja antaa vastauksen mihin tahansa kysymykseen nopeasti, toinen on laiskempi, mutta sen päättely on rationaalisempaa. Molemmat voivat päätyä vääriin johtopäätöksiin ja jopa ristiriitaisiin lopputuloksiin. (Kirjoittaja tosin korostaa, että nämä hänen kaksi päättelyjä tekevää ovat vain ajatusmalli vailla esimerkiksi tukea aivojen fysikaalisesta rakenteesta.) Sen enempää kirjan lukuisiin tapauksiin puuttumatta, minulla on kokemusta lähimmäisteni päätöksen teosta.

Työpaikan lounaspöydässä minulla oli tapana puhua usein aiheista, jotka eivät olleet olleet televisiossa esillä tai Iltasanomien otsikoissa. Luettuani (30.12.2010) Levitt & Dubnerin etupäässä julkistalouteen liittyvän kirjan  Freakonomics, muistui siinä lounaalla mieleeni yksi kummallinen ajatus kirjasta. Kirjoittajat nimittäin totesivat, että silloin kun USA oli sekaantuneena Irakin sotiin, kuoli sotilaita paljon vähemmän kuin rauhan aikana.

Mitenkä tämä olisi ollut mahdollista. Ei ainakaan työtoverini mukaan mitenkään, vaan hän puuskahti jopa melkein suuttuneena ”tuosta minä en usko sanaakaan”.

Lähdetäänpä ruotimaan tarkemmin tuota spontaania ja intuitiivistä toteamusta. Työkaverini on opiskellut diplomi-insinööriksi, mikä ei tietenkään takaa hänellä olevan minkäänlaista erityistä tietoa Irakissa kuolleista amerikkalaisista sotilaista. Ei hänellä ilmeisestikään ollut mitään tietoa, kuinka monta kuolee vuosittain liikenneonnettomuuksissa USA:ssa (vuonna 2019 38000 kuollutta – kyllä, kolmekymmentäkahdeksantuhatta kuollutta). Silti hänellä oli vuorenvarma kuva Irakin sodasta: se oli kauhiampi kuin meille tuttu Oolannin sota. Siihen nähden rauhan aikana liikenteessä kuolleet sotilaat olivat varmaan aivan häviävän pieni minoriteetti.

Näinhän ei ollut. Sotilas ori Irakissa paremmin suojattu kuin USA:ssa normaaliliikenteessä. Tilastot voi lukea kongressin tilastosta. Nyt kuitenkin tulee mukaan salaliittoteoria. Kongressi kokonaisuudessaan on mykässä salaliitossa, sanoi diplomi-insinööri, ja vähättelee tarkoitukselliseti sodassa kuolleitten määriä, ja salaliitto on täysin vedenpitävä: kukaan ei ole sitä paljastanut – eihän se muuten olisikaan salaliitto.

Siis tämän diplomi-insinöörin ensimmäinen intuitio kaatoi kongressin tilastot. Lienee sanomattakin selvää, etten enää arvostanut ko. henkilön ajatusmaailmaa kovinkaan korkealle. Hänen Systeemi kakkosensa – sen, joka ajatteleekin – olisi pitänyt herätä, ja miettiä, voisiko se olla mahdollista. Hänelle kuitenkin kelpasi ensimmäinen intuitio (sota oli kovin miehiä vievä) ilman mitään kontrolleja ja (mikä huomattavaa) hänen mielipiteensä piti, vaikka hänellä ei ollut mitään esittää mielipiteensä tueksi. Hän ei edes tajunnut, että hän esitti vain oman henkilökohtaisen mielipiteensä ilman mitään kontrollia – siis irrationaalisesti.

 

 

 

 

 

 

 

 

tiistai, 13. lokakuu 2020

Jeesuksen veli ja sisar

Jeesuksen äidistä puhuu Raamattu hyvin vähän. Neitsyt Mriakin on käännösvirhe: nuori nainen on jonkun Raamatun kopioijan uskomuksen mukaan pitänyt vääntää neitsyeksi. Tästä neitsyestä on sitten syntynyt kokonainen oppisuunta ja osa teologiaa, jota katolinen kirkko tukee. Katolisessa kirkossa Maria on tärkeämpi kuin Jeesus tai Jumala. Kuinka painava osuus sitten Marialla on Raamatun eri kirjojen juonessa? Oikeastaan Marialla ei ole Raamatussa mitään muuta virkaa kuin Jeesuksen synnyttäjänä. Pyhä henki  on vain satusetä Matteuksen nimiiin pannussa evankeliumissa Jeesuksen alkuun panija. Kasvattajaksi ei Pyhästä hengestä enää ollut. Jeesuksen kasvattivat Josef ja Maria. Raamatussa on kahteen kertaan Joosefin sukupuu, jotka kylläkin eroavat kovasti toisistaan. Marian sukupuuta ei Raamatussa ole. Eletään vahvaa patriarkaalista aikaa, vaimoista ei niin väliä eikä tyttölapsistakaan. Kuka muistaa Jaakobin tyttären nimen tai edes hänen äitinsä nimen, tai edes kuulleensa sellaisesta. Paavali monissa kirjoituksissaan vain yhden kerran  mainitsee Jeesuksen äidin nimeltä.

Jostakin syystä Jeesuksen veljiä ja sisaruksia ei Raamatun ulkopuolisissa kirjoituksissa paljon hehkuteta. Kuitenkin Josefin ja Marian perheessä oli useita lapsia. Katolinen kirkko ei tätä voinut sulattaa, vaan kirjaa nuo lapset serkuiksi tai Jeesuksen veli- tai sisarpuoliksi – tosin ilman tukea Raamatusta. Raamatun sana on yksiselitteinen: Jeesuksella oli veljiä.

Jeesuksen ylimielisin viittaus hänen veljiinsä ja äitiinsä löytyy Matteuksen evankeliumin kohdasta 13:46-48: Jeesuksen vielä puhuessa väkijoukolle hänen äitinsä ja veljensä olivat tulleet paikalle. He seisoivat ulkona ja tahtoivat puhua hänen kanssaan. Joku tuli sanomaan Jeesukselle: ’Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat puhua kanssasi’. Mutta Jeesus vastasi sanantuojalle: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Ja hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: ”Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni”.  Siinäpä pyyhittiin Maria-kultilla pöytää.

Matteus 13:55-56 menee vähän tarkemmin Jeesuksen veljiin ja siskoihin: Eikö hän ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria ja ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiään? Hänen sisarensakin asuvat täällä missä mekin. Mistä hän on voinut saada tämän kaiken? Edellähän se on suoraan sanottu, veljiä on ainakin neljä ja sisaruksia (monikko) ainakin kaksi. Josef oli rakennusmies. kreikaksi tekton, eikä puuseppä. Tekton on voinut tehdä lähes mitä tahansa rakentamiseen liittyvää – se on yleisnimitys käsillään töitä tekevälle.

Luukkaan evankeliumin luvussa 8 jakeessa 19 kuvaillaan Jeesuksen eksymistä Jerusalemin temppelissä. Luuk 8:19 Jeesuksen äiti ja veljet tulivat tapaamaan häntä, mutta eivät tungoksessa päässeet hänen luokseen. Jeesukselle ilmoitettiin: ”Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat tavata sinut. Mutta hän vastasi: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan ja tekevät sen mukaan”. Aika raskasta tekstiä, jos Maria tämän sai joskus kuulla.

Markuksen kirjoittamaksi merkityssä evankeliumissa on jokseenkin sama sisältö, kuin Matt.  3:6. Markuksen evankeliumi on luultavasti varhaisin, ja on ilmeistä, että Matteuksen evankeliumin kirjoittajalla on se ollut käytössään. Monet Matteuksen evankeliumin tekstit ovat kuin sanasta sanaan Markuksen varhaisemmassa teoksessa. Näin siis Mark. 3:31: Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: ”Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua.” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini.” Aika raskaa läimäys taas Marialle ja veljille.

Missään noissa Raamatun kohdissa ei painoteta, että vaikka Maria synnytti Josefille lapsia, hän jäi neitsyeksi. Ilmeisesti oli jotenkin tärkeää, että Marian ja Josefin liitto oli sen aikaisten normien mukaan aivan luonnoton. Raamatussa kuitenkin mainitaan Josef ja Maria yhteisnimellä Jeesuksen vanhemmat.

Mutta, kun päästetään mielikuvitus valloilleen, eikä niin paljon välitetä faktoista, voidaan väittää Ranskassa olevan parantavan lähteen. Sen luona on Maria ilmestynyt. Richard Dawkins kävi tätä parantavaa ihmelähdettä katsomassa. Sieltähän olisi luullut löytyneen isot kasat tarpeettomina hylättyjä kainalosauvoja. Ei löytynyt. Kysyttäessä spektaakkelin järjestäjiltä, kuinka paljon niitä ihmeparantumisia onkaan, niin vastauksena oli ”kymmenittäin”. Tietenkään ihmeparantumiset rekisteröi vain kulttiin uskovien joukko. Vaikka parantuneita olisikin ollut vaikkapa 40 yhden vuoden aikana, on se aika vähän, kun verrataan sitä miljoonan kävijän joukkoon. Noilla arvoilla noi yksi kahdestakymmenestätuhannesta tuntee ihmeellisesti parantuneensa. Parantumista ei koskaan todeta lääketieteellisesti, vaan kuin Trump konsanaan: tunnen itseni terveeksi, eikä parantumisen kestoa tarkemmin selvitellä.