sunnuntai, 29. huhtikuu 2018

Lausuntoilta Käkisalmen Pontukselassa

Olen yrittänyt takautua 1920-luvun henkeen lueskellen Käkisalmen sanomia tuolta ajalta. Eräs asia monista muistakin silmiin pistävistä ovat lukuisat ja lähes joka päivän lehdessä olevat ilmoitukset iltamista milloin missäkin. Iltamat olivat ns. ohjelmallisia iltamia: ensin oli ohjelma sisältäen enemmän tai vähemmän kultturellisia osia ja sitten se tärkein: lopuksi tanssia. Iltamia järjestivät nuorisoseurat, urheiluseurat jne. tarkoituksena  kerätä toimintaan rahaa. Tanssiaika oli säännösteltyä: ei voinut järjestää iltamia, jossa olisi ollut pelkästään tanssia. Yleensä tanssia oli lopuksi noin yksi tunti. Käkisalmessa oli ilmeisesti vain yksi ravintola, jossa sai tanssia: Käkisalmen kasino. Sinne ei teini-ikäisillä ollut mitään asiaa muuten kuin salaa ja naamioitumalla itseään vanhemmaksi. Iltamissa ei sen sijaan ollut ikärajoituksia, kun siellä ei tarjottu viinaa – kieltolain aikana piti yleisön itsensä tuoda viinat mukanaan. Viinoista aiheutui muutakin kuin iloisuutta – tappelut ja jopa miestapot olivat yleisiä. Niinpä Käkisalmen sanomat yksistä iltamista raportoidessaan vielä erikseen kirjoitti, että yleisökin iltamissa käyttäytyi tällä kertaa siivosti.

Iltamailmoituksia 13.3,1926 Käkisalmen sanomissa:

Iltamat

toimeenpanee

K:salmen tark. yhdistys

Puustin Seuralassa tk. 14 p:n-

alkaen klo 7 ip runsaalla ohjelmalla

ja lopuksi 1 t tanssia.

Minulla ei ole tietoa, mikä tarkastusyhdistys on kyseessä. Yleensä jos iltamissa esitetään näytelmä tms. niin se kerrotaan kyllä ilmoituksessa kuten esimerkiksi seuraavassa Myllypellon Marttojen ilmoituksessa:

Myllypellon Martat tekevät

vierailuretken Vuohensalon

kansakoululle sunnuntaina

tk. 21 p:nä. Perillä pidetään

iltamat

runsaalla ja arvokkaalla

ohjelmalla mm. näytelmäkappale

”Mestarin rakkausseikkailut”,

Iltamat alkaa klo 6 ip

Tervetuloa Myllypellon Martat

Ilmeisesti sunnuntain arvokkaaseen ohjelmaan ei kuulunut lopuksi tanssia ensinkään.

Seuraavassa Käkisalmen kansalaisopiston järjestämän iltaman ohjelma:

Käkisalmen kansalaisopisto

toimeenpanee

Iltaman

urheilurahaston edistämiseksi

Pontukselassa lauanataina t.k. 13 p:nä

alkaen klo ½ 8 ip

OHJELMA

Alkusoitto

Puhe (maist. H. Vuorinen)

Lausuntoa

Esitelmä (t:ri Yrjö Miettinen)

Las:u

Esitelmä

Näytelmäkappale

Karkeloa

Lippujen hinnat 12:-, 9:- ja 0:-

Tiedossa ei ole ketkä pääsivät tilaisuuteen ilmaiseksi. Myöskään lausuntojen antajan nimeä ei ilmoiteta. Pontuksela oli käkisalmen keskeinen huvipaikka ja elokuvateatteri.

Oma lukunsa ovat taiteelliset ihmiset, jotka haluavat myös kynttilänsä näkyvän, eivätkä pidä sitä vakan alla. Aina ei esiintymistahto kohtaa esiintymistaitoa. Näin on käynyt ilmeisesti myös Helinä Tulenheimon tapauksessa. Käkisalmen sanomissa 16.3. oli ilmoitus tilaisuudesta Pontukselassa:

Helinä Tulenheimo

Lausunta-, Laulu- ja Taidetanssi-ilta

Pontukselassa klo 8 ip. Avustaa

Rudolf Varen. Lippujen hinnat 10:-, 8:-, 6:- ja 5:-.

Lopussa tanssia

Harmittoman tuntuinen ohjelma saa vielä lehden puffin:

Lausunta--, laulu ja taidetanssi-illan antaa Pontukselassa huomenna keskiviikkona Helinä Tulenheimo. Ohjelmaan kuuluvat m.m. seuraavat lausuntanumerot: Eino Leino; Mietelmiä, Impi ja pajarin poika, Syvärin impi; Lari Kyösti: Korkeuden laulu, Kuisma ja Helinä; Helinä Tulenheimo: Savolaisella lukukinkereillä, Savolaiset talkoot; L. Onerva: Ihminen, Rantakalliolla; suom. Jalmari Finne: Octavia; W. A. Koskenniemi Ekho, Syysiltana metsässä, Prometheus; J. H. Erkko: Vangittu äiti, Suutelot; Kaarlo Kramsu: Ilkka; Antero Kajanto: Syksyn murhe (Torpeedovene ”S 2:n” miehistön muistolle). Avustaa Rolf Varen.. Lopussa tanssia. Toivomme lausunnan harrastajain pitävän muistissaan, sillä Helinä Tulenheimo on opiskellut toistakymmentä vuotta maamme etevimpäin lausunnon opettajain johdolla, joten voimme häneltä odottaa valmista taidetta. Ilta alkaa klo 8 illalla.

Taattuja lausuntoja oli siis odotettavissa. Eino Leinolla tosiaankin on runomuotoisia mietelmiä. Niistä ensimmäinen on nimeltään Itsensä etsijä:

Koskena kohista,

lampena levätä,

merenä myrskytä,

pilvenä piristä

kohtalo itsensä etsijän on –

syöksyä, haihtua aurinkohon

jne.

 

Pakinoitsija Olli käytti tämän Tulenheimon tapaisten esityksistä nimitystä taide illatsu eli mateniia.

Lähtökohdat olivat siis kohdallaan, mutta ilmeisesti jokin ei sittenkään ollut. Puffista riippumatta Käkisalmen sanomat raportoi taide illatsun vielä kaikuessa toimittajan korvissa seuraavasti: ”Taiteilijatar” Helinä Tulenheimo (Käkisalmelaisella nimellään räätälin rouva Mustonen) antoi eilen illalla Pontukselassa näytöksen, miten ei saa lausua runoa enää nuorisoseuran iltamassakaan. Samoin hänen laulu- ja tanssiesityksensä olivat sellaisia kuin tällaiselta räätälin rouvalta sopii odottaakin, Yleisöä oli puolensataa henkeä ”kiukuttelemassa” meille siitä, että olimme julkaisseet moisen ”taiteilijan” puhvin lehdessämme. ”Taiteilija” Varen, joka esiintyi säestäjänä, oli aivan samaa maata. Taivas varjelkoon kaupunkiamme vastedes tällaisista ”taiteilijoista”.

Sinänsä argumentti, että Tulenheimo onkin Mustonen ja räätälin vaimo, ei vaikuta sitä eikä tätä hänen esitystensä tasoon. Edelleen Olli kirjoitti ”taiteilijasta” joka esiintyi rumpusooloja antaen ja halusi vaihtaa nimensä Honolulusta:ksi. Viranomainen ei kuitenkaan ollut halukas sukunimeen Honolulusta, vaikka nimenvaihtaja antoikin perusteeksi ihmisten kiinnostuksen lisääntymisen, jos hän olisi ollut Honolulusta eikä Mustonen.

 

 

 

 

 

keskiviikko, 25. huhtikuu 2018

Pirtua Käkisalmen kunnailla

Kiinnostukseni Käkisalmen historiaan juontuu äidistäni ja isästäni. Käkisalmi oli äitini koulukaupunki seitsemän vuotta vuosina 1921 – 28 ja samoin isäni koulukaupunkina yhdeksän vuotta 1919 – 28. Äitini lyhempi aika johtui siitä, että hän aloitti toiselta luokalta Käkisalmen yhteiskoulun ja isälläni taas pidennys johtui tuplatusta kuudennesta luokasta. Äitini asui Kirvun Inkilässä ja isäni Pyhäjärvellä, mutta hänkin vuodesta 1926 lähtien Inkilässä.

Käkisalmen sanomat oli paikkakunnan ehkä luetuin sanomalehti, joka seurasi tapahtumia laajemminkin ympärikunnissa. Nykyisin on tuo lehti luettavissa näköispainoksena.

Nyt on kuitenkin helmikuun 3 päivä vuonna 1925 ja uunituore Käkisalmen sanomat on jaettu kaupunkiin. Talvi on vielä oikeastaan tuloillaan, vaikka sen olisi pitänyt aikoja sitten alkaa. Eletään kieltolain aikaa. Kieltolaki alkoi 1919 ja päättyi vasta vuonna 1932. Vuonna 1925 poliisien resursseista suurin osa kului kieltolain valvontaan, yksinpä juopuneena esiintyminenkin oli rikos. Mutta poliisi oli tehokas, kuten seuraavasta uutisesta käy ilmi.

(3.2.1925 Käkisalmen sanomat)

Spriitä takavarikoitu Raudussa

Poliisi Anttonen ja raittiuslautakunnan puheenjohtaja Matti Honkanen Leininkylän järven jäältä spriikuljettaja Juho Loposelta (Jurkan Jussilta) kotoisin Metsäpirtin pitäjästä, 4 kanisteria spriitä.

Mielenkiintoinen uutinen kaikin puolin. Ensiksikin pidätyksen tehneen poliisin nimi: Anttonen. Sitten raittiuslautakunnan puheenjohtaja näyttää olevan viranomaisen roolissa, jolla on pidätysoikeus. Ja sitten vielä roomalaisen oikeuden vastainen Loposen syylliseksi julistaminen ennen oikeudenkäyntiä. 4 kanisteria spriitä olisi riittänyt isommankin poppoon rähinäviinaksi – ei mitään varpusia (varpunen = ¼-litraa spriitä, kanisteri = 10 litraa).

Juopottelua ei suinkaan katsottu läpi sormien, vaan vastarintaliike oli voimissaan, tai ainakin sillä oli rahaa julkaista seuraava ilmoitus: ”Raittiusluentokurssit Wiipurissa helmikuun 6, 7 ja 8 pnä Brahenkatu, alkavat 6 pnä klo 16 päivällä.”. Maisteri Paavo Pohjanoksa on saapunut peräti Helsingistä vahvistamaan ”paikallisia puhujavoimia”.

Kieltolakihan kuvaannollisesti katsoen menetti kokonaan otteensa pirtukanistereista.  Kieltolain aikana spriitä sai lähes mihin aikaan tahansa ja mistä tahansa. Muut kuin pirturikolliset elivät kissanpäiviä. Trokareiksi valikoitui myöskin poliiseja. Ansiotuotto paikkakunnalle kuljetetusta 10-litran pirtukanisterista houkutteli, kun kiinnijäämisen riski oli suhteellisen pieni. Ravintolatkin suosivat omia juomiaan sekoittavia asiakkaita toivoen muun myynnin samalla hiukan kasvavan. Alkoholia ei siis saanut tarjoilla edes ravintolassa. Yksityiset ravintolat lisääntyivät ja niihin liittyi muutakin mukavaa toimintaa, kuten aina kaikkeen lystinpitoon. Yksityisissä paikoissa meno oli vapaata ja siellä voi lisäksi solmia pitempiä tai lyhempiaikaisia suhteita toiseen sukupuoleen – maksua vastaan. Miehet tutustuivat toisiinsa maksutta nyrkein ja puukoin, kuten helmikuunkin sanomalehdestä voi todeta. Rähinöillä oli kuitenkin julkisia seuraamuksia. 8.12. 1925 Käkisalmen sanomat kirjoittaa:

Täten kielletään lain säätämän rangaistuksen uhalla huonon käytöksensä takia seuraavilta henkilöiltä pääsy ½ vuoden aikana kaikkiin Kiviniemen nuorisoseuran talolla pidettäviin iltama. ja huvitilaisuuksiin, nim. Matti Aleksanterinp. Varpaalta, Aaro Yrjönp. Varpaalta, Arvi Juhonp. Siirlahdelta,Kiviniemestä ja Jooseppi Lemmetyltä Valkjärven Vaalimosta.  -  Samoin kielletään kaikilta juopuneina esiintyminen seuramme talolla ja tulevat semmoiset asetettaviksi syytteeseen.

Kivinimessä 7.12.1925

Kivinimen n. s. johtokunta.

Kieltolakia kuitenkin valvottiin ja valvonnasta uutisoitiin. Otsikon ”Kieltolain walwonta Raudussa” alla kerrottiin seuraava opettavainen ja kansalaisia oikealle tielle ojentava tarina:
Uusia trokareita on pidätetty ja tuomittu Raudun warsinaisilla talvikäräjillä tk. 5. pnä tuomittiin jo ennemmin mainittujen lisäksi wielä spriikauppias A Taikina 7 kk. wankeuteen. Keripadasta kotoisen oleva alaikäinen spriikauppias Q Difonoff tuomittiin 2 kuukaudeksi mutta laskettiin ehdonalaiseen wapauteen, koska on alle 16-vuotias. Spriikauppias Saska Intke tuomittiin juopumuksesta Raudun ns. talolla ja tappelusta yhteensä 2 kk. wankeuteen. Muutama päiwä ennemmin yuomittiin sama Intke ammattimaisesta wiinan myymisestä 10 kuukaudeksi, joten rautulaiset pääsewät Intkestä koko wuodeksi.

Jo sanomalehdissä aikaisemmin olleen uutisen johdosta, jossa kerrottiin, että wiime sunnuntaina Leinikylän järwen jäällä pidätettiin spriinkuljetuksesta joku Jussi Loponen (Jurkan Jussi) huomautamme erehdyksen wälttämiseksi, kun paikkakunnalla on useita samannimisiä henkilöitä, että viime sunnuntaina pidätetty Jussi Loponen on metsäpirttiläinen pientilallinen, joka sivutoimenaan harjoittaa jotain liikettä Wiipurin ja Metsäpirtin wälillä. Nimien sotkemisen wuoksi kutsutaan häntä Raudussa Jurkan Jussiksi.

Hauska yksityiskohta on lauantain 7. helmikuuta Käkisalmen sanomissa, jollaista ei pitkään aikaan ole lehdissä harrastettu. Nimittäin runomuotoinen kuvaus menneen viikon tapahtumista. Runomuodolle on englanniksi nimi ”doggerel”, jonka voisi kääntää suomeksi kalikkasäe tai kalikkaruno. Kun noita ei kuitenkaan monikaan käytä, niin doggerel on jostakin tapahtumasta kertova ontuva ja huono runo – kuitenkin runomittaan kirjoitettu, mutta ilman sen suurempia taiteellisia tavotteita. Käkisalmen sanomiin kirjoittajaksi ilmoittautuu nimimerkki Lauluveikko – voisikohan nimimerkillä olla yhteyttä Helsingin Ylioppilaskunnan laulajiin, koska heidän kunniamarssinsa alkaa sanoin ”Laulakaamme, lauluveikot, täyttä rintaa joka mies”. Siispä runo seuraavassa kokonaisuudessaan otsikolla ”Viikon viestit”:

 

Talvi tuli vihdoinkin jo

satoi hiukan lunta.

Kokoontunut myöskin taas on

Suomen eduskunta

 

Kallio on puhemies, hän

vasarata käyttää,

vaikk’ei voikaan ruotsalaisten,

mieltä aina täyttää

 

Isännillä tähän aikaan

mieli on niin musta

laatiessaan tuloistansa

veroilmoitusta

 

Raudun pirtutrokareita

onni vaan ei suosi,

vaikka kaupankäymisess ois

minkälainen kuosi

 

Kauppaneuwos Taikinaan ja Intkeen

nuoreen Saskaan

kihlakunnan oikeus

loi tuomionsa raskaan

 

Raudun mailla

aina suru suuri,

kaikki pirtukauppiaat

kun perii kivimuuri.

 

Lauluveikko

Kuten huomataan, ei rikoksista kiinnijääneille tai tuomituille suoda mitään intimiteettisuojaa.

perjantai, 13. huhtikuu 2018

Killingin humalanaula

Kuullun ymmärtämisen luulisi olevan helppoa, kun kuunneltava kieli on oma äidinkieli. Näinhän se joskus on, helppoa. Vaikeaksi ymmärtämisen tekee erikoistermejä sisältävä teksti – sanat kyllä kuulee ja voi toistaakin, vaikkei tiedä mitä ne merkitsevät. Jos puheessa vilahtelevat sanat normaalijakauma, mediaani ja moodi, pitää olla kärryillä pysyäkseen hiukan perillä tilastotieteestä. Iltalehdissä varsinkin mediaani on yleisölle kova pala. Moodia ei onneksi käytetä sen vaikeaselkoisuuden takia. Moodi eli tyyppiarvo on laadullisessa tutkimuksessa useimmiten esiintyvät arvo. Esimerkiksi kysymyksen ”oletteko hakanneet viime aikoina vaimoanne kyllä/en” moodi – toivottavasti - on missä tahansa aineistossa ”en”.

Edellisiin ajatuksiin minut johdatteli mieleeni tullut Kantelettaren runo ”Nyt on kaikki kallistunna”, kun ajattelin mitä mikin maksoi vuonna 2002. Vuonna 2002 aloitin nimittäin pitämään tarkkaa kirjaa menoistani, jotta tietäisin, kuka rahani on vienyt. Tarkka kirjanpito jatkuu vieläkin. ”Tarkka” tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että jopa osuuskaupan laskusta erottelen erikseen syötävät tavarat, lämpökynttilät, oluet ja tupakat kunkin omaan excel-sarakkeeseensa. Vuoden 2002 hinnoista hiukan myöhemmin lisää. Mutta palataanpa Kantelettareen.

Em. runossa mies, joka on nyt jo vanhempi kuin nuorempi, muistelee oloaan ”miessä nuorempana” ja toteaa vanhoista hyvistä ajoista: ”Markan maksoi mallaskappa, killingin humalanaula”. Runoon tutustuin esittäessäni sen laulettuna ja Yrjö Kilpisen säveltämänä. Varmaankin yleisölle niin kuin minullekin jäi em. sanonta hiukan epämääräiseksi. No, markanhan kaikki tietävät, ehkä. Eipä markkakaan ole tässä yhteydessä niin helppo. Kanteletar julkaistiin vuonna 1840 ja Snellmanin markka tuli vasta vuonna 1860. Kyse ei siis ole Suomen markasta. Mistäs sitten? Ruotsistapa tietenkin. Suomessa pitkään raha tarkoitti oravannahkaa tai yleensä eläimeltä riistettyä vaatetusta. Koska lukusanat kaiken kaikkiaan ovat hankalia ja oravia paljon, keksittiin, että 10 oravannahkaa on tikkuri. Lieneekö Tikkurila saanut nimensä tästä – vastaan, että ei ja on. Tikkurila on väännös ruotsinkielen Dickursby nimestä, jonka kantasana lienee latinan decem. Ja tosiaan: tikkuri on 10 oravannahkaa. Neljä tikkuria on kiihtelys eli 40 oravannahkaa. Liekö Kiihtelysvaara Pohjois-Karjalassa ollut 40 oravannahan kasan näköinen?

Ruotsin valta Suomessa syrjäytti sitten oravannahat ja tuli uudet valuutat. Erilaisia rahoja käytettiin kyllä pitkään rinnakkain, joten laskutaitoiselle oli hyvät markkinat. Ruotsin markka jakaantui 8 äyriin ja äyri vielä 192 penninkiin. (Laskekaapa päässänne kuinka monta markkaa on 1536 penninkiä – no, se on juuri se yksi markka.) Penninki puolitettuna oli vielä ropo. Mikael Agricolan raamatussa mainitaan juuri tuo lesken ropo, joita hän antoi peräti kaksi hyväntekeväisyyteen. Ropo ei siis tarkoita yleensä vain jotain pientä rahaa, vaan ihan käytössä ollutta Ruotsin valuuttaa.

Rahayksiköitten väliset kertoimet panivat varmaan kinkeripenkit kuumenemaan. Nimittäin 1 markka oli 8 äyriä, 1 taaleri oli 32 äyriä ja sitten lopulta riikintaaleri vastasi 48:aa killinkiä. Pelkät yksiköiden väliset kertoimet eivät paljoa kerro rahojen ostovoimasta. Otetaanpa vielä uusiksi: ”markan maksoi mallaskappa” eli maksoi 8 äyriä, joka on ¼ taalerista, Riiikintaaleri oli 48 killinkiä eli äkkiä laskien yksi markka oli 12 killinkiä. Mitäs markalla muuta sai kuin mallaskapan. Helppoa kuin heinänteko, vai kuinka. Kaikkihan tietenkin huomaavat vian. Paljonko se kappa on. Tilavuusmitta kappa on ¾ kannua, 1 kannu on 2 tuoppia ja tuoppi on 1,3 litraa. Nopeasti laskien kappa on noin 4,58 litraa. Eräistä lähteistä löytyi vertailu lähinnä perunkirjojen perusteella tehty: rautalapio arvotettiin 4 killingin arvoiseksi. Nyt päästiin asiaan. Fiskarsin puutarhalapio maksaa verkkokaupassa noin 20 euroa. Siitä saadaan sitten vastaavuus 1 killinki = 5 euroa. Siis humalanaulan sai viidellä eurolla. Mihinkä nuori mies sitten tarvitsi humalaa ja maltaita. Ei ole vaikeaa arvata.

Vuoden 2002 hintoja verrattaessa nykyisiin pitää ottaa huomioon ostovoiman muutos. Vuoden 2002 euro pitää kertoa 1,238:lla niin saadaan nykyinen euro. Suomen Pankilla on rahanlaskukone, josta saa kätevästi eri vuosien rahat nykyiseen suhteutettuna. Vuonna 2002 maksoi tupakka-aski 4 euroa, nykyisin noin 6,50. Bensaa sai hintaan 1,09 per litra – nykyisin 1,80 tms. Hotellihuone Oulun kaupungissa vuonna 2002 maksoi 125 €. Junalippu Järvelästä Helsinkiin maksoi 21,60 (kaksi aikuista), nyt 12,60 (kaksi eläkeläistä). Puvun takki vuonna 2002 maksoi 159 euroa ja on vieläkin 16-vuotiaana hyvässä kunnossa ja käytettävissä.

Rahan arvon muutoksista saa hyvän kuvan, kun ajattelee, että ensimmäisessä kesätyöpaikassani tuntipalkkani oli 1,69 markkaa eli nykyrahassa 30 senttiä. Kahdeksan tuntia töitä ja ansioita 2,40 euroa. Kyllä sekin ylittää intialaisen laivanpurkajan nykyisen päiväpalkan, joka on noin 2 euroa päivässä.

sunnuntai, 1. huhtikuu 2018

Pontius Pilatus

Joskus minusta, Pontius Pilatuksesta, tuntuu siltä, että minua on petetty. Tässä minä olen prefektinä kaikkein luotaantyöntävimmässä kolkassa Rooman valtakuntaa. Tämä lämpäre täällä on epätoivotuin prefektuuri. Seneca melkein virne suupielessään senaatissa sanoi, kun kuuli minun komennuksestani: Menestystä, ettei käy niinbkuin Brutukselle. En tiedä miten Brutukselle kävi, mutta minulle kävi huonosti. Caersarilla on joskus huono huumori. Olin toivonut sijoitusta Parisiumiin, jossa tiedän ihmisten olevan jotenkin sivistyneitä, mutta että Israeliin. Sieltä ei ole kukaan palannut ryvettymättä. Menin keisarin hommiin hyvän sukuni ansiosta ja maksettuani melkoiset kynnysrahat. Varsinkin Seneca oli kallis. Jos joku sanoo, että filosofit liitelevät pilvissä, niin minä sanon, että sanoja on sienistä sekaisin. Seneca tietää joka sanansa arvon ja kohtelee vertaisiaan kuin tallipoikia. Senecasta puheen ollen pahemminkin - kuin kakkapökäleitä tallissaan. Kukin ajaa niillä hevosilla, jotka kulkee. 

Helkkarin pitkä matka keikkuvassa kaleerissa Roomasta Kesareaan ansaitsee sekin lukunsa. Aina piti asettua laivassa siihen paikkaan, minne ei ulosteiden haju niin herkästi ulotu. Taistelulaivassa ei ole mitään mukavuuksia, mutta matka taittuu pari päivää nopeammin jos tyytyy telttakankaan alla nukkumaan. Tuuli oli vastainen Colossaan saakka, sitten melko tyyntä ja vasta Cypruksesta myötäinen, joten purje saatiin loppumatkaa jouduttamaan.. Meitä oli peräti kaksi prefektiä samassa laivassa. Quirilinus matkasi Kesareasta Syyriaan ja minä Israeliin – Jupiterin hylkäämiä paikkoja kaikki. Kovin hellää ei ollut matkanteko Quirilinuksen kanssa: mokoma oli saanut komennettavakseen Syyriaan kokonaisen VIII legioonan, kun taas minun piti tulla toimeen muutaman kohortin kanssa tuossa kalliokyykäärmeitten pesässä. Quirilinius jatkuvasti vitsaili nimestäni: kyllä sinun pitää tosiaan olla ylhäinen ja suosiossa, kun sinulla on peräti kaksi nimeä vaikka keisarikin saa tulla toimeen yhdellä. Sammukoon pontisiin soihin mokoma kerskailija, josta ei varmaan mitään hyvää enää kuulla. Kesarea oli moderni kaupunki: hyvä satama ja paljon uusia taloja. Herodes Antipas oli tehnyt hyvää jälkeä. Valitettavasti hän on nyt kuollut. Egyptiläisten kanssa oli niin mukava tapella. Herodeksen suku kuitenkin jatkuu. Oikeastaan Herodekset ovat Ptolemaiuksia.

Quirinius jatkoi Syyriaan ja minä Jerusalemiin. Emme paljon mieltyneet toisiimme. Jerusalemiin ei tarvinnut heittää legioonia, koska Quiriniuksen VIII oli niin lähellä – parin päivämatkan päässä. Kapinat eivät paljoa ehtineet parissa päivässä levitä. Onneksi armeijauudistus oli jakanut jäykät asetelmat kevyt- ja raskasaseisiin jalkamiehiin. Kevyet pääsivät paikalle pikaisesti ja lopullisen tuomion antoivat raskasaseiset.

En ole tosin mikään strategi. Minulle riittää Caesarin mukamas kirjoittamat Gallian sota ja muut kuvitellut kertomukset, joissa Caesarilla on aina loistava pääosa. Täällä viheliäisen kuumassa Israelissa ei tarvitse sotia kuvitella. Aina vain nuo kikkelinsä silponeet jaksavat mesota. Jopa niinkin kuumasta asiasta, kuin tähkäpäiden nyppimisestä vehnäpelolla sapattina jaksavat supattaa. Ei voisi vähemmän kiinnostaa. Ylipappi Kaifas käy melkein joka päivä antamassa minulle ohjeita. Näin se on. Täällä on mukamas Rooman valta, ja piskuinen valtio pistää hanttiin aina kun voi – ja se voi. Kyllä tämä on sitten pesä – kalliokyitten pesä kuten sanoin. Täällä ei kyykäärmeetkään ole aitoja, niin kuin Roomassa.

Oletin juutalaisen pääsiäisen sujuvan tavallisesti – toisin sanoen tappelujen merkeissä - ja komensin vain kaksi kohorttia Kesareasta Jerusalemiin. Olisi pitänyt hankkia seitsemän ja yksi legioona lisää Quiriniuksen Syyriasta. Mutta ei ne tähän ehdi. Oltiin kyllä varauduttu pääsiäisen viettoon. Happamatonta leipää on vain tarjolla. Siitä vaan. Sitten tulee joku ratsumies aasin selässä kaupunkiin, ja häntä kaikki tervehtivät ja juhliminen alkaa. Aasi ei nyt puhunut kuten Torassa Bileamin omistama, vaan ratsumies. Kansa tuli aika levottomaksi. Sen verran joukkoja pidin kaupungilla, ettei suurempia kahinoita syntyisi. Kaukana siitä, että nämä Juudean maan asukkaat olisivat jokin yhtenäinen joukko. On kaikenlaista fariseusta, publikaania ja mitä liehuhelmaa lieneekin, jotka ovat erimielisiä melkein siitäkin, tuuleeko nyt Assyria suunnalta vai Siinailta.

Nämä juutalaiset ovat niin herkkiä loukkaantumaan, Tulomatkalla tänne ei tarvinnut kuitenkaan kuin kolmen kaleeriorjan kaulat katkaista, niin vene kulki vikkelämmin. Täällä jos jonkun kaulan katkaisee, niin kohta on kotkotus, että mediapeliä. Miten se voisi olla, kun Acta diurna ei ilmesty täällä. Ylipappi Kaifas luulee, että hän hallitsee Israelia vaikka, jos katsoisi ympärilleen, me roomalaisethan täällä hallitsemme. Kaifas levittää kaikenlaista epätietoa meistä. Viimeisin ultimaattumi oli hänen levittämänsä huhu, että olisin pyyhkinyt nenäni temppelin esirippuun siellä käydessäni – ei niin, halusin vain nuuhkaista, miltä satoja vuosia vanha vaate haisee. Olisin mieluummin ollut Kesareassa, mutta näin pääsiäisenä täällä Jerusalemissa on aina rettelöitä. Jolleivät eri juutalaislahkot tappele keskenään synagoogassa tai harhaoppisten areiolaisten kanssa, niin sitten roomalaisten kanssa. Rahoistakin pitäisi peittää keisarin kuva ja joukko-osastojen kilvet verhoilla, etteivät vain ottaisi nokkiinsa. Yksinään ei roomalaisen kannata mennä mihinkään kulkemaan – varsinkin temppelialue on no-go-aluetta.

Tulkki Juudas Iskariot tuli paikalle. En tosin pidä hänen galilean leimaamasta latinastaan, mutta parempaakaan ei ole, kun Josephus ei ole paikalla, vaan tällä kertaa tyrmässä.

Näin pääsiäisen aikaan pitää olla kansalle mieliksi ja päästää yksi pahantekijä vapaaksi, mitä minä en kyllä mielelläni tee. Nyt on kuitenkin ensin yhden tuomion aika. Joku kahju on huudellut kaduilla olevansa voideltu juutalaisten kuningas ja vielä jumalan poika. Kaifas ei tuota mielellään kuuntele, koska hän on mielestään kuningas – ei kuitenkaan jumalan poika. Vaikkei ennakkoon saisikaan mitään päättää, olen päättänyt, että pannaan kansan mieliksi muutama kärvistelemään ristille. Täällä kun ei ole amfiteatteria niin kuin Kesareassa, pitää keksiä muita huveja.

Kaksi sankaria tulee vartijoitten kanssa valmiiksi ruoskittuina. Hengissä ovat sentään. Esittelijä kertoo tulkille mitä ovat tehneet. Tulkki taas minulle: ”Nämä ovat muantierosvoja, jäivät kiinni Getsemanessa ryöstöpuuhien ollessa parraimmillaan. Ei tapettu heti, vuan tuotiin tänne tuomarille.” No, siinäpä ei nokka paljoa tuhissut, kun sain sanotuksi: ”huomenna ristille molemmat”. Rosvot taisivat tietää ilman tulkkiakin mitä sanoin. Sitten tuli se jumalan poika ja kuningas. Kaifas oli ollut niin raivona, että tiesin mitä piti tehdä. Pyysin tulkkia kysymään miksi hän väittää olevansa juutalaisten kuningas, kun kuningasta ei ole ollut Israelissa Jupiterin aikoihin. Tulkki ei saanut rikollisen vastauksesta mitään selvää tai järkeä, vaan sanoi. ”Vähän sekaisin se on, väettää olleensa olemassa jo ennen Uaprahammia ja tuomitsevansa vielä kaikki. Sotaväkkeekin on takamailla vaekka kuinka.” Tuomittava mulkaisi Juudas Iskariotia kuin olisi hänet tuntenut, mutta eihän se tietenkään osannut latinaa. Melkein teki mieli sanoa Kaifaalle, ett hoitakaa itse hullunne – ei siihen roomalaisia tarvita. Kaifas tulisi kuitenkin melko vihaiseksi, jos en tuomitsisi niin kuin hän haluaa. Kokemusta oli. Se kastemies Johanneskin piti tappaa, vaikkei tehnyt muuta kuin upotti ihmisiä veteen. Pääsiäisen aikaan piti kuitenkin varautua kaikenlaiseen mellakointiin. Sanoin kirjurille, etten mielellään tuomitsisi tätä rikollista, koska hän ei kuitenkaan ollut päässyt kuninkaaksi. Komensin centuriota, että ottaa neljänneskohortin mukaan ja vie nämä rikolliset ristiin riippumaan ja käskin lähettiä viemään sanan Kaifaalle, että hänen tahtonsa on minun lakini. Centurio kysyi: ”kumpaan paikkaan viedään”. Kaivelin vähän muistiani ja sanoin: ”Golgatalla taitaa olla nyt tilaa”.

Tulkki sai lähteä. Päivän työ on päättynyt. Kirjuri kysyi, mitä kirjoitetaan diaariin. Sanoin, happamattoman leivän päivä – ei erikoista.

Vaimo odotti jo malttamattoman lounaspöytään – siitä ei passannut myöhästyä. Oli taas sitä iänikuista lammasta.

 

sunnuntai, 11. maaliskuu 2018

Argumentoinnin alkeita

Kun olen seuraillut useita keskusteluja lehtien palstoilla, vääjäämättä tulee ennemmin tai myöhemmin eteen virhepäätelmiä – so. tehdään päätelmiä vaikkei premissejä olisikaan. Nämä ovat niin yleisiä, että niille on jopa keksitty nimet. Mitä intohimoisempi väittely, sitä useammin näihin virheargumentteihin törmää. (Nämä pitäisi opettaa jo koulussa.)

”Argumentum ad ignoratium”  eli ”the argument to ignorance” – suomeksi ”argumentointi perustuen tietämättömyyteen” on hyvin usein käytetty kaava esimerkiksi kreationistien kritisoidessa evoluutioteoriaa. ”Argumentum ad ignoratium” heiveröinen peruste on, että joku väittää väitteensä olevan totta perustuen siihen, että sitä ei ole todistettu vääräksi. (IP:n huom.: usein väitteen esittäjä ei esitä, mikä todiste näyttäisi alkuperäisen väitteen vääräksi. Useimmiten ei mikään peruste.). Tämä argumentti toimii mukamas myös toiseen suuntaan: jos jotakin väitettä  ei ole todistettu oikeaksi, on väite väärä. (IP:n esimerkki) Jälkiviisaana voi esimerkiksi todeta Wegenerin väittämän mannerten liikunnoista (joka oli oikea arvaus) aluksi saaneen tyrmäävän vastaanoton ja aivan syystä: Wegenerillä ei ollut muita todisteita puolellaan kuin pallokartta jossa esimerkiksi Afrikka ja Etelä-Amerikka näyttivät sopivan toisiinsa kuin palapelin palaset. Wegenerin  otaksuma naurettiin  pihalle tieteestä. Olisihan mannerten liikkumista jääneet valtavat jäljet merien pohjaan. Vasta sitten, kun keksittiin konvektiovirtaukset (maapallon sulan keskustan virtaukset) ja niiden  vaikutus mannerlaattoihin alkoi asia selvitä. Mantereet eivät oikeastaan liiku vaan niiden välinen merialue joko supistuu tai laajenee saumakohdistaan. Laajenemisen todisti osaltaan pienten magneettien napaisuus, joka sauman molemmilla puolilla oli kuin peilikuva toisesta. (Maan magneettinen napa muuttuu noin kerran miljoonassa vuodessa.)

Lainaus artikkelista: ”Tosiasia, että ei voida todistaa ettei maailmaa ole suunnitellut älykäs luoja, ei todista, että älykäs luoja on suunnitellut maailman. – argument  ad ignoratium voi vahvistua toiveajattelulla: ihmiset, jotka uskovat kuolemattomuuteen ovat taipuvaisia ajattelemaan, että koska vastakkaisia todisteita ei ole, niin se tukee kuolemattomuuden ajatusta. Toinen esimerkki: voit väittää kuulleesi kauan sitten kuolleen äitisi äänen. Vaikka ei voitaisi esittää, miksi et ole kuullut äitisi ääntä, ei se vaikuta todennäköisyyteen, että ääni oli todella ollut äitisi ääni. Vielä esimerkki elävästä elämästä. CBS:n toimittaja väitti, että George W. Bushiin liittyvä asiakirja, joka todisti ettei Bush ollut täyttänyt velvollisuuttaan osallistua kansalliskaartin toimintaan, oli väärennös. Toimittaja ei pystynyt esittämään, että dokumentit eivät olisi olleet väärennöksiä, mutta tämä ei todista, etteivätkö dokumentit olisi olleet väärennöksiä.

Red herring eli punainen silli on paljon käytetty hämäävä argumentti jonkin asian puolesta (silliä vedettiin vankkureiden perässä, jotta sen haju eksyttäisi mahdolliset vainukoirat). Se tarkoittaa, että oman  väitteen tueksi esitetään jotain sellaista, joka ei lainkaan kuulu asiaan. Esimerkiksi: ”Olen aika varma siitä että evoluutio ei ole hyvä selitys ihmisen kehitykselle. Joka tapauksessa olen kyllä kovin loukkaantunut, jos joku sanoo, että minä polveudun apinasta.”. (IP esimerkki) Kuten eräs tyttönen äidilleen kotimatkalla sanoi, kuunneltuaan esitelmää evoluutiosta: ”Äiti, ollaanks me oltu apinoita”.

Usein esiintyvä on argumentti Straw man eli olkinukke. Siinä väitettä latistetaan tekemällä siitä karikatyyri tai muuten mahdoton. Esimerkiksi (oma kuviteltu tapaus) poliisi menee kieltämään poikia kiipeämästä puihin: ”Ajatelkaahan jos kaikki helsinkiläiset kiipeäisivät puuhun!”.

Virheargumentteja lisää

Post hoc ergo propter hoc. Virhepäätelmä ”tämän jälkeen siis sen takia”.

(IP) Tähänhän liittyy meillä rokotuksen jälkeinen narkolepsia. Koska se ilmaantui rokotuksen jälkeen, on se rokotuksen seurausta. Näinhän ei tarvitse olla. Rokotukset lapsille annetaan määrätyssä iässä – narkolepsia, jos sitä ilmenee, puhkeaa yleensä saman rokotusiän tienoilla.

(Artikkelin kokoajan esimerkki) Bushin hallinto möi Irakin öljylähteiden oikeudet Halliburton yhtiölle sodan jälkeen. Sodassa oli siis lopulta kysymys öljystä.

Merkityksen muuttaminen: muutetaan sanan merkitystä ensimmäisenä käytetystä toiseen osaan. (Artikkelin kokoajan esimerkki) ”Emme voi koskaan lopettaa sotimista sillä myös perheissä on joskus sotaisaa”.

Red herring – punainen silli: (Artikkelin kokoajan esimerkki) ”Emme löytäneet massatuhoaseita Irakista, mutta Syyria on kyllä potentiaalinen ongelma, vai mitä.”

Ad  hominem -- ("henkilöä vastaan") Hyökätään henkilön muita ominaisuuksia vastaan eikä hänen esittämiään väitteitä vastaan. (IP esimerkki.) Tämän olen kuullut hyvin useasti, kun olen maininnut jotakin Jörn Donnerista. Minulle Donner on etupäässä kirjailija, toisille ehkä seksielostelija, jonka mielipiteitä pitää aina heijastaa hänen seksipapin taustaa vasten. Useimmat näistä Donnerin vastaisista henkilöistä eivät koskaan ole lukeneet sanaakaan Donnerin tekstejä saati sitten tietäisivät, että Donner on ainoa suomalainen tähän mennessä oscar-palkittu.

Joko tai – virhepäätelmä. Toimitaan siten kuin olisi vain kaksi mahdollista tapaa, kun niitä voi olla useita.

Bändivaunut-virhepäätelmä, pidetään yleisestä käytännöstä tai uskomuksesta kiinni. Hyväksytään idea, koska kaikki muutkin uskovat siihen.

Miellytetään väärää auktoriteettia: hyväksytään idea koska joku, josta pidät, hyväksyy ajatuksen.

”Liukas mäki” -virhepäätelmä. Tehdään päätelmiä yhden tapauksen tai yhteyden perusteella. IP:n esimerkki: Tämähän on mediassa esiintuotujen sairauksien ja niistä paranemisten yhteydessä: kummin kaiman syöpä parani tervaa syömällä – niinpä kaikki syövät paranevat tervansyönnillä.

”Straw man” eli olkiukko-virhepäätelmä. (Artikkelin kirjoittajan esimerkki) ”Sodanvastustajat käyvät ympäriinsä sekaisissa hiuksissaan ja kauhtuneissa puvuissaan ajatellen että sanomalla ’Peace’ se voisi jotenkin ratkaista maailman ongelmat.”
Lisää esimerkkejä virheellisistä argumentoinneista ja esimerkkejä löytyy runsaasti. Hakusana: ”argumentum ad”.

Miten väite todistetaan oikeaksi ei oikeastaan tähän yhteyteen kuulu, mutta usein esiin tulevana kannattaa mainita. Eräät uskontokunnat ja kreationistit esittävät esimerkiksi evoluutioteoriasta poikkeavia kehityskulkuja ja kehottavat sitten osoittamaan ne vääriksi jos pystytte. (Osoittakaapa vääräksi, ettei aurinkoa kierrä suuri spagettihirviö!). Näinhän ei todistelu mene. Sen, joka esittää positiivisen (siis että jotain on näin tai tapahtuu näin) väitteen pitää itse esittää väitteensä tueksi todisteita. Se että joku ei voi esittää todisteita väitteen kumoamiseksi ei merkitse mitään sille, onko esitetty väite tosi tai väärä – siis ei todista alkuperäisestä väitteestä mitään suuntaan eikä toiseen.