perjantai, 30. elokuu 2019

Huumorimusiikkia

Huumoria on niin monenlaista, mutta otetaan nyt päälajeiksi tässä yhteydessä vakava huumori, tehty huumori ja tahaton huumori. Kun puhutaan musiikista, on huumori siellä jossakin joskus, ja joskus jopa etualalla. Huumoria musiikissa on tehty sekä musiikissa edistyneille ja vähemmän edistyneille. Vähemmän edistyneillä tarkoitan tässä yhteydessä niitä, jotka eivät ole tuskin koskaan vaivautuneet hiukan tutkimaan, mitä oikeastaan kuulevat – nämä ovat niitä sateenkaaren ihailijoita, jotka eivät haluakaan tietää, mistä sateenkaari tulee. Musiikkia voi aivan hyvin kuunnella ilman että tietää yhtään mitään sävellyksistä, soittimista tai soittajista.

Niinpä musiikillista huumoria viljelevän täytyy tietää yleisönsä vastaanottotaso – muuten vähemmän tietävä yleisö esimerkiksi kuuntelee kuoleman vakavana Haydn Capricciota C-duuri, joka pohjautuu kansanlauluun, jossa sanat menevät suurin piirtein; ”Sian kastroimiseen tarvitaan kahdeksan salvajaa”.

Siis on musiikillista huumoria, jonka ymmärtämiseksi ei tarvitse olla muusikko ja sitten hauskaa musiikkia, jonka hauskuuden ymmärtämiseksi pitää lukea Knut Jeppesenin oppikirja Kontrapunkt.

Monesti hauskat esitykset tarvitsevat muutakin kuin musiikin, että yleisö tietäisi, että nyt on hauskaa. Pieni poikkeus on Jon Deakin sävellys soolokontrabassolle Big Bad Wolf apology, jota vaihtelevasti esitetään joko normaalivarusteissa tai sitten susinaamari päässä, koska kyseessä on Isona pahan suden puolustuspuhe, ettei hän oikeastaan Aku Ankassa niitä porsaita jahdannutkaan, vaan se oli joku toinen samanniminen. Deakin teelmä kyllä toimii ilman susihattuakin ja huumori on enemmän musiikissa kuin hatussa: ymmärtämättömällekin tulee selväksi miten hauskoja ääniä kontrabassosta saa irti, kun sitä koputtelee tai sitten, kuinka kontrabassolla saa matkituksi suden ulvontaa (jota harva on luonnossa kuullut). Minulla oli hieno tilaisuus (kuten imatralaisillakin Konserttihobvissa) kuulla veljenpoikani Panun soittavan Espoon Sellossa kyseisen show-numeron virtuoosisesti ja vain susi-lippalakki rekvisiittana (Sellossa voi tosiaankin soittaa kontrabassoa). Google-yhdistelmällä ”Deak BB wolf apology” saa valita muutamista esityksistä mieleisensä.

Deakin sävellyksessä on ulkoinen esiintyminen ja musiikki huumorimielessä tasapainossa. Hauskuuden kuulee, vaikkei olisi soittaja näkyvissäkään. Youtubesta löytyy sitten kömpelömpiä yrityksiä, joissa huumori kaivetaan vain ulkoisista asioista, eikä itse musiikista.

Seuraavana on sitten muka-hauskat esitykset, joissa pelkästään ulkoisella esiintymisellä yritetään (ainaakin minun mielestäni turhaan) saada suupielet kohoamaan. Tällaisen esimerkin löysin erään – sinänsä taitavan – viulistin esittämänä, jossa viulua soitetaan jousi polvien tai selän takana ja viulum asento kuten sellolla jne., mutta kun musiikki ei tukenut esitystä, ei minua naurattanut yhtään.

Nyt tulee sitten vaikeampi laji: huumoria jonka vain asiantuntija tai oppinut amatööri tajuaa. Tällainen on Mozartin sävellys Ein musikalischer Spass, Tämä musiikillinen pila on aivan oikea sävellys, jossa on tehty huomattava määrä sävellysteknisiä virheitä niin kontrapunktissa, soinnutuksessa ja sävelkuluissa. Esimerkiksi teeman kuljetus kvinteissä on ehdottomasti huonoa kuultavaa, ja sellaiset raakataan heti aloittelevan säveltäjän teoksista. Sitten on tietenkin teeman kömpelö muuntelu ja kaiken  kuorruttaa arkkihölmö pääteema, joka toistuu muuntumattomana teoksen alusta loppuun. Onpa Mozart säveltänyt käyrätorville pienen  teemapätkän, jossa kuunnellaan, miltä kuullostas jos torvet olisivat laittaneet väärän lisäputken, jota tarvittiin käyrätorvissa siihen aikaan helpottamaan soittamista eri sävellajeissa, koska silloin ei käyrätorvissa ollut venttiileitä. Onneksi taas netistä löytyy selostettu versio, joss nuottiesimerkein kaivetaan näytille teoksen hienoudet, eli

”väärin sävelletty” kohdat.

Sitten on sävellyksiä, joissa on tahatonta huumoria, mitä säveltäjä ei ole tarkoittanut huumoriksi. Minulla on mielessä jo vuodelta noin 1967 Pendereckin Luukas passio (jossa lauloin kuorossa). Lähes pari tuntia lauletaan mitä kakofonisimpia sävelkulkuja ilman ainoatakaan puhdasta duuri- tai mollisointua, Sitten teos päättyy valtaisaan tutti-pauhuun ja D-duuri (?) sointuun. Tarvitsiko esittää kaksi tuntia teosta, ennen kuin duuri löytyi. Hyvin säästeliästä. Minua ainakin nauratti tuo kärsimysnäytelmä.

Varsinainen huumoriveikko oli Joseph Haydn Wienissä. Hänen koko tuotannossaan tuskin kovin vakavaa löytyy. Jopa Luominen oratoriosa voi kuulla, kuinka juuri äsken luodut hevoset hirnahtelevat iloisesti. Yliveto on tietenkin Haydn sinfonia nro 60, jonka viimeisessä osassa tulee keskeytys, kun orkesterin jouset alkavat viritellä aivan kuten konsertin alussa ja sitten meno jatkuu ikään  kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Haydn sävelsi muihinkin sinfonioihinsa kaikenlaista: ainakin sinfonia ”mit dem Paukenschlag”  ei tarvitse paljonkaan huumorintajuista kuulijaa: siinä patarumpujen soittaja nuokkuu koko sinfonian ajan patterinsa takana, ja ainoa kohokohta on pamauttaa rummuistaan yksi

ainoa pamaus sinfonian lopuksi. Easy money.

Lähes nykyaikaankin sopii huumoria. Charles Ives Amerikassa oli erikoistunut mitä erikoisimpiin ratkaisuihin: esimerkiksi hänen orkesterisävellyksessään Telttakokous kuullaan ensin hartausmusiikkia teltasta, joihon sitten sekaantuu ohikulkeva torvisoittokunta, jolla ei suinkaan ole Herra mielessänsä. Ivesin Concorde-pianosonaatti on hiukan erikoinen: pianisti soittaa pitkään ja hartaasti, mutta kolmessa viimeisessä tahdissa tulee mukaan viulisti, joka soittaa alakuloisen laskevan melodian yhden kerran, eikä sitten mitään muuta.

Huumoriksi aiottu on joskus tehty aika robustistikin. Em. Mozartin kappaleessa on käyrätorville (kolme) tehty pitkä trilli kullekin onmalle oktaavialalleen yhdessä sävelessä: siis toistetaan samaa säveltä nopeasti. Kun venttiileitä ei ollut, niin trilli piti tehdä huulilla ja kielellä. Lyhyt trilli kyllä menee huomaamatta ohi, vaikkei aivan nappiin kieli pelaisi, mutta kun trillin kesto on 9 tahtia, tulee siinä taatusti aika kömpelyyksiä soittajille, mikä oli Mozartin tarkoituskin (trillillä ei tuossa paikassa ole sinänsä mitään funktiota).

Ilkeä säveltäjä oli myös Erik Bergman. Hän oli 12-säveljärjestelmän uranuurtajia Suomessa. Eräässä tällä tekniikalla tehdyssä yksinlaulussa kaikki väärät sävelet voidaan antaa anteeksi tai jäävät peräti huomaamatta, mutta ei lopussa. Kaiken kakofonian laulamisen jälkeen laulajan piti etsiä cis-nuotti ilman mitään apuja pianosta tai edes läheisistä soinnuista. Siinä ei vielä mitään, mutta kun laulaja on laulanut tuon cis-nuotin, tulee pianosta vihdoin sama cis. Jos laulajan sävelkorva vähänkin heittää, kuulee jokainen vähänkin musikaalinen eron välittömästi. Milläs korjaat, kun jo laulat viimeistä nuottia ja se on väärin. Tulee silloin lähes sama tunnelma kuin minulle noin vuonna 1963, kun Ilkka Pietiläinen aloitti laulun Taas kakki kauniit muistot, kuuntelematta aloitusääntä ja tietenkin aivan väärästä sävellajista. Siinähän ei olisi tietenkään ollut, mitään, mutta Ilkka veti laulun aloittamastaan sävellajista ja säestäjä yritti soittaa jotakin mahdollisimman hiljaa.

Sitten on vielä mustaa huumoria. Oskar Merikanto teksi sävellyksen Muunnelmia Ukko-Noa melodiasta. Vitsi on siinä, ettei lukuisissa osissa ole yhtään muunnelmaa tuosta laulusta, vaan vain erilaisia säestyskuvioita tunnettua melodiaa vasten. Ei  siis yhtään muunnelmaa.+

tiistai, 6. elokuu 2019

Äänenmurros

7.7.1959 läksin pitkälle pyörämatkalle Kajaanista läpi Suomen Turkuun saakka ja takaisin Joroisiin, Varkauden lähelle. Heti sanon, ettei tämä ole matkakuvaus. En kuvaile, miten aidanseipäät ja kilometripylväät milloin missäkin vilistivät silmissä ja kaikkialla näyttivät aivan samanlaisilta. Oikeastaan pyöräretkeäni voitaisiin verrata evakkomatkoihin siinä mielessä, että kun lähdin Hoikankatu 6 pihasta pyörä täyteen lastattuna, en koskaan pyörällä palannut Kajaaniin, vaan lähdin lopullisesti. Tätä en tietenkään lähtiessäni tiennyt. Minulla oli Kajaaniin jo vankat perusteet. Olin täyttänyt 14 vuotta toukokuussa, minua oli kiusattu Kajaanin lyseossa tarpeeksi ja minulla oli epämääräisesti tyttöystävä, jonka nimi oli Anneli Pyy. Hän oli tietenkin äitini oppilaita. Tyttöystävyys ei kuitenkaan luonut sellaisia sidoksia, että olisin haaveillut viettäväni hänen kanssaan kesää Kajaanissa. Enpä tainnut käydä hänen luonaan edes hyvästiä sanomassa, mikä olisikin ollut tavallista vaikeampaa, koska en tiennyt, missä hän asui ja oliko hänellä mahdollisesti tappelunhaluisia isoveljiä.. Lisäksi en oikein tiennyt, mitä tyttöystävän kanssa voi tehdä.

Pois oli päästävä. Äidille sanoin olevani retkellä pari päivää. Lopullinen pituus oli kuitenkin kuukausi. Matkani oikeastaan keskeytettiin Jyväskylässä, jonne oli saapunut äidiltäni kirje, että onko se poika siellä ja Kajaaniin ei kannata pyöräillä, koska muutamme Savonlinnaan Kun olin ikään kuin karkumatkalla, en tietenkään ilmoittanut kotiin mitään matkan edistymisestä. (Huom. nuoriso: ei ollut kännyköitä, eikä meillä Kajaanissa ollut edes lankapuhelinta, joten sellainenkin ilmoittaminen oli mahdotonta.)

Eräs merkittävä asia oli, että lähtiessä minulla oli poikasopraanon ääni, mutta tulessa olin miehekäs baritoni. Minulla ei ollut ennen matkalle lähtöä pojille niin kiusallista kiekumisvaihetta – siinähän ääni yhtäkkiä pettää ja tulee tahaton kiekaisu. Vielä samana vuonna jouduin Savonlinnan lyseossa todistamaan, kuinka kiekuminen onnistuu. Kiekuja oli Puumalan kirkkoherran poika ja minun luokkatoverini Hakuli (en muista etunimeä), joka yhden välitunnin aikana ehti kiekaista monta kertaa. Lisäksi hän oli aika väkivaltainen luonne ja harrasti nyrkkeilyä luokkatoveriensa kanssa samaisella välitunnilla.

Minä en matkan aikana huomannut ääneni muuttumista ensinkään. Poltin tupakkaa ahkerasti enkä pessyt kenkiäni. Matkan aikana esimerkiksi Joroisista Mikkeliin, sanoin Mikkelin asemalla ainoastaan yhden sanan: vissyä. En ollut aivan varma, myytiinkö vissyä ensinkään vain häthätää 14-vuotiaalle. Oliko siinä ehkä alkoholia. Miehekkäästi kuitenkin ostin elämäni ensimmäisen vissypullon Mikkelin asema Rautatiekirjakaupasta. Join sen siinä samassa, enkä huomannut mitään erikoisia vaikutuksia. Tupakan ostossa ei ollut mitään vaikeuksia. Kukaan ei kysynyt, että isällekö. Ei tietenkään: isä asui Kuusankoskella, mutta ei nyt ollut siellä, vaan jossakin muualla, mitä paikkaa minä taaskaan en tiennyt.

Turussa olin veljeni Karin luona kokonaisen viikon. Hän ei sanonut äänestäni mitään, vaikka oli laulaja. Ilmeisesti siinä ei ollut mitään muutoksia tapahtunut. Turusta läksin Muurameen ja sieltä sitten Joroisiin, josta pääsin Eino-enoni kuorma-auton kyydissä muuttamaan meidän porukoita Savonlinnaan.. Kun tulin Kajaaniin – vain kääntymään – niin Helena-siskoni sanoi: sinullahan on ihan möräkkä ääni. Niinpä poikkeuksellisen tarkasti pystyn sijoittamaan äänenmurrokseni. Se tapahtui Välillä Turku-Tampere-Muurame-Joroinen kuuden päivän aikana ja 470 kilometrin matkalla. Minusta ei koskaan tullut Hakulin tavoin kiekujaa, vaan ääni kun oli vaihtunut, niin se pysyi. Tyttöystäväni Kajaanissa, Anneli Pyy, olisi ollut ihmeissään, mutta, kuten sanoin, en tiennyt missä hän asui ja oliko hänellä tappelunhaluisia isoveljiä.

sunnuntai, 4. elokuu 2019

Pavane kuolleen velipuoleni muistolle (Musiikki: Pavane pour une infante défunte)

 

Niin pientä asiaa, kuin velipuoleni kuolemaa, ei kukaan vaivautunut minulle erikseen kertomaan. Asia selvisi vasta vähän myöhemmin. Velipuoleni oli kotoisin isäni toisesta avioliitosta – siitä nimi, velipuoli. En hänen kanssaan ollut enemmän tekemisissä, kuin vuonna 1961 Hämeenkyrössä kuukauden ajan isäni mökillä. Osmo eleli siellä, mutta oli vielä kovin pieni, eikä kommunikoinut. Ei hän kommunikoinut paljon myöhemminkään. Hän jäi kehityksessään noin 4-5-vuotiaan tasolle (en ole tässä, kuten en monessa muussakaan asiassa, asiantuntija). Puhumaan hän oppi kovin viivästyneesti, mutta lukeminen ja kirjoittaminen jäivät hänen ulottumattomuuksiinsa

Osmoon suhtautui hänen välitön perheensä (vanha isä, nuori äiti ja pari vuotta vanhempi veli) kuin ruplaa lompakossa markkojen seassa. Rahaahan se oli, mutt vähän toisenlaista, ja vaati vähän toisenlaisen suhtautumisen.

Silloin vuonna 1961 osmolla oli vielä vaipat, kun ei ollut valjennut, että voisi pissaa joskus pidätelläkin. Vaivihkaa puhuttiin, että Osmo vähän kehittyy myöhässä. Ei hän kehittynyt. Osmon kansakoulunkäynti tyssäsi, eikä hän tainnut käydä mitään erityiskouluakaan, mitä veljentyttäreni Maarit  (nykyisin varhaiskasvatuksen professori Jyväskylässä) hieman ihmetti. Osmo oli hyväluontoinen, eiktä helposti kiivastunut saati ärhennellyt.

Joskus myöhemmin, kun kävin isäni Arvin luona, huomasin, että Osmolla on aivan terävä muisti. Kun tulin Lahteen, hän ensitöikseen ilmitti minulle: ”Ilmo on köyhä”. Oli ilmeisesti ollut puhetta siitä, miksi en ollut maksanut 3000 markan velkaa isälleni. Velka tuli otetuksi, kun ostettiin arava-asunto Kivenlahdesta.

Osmolle olivat tietenkin hänen monet asiansa tärkeitä. Hänellä oli Lahden Tanssimärn (isäni oli nuoruudessaan innokas tanssija, sanoopa jopa päiväkirjassa vuodelta 1928 ”tanssin orja”). Osmolla oli isossa asunnossa oma huone, jossa oli leikkipuhelin ja lappuja, joilla oli Osmon piirtämiä hieroglyfejä. Osmo minulle ilmoitti: ”Nämä ovat vain tämmöisiä” – siis hyvin vakavasti otettavia, mutta tarkoitus ei tullut selville.

Osmo oli normaalin vahva, joten moottoripyörän ottaminen käyttöön Viinijärvellä ei ollut mitään. Käyntiin hän ei sitä saanut, mutta kaatuminen onnistui. Luita rikki ja kipsi jalkaan pariki kuukaudeksi.

Osmo oli melko suruton muiden omaisuuksien suhteen. Kun siskoni meni naimisiin  isänsä Arvi Pärssisen vihkimänä (Arvi lauloin vihkikaavan), niin Osmo oli saanut käyttöönsä sulhasen kultaisen täytekynän. Kun lopputulos näytti harakanvarpailta, oli Aervi sanonut Olofille, että peri Osmolta, jos haluat. Lisäksi Arvi nuukana miehenä ehdotti Olofille, että ”kun hän on tutkinut Jyväskylän hotellien hintoja, niin kaksi yötä siellä maksaisi niin ja niin paljon”. Ehkä siinä vaiheess Olofille alkoi selvitä, mihin helkkarin sukuun hän oli sekaantunut. Ei siinä kuitenkaan mitään, Olofin äiti lopetti puhumisen muutama vuosi aikaisemmin, joten ei se toinenkaan suku ollut aivan rikkeetön.

Tämä on Osmon muistokirjoitus. Osmo ei koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään ja yleensä aina hymyili. Kaikki vaan eivät aina tietäneet, mille.

 

 

torstai, 1. elokuu 2019

Evakkoon. Marin tarina v. 1944 loppuun.

Päähenkilöt

Arvi Pärssinen, Tuupovaaran kirkkoherra, isäni, s. 1907

Sylvi Pärssinen, Arvin vaimo, äitini, s- 1909

Ukko (ukki) Simo Pärssinen, Ar in isä, ukkini, s. kauan sitten

Mari, Maria Pärssinen, Arvin sisko, s. 1900

Helena Kuisma, Sylvi Pärssisen äiti, s. 1882

Tapani Pärssinen, Arvin veli, s. 1909

Arvin ja Sylvin lapset: Aarno s. 1932, Kari s. 1933 Rauno s. 1934, Helena s. 1937, Elias s. 1941, Sanerva s. 1942 – loput syntyneet vähän myöhemmin: Ilmo 1945, Sini 1949.

Isä (Sylvi Pärssisen isä) = Iserael Kuisma, liikemies.

 

 

Kari Pärssinen Putikosta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 23.6.1944

Putikossa 23.6.44

Rakas äiti!

Minä olen täällä Putikossa Hakalassa. Postin Esterin sisaren kotona. Tulin ukin kanssa ensin autolla Inkilästä ja ajoimme yöllä sieltä Parikkalaan, jossa nukuimme muutamia tunteja. Aamulla heräsimme noin kello 7 aikaan ja nousimme junaan ja meinasimme mennä Putikkoon mutta juna ei seisahtunutkaan ja minä jo ajattelin, että nyt sitä kierretään sen seitsemät Jyväskylät ja Haapamäet, mutta ukki meni junamiehen – Konduktöörin luo (on junissa vielä miehiäkin) ja selitti että meijä pitäs jäähä Putikkoon mutta kuin ei seisattunut niin seisottaisittekö tyä sen jotta päästäs pois junast. Ja juna pysähtyi Punkasalmelle. sieltä saimme auton joka vei meidät Putikon asemalle ja sieltä talsimme tänne Hakalaan. Täällä on piano, jolla voin tyydyttää soittohaluni. Täällä on asumassa  - ei vakit. – evakoita. Mainitsen, että meidät käskettiin lähteä klo kahdeksitoista (12) erääseen paikkaan josta 12ta aikaan läksisi auto ja me menisimme siinä Mutta auto tuli – klo 20,20.

Lähetän vielä täältä Aarnolle kirjeen joka on kirjoitettu 19. pvä tätä kuuta 1944. Elkää hakeko minua täältä ukki tuo kyllä Minut. Lähettäkää kirje heti tänne osoitteella Putikko, Ylätalo, Hakala Kari Pärssinen. Terveisiä Ukilta.

JK ja minulta.

Kummin Isä ja äiti haluavat, tuleeko isä tänne tai lähteekö ukki täältä minua viemään? Kulkeeko Joensuu-Tuupovaara välillä autoa ja mihin aikaan? Me odotamme ukin kanssa Maritätiä joka tulee lehmien kanssa.

 

Helena Kuisma Punkasalmelta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 25.6.1944

No, nyt se taas alkoi se toinen ristintie ja olemme jo näin pitkällä, kuin Punkasalmella.

Ensin kerron Karista. Kari ei kerennyt olla meillä kuin yhden viikon. Hänellä oli puhtaat vaatteet Pärssisellä, hän läksi niitä lauantai-iltana muuttamaan ja sanoi sitte Mari tädin kansa sunnuntaina menevän tädin Toinin häihin, jossa olikin. Sen jälkeen en ole Karia nähnyt. Nyt sanoivat Pärssis ukkoa nähneen täällä Punkasalmella. Sen jälkeen, vaikka kuinka olisin etsinyt ja kysellyt, en ole tavannut. Olisin Karin ottanut meidän sakkiin. Ja olisin mennyt Putikon asemalta etsimään, mutta jalkani ovat nilkasta turvonneet, joten en voinut seitsemää kilometriä kävellä, ja niin se jäi. Nyt on minulla ihan tunnonvaiva Karista. Tässä nyt tuumailtii, että jos se ukko Karin kanssa menikin sinne Tuupovaaraan. Mari kyllä kävi keskiviikkoaamuna meillä kysymässä, millä kyydillä menemme, silloin ei meillä ollut viellä mitään tietoa ja hän sanoi pitävänsä Karista huolen, ja tännepäin tulevaan autoon oli Kari ja ukkonsa kanssa käynyt.

Läksimme kotonta keskiviikko iltana 9. aikaan. Kotona emme enää voineet olla sen jyrinän tähden, koska ikkunat aina helisivät ja ryssän lentokoneet olivat aina päällä, ei ne muuta kuin pari pientä pommia pudottivat  aseman puolelle, mutta lentokoneista papattivat kuolemaa useasti ympärilleen.  Illalla jo ajattelimme lähteä työntämään lapsia kärryillä jalkapatikassa ja silloin pistää Wäinö päänsä tupaan ja kiireen kaupalla autoon ja matkaan, yöllä sitte yhden aikaan olimme täällä. Woi, miten minua harmitti Kari, mutta ketään ei ollut, joka olisi lähtenyt juoksemaan Pärssiseen. Eskoa nyt odotamme Kirvun kenttäsairaalasta, jossa hän  on korkeakuumeisen ripulin takia. Tänään hän pääsee sieltä pois ja odotamme häntä minä hetkenä tahansa tänne. Esko oli niin heikko, että pelkäsimme pahinta. Astiallekin piti nostaa ja pitellä kiinni.

Woi sitä ruuhkaa, mikä maantien täydeltä nytkin tuosta kulkee, hevoskuormia naisia ja lapsia kuorman päällä, autoja kuormat kukkuroinaan, lehmiä jono jonon jälkeen, siinä pyörämiehet ja sotilaskuljetukset, vielä pitkät jonot ryssän vankeja, joita viedään vanhaan suomeen.

 

 

 

Ilmari Kuisma Kannakselta SylviPärssiselle Tuupovaaraan  27.6.1944

Niin täälläkin eletään entiseen totuttuun tapaan. Sen ikävän tosiasian olet jo kuullut uutisista, että Viipurin vanhan linnan tornissa on punainen lippu.

Olin viimeisellä lomalla ja kun Kari tuli Marin kanssa oli Kari kasvanut ettei enää tahtonut tuntea. Mikä siellä nyt, ehkä ovat kovassa muutto-touhussa kotipuolella, mutta ei vielä ole asiat menneet läheskään niin hullusti kuin luullaan, kyllä ne tästä selviää.

 

27.6.1944 Israel (Itti) Kuisma rintamalta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 27.6.1944

Kari oli ollut silloin Inkilässä käydessäni siellä Pärssisellä, mutta en ehtinyt edes häntäkään nähdä, kun oli sellainen kiire. Hän kait meni Marin kanssa sinne syvemmälle Suomeen. – Onko teitä evakuoitu tai onko Sinulla tietoa, tullaanko sieltä päin evakuoimaan niitä pitäjäläisiä? Jos nämä linjat tähän pysähtyisivät, niin luulisin kotiväen käyvän tekemässä ainakin heinän pois ja syksymmällähän saisi juurikasvit ja viljatkin viellä talteen. Mutta sehän riippuu kokonaan ryssästä ja myöskin meistä itsestämme, jaksammeko pysäyttää ryssän tähän. Toivokaamme sitä kuitenkin kaikella hartaudella.

Täällä on tämä ilma ollut täynnä huminaa ja räiskettä, sillä monet kymmenet lentokoneet, tykistö ja jalkaväen tulen rätinä täyttävät maailman sillä tutulla mutta kuitenkin niin luonnottomalla jyminällä, että toisinaan tuntuu kuin tämä kaikki olisi vain pahaa unta. Olen kuitenkin koettanut olla ajattelematta sotaa niin paljon kuin se on suinkin ollut mahdollista, sillä jos tätä kävisi oikein ajattelemaan, niin varmasti hermostoni ei kestäisi. Nyt sitävastoin olen hommaillut vaikka mitä, ettei tuo jyminä pääsisi kovasti vaikuttamaan

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Ilmari Kuismalle rintamalle 8.7.1944

 

Olen saanut Sinulta jo kaksi kirjettä, joihin nyt vastaan kaiken kiireen keskellä. Samoin sain myös Ittin kirjeen (26/6), ja mammalta Punkasalmelta ja Toinilta M:sta. Olen siis jokseenkin asioiden tasalla. Kari oli ukin kanssa Putikossa ja tuli sieltä tänne joitakin päiviä sitten kovin uupuneena. Ukki on myös toistaiseksi täällä meillä, mutta aikoo mennä Jalasjärvelle kun Mari saa lehmät sinne.

Minä olin kovin iloinen sinun kirjeesi takia, sillä siinä ei näy mitään hermostumisia. Olit silloin aikaisemmin – viime kesänä vähän ikävänlainen niissä puheissasi. Oli miten oli, mutta minä uskon vielä, että Suomi selviytyy itsenäisenä ja vapaana tästä taistelusta.

Toivotat meille rauhaisaa kesää, mutta taitaa kesän rauhat olla meillä samalla kannalla kuin teillä muillakin. Meillä on aika ahdasta täällä kotona, kun asuttavanamme on vain kaksi huonetta ja keittiö. Tuli sellaisia vieraita, joille annettiin myös tilaa asua. Kesä on kauneimmillaan, valkoruusut kukkivat, samoin monivuotiset unikot y.m., mutta huomattavimpana koristuksena pihassamme ovat hopearuusukkeet tai ”tähtöset”, jollaisia ei meillä ole paljon nähty sitten kesän 1941, jolloin suuri samana aikana saimme iloita samasta kauniista näystä. Lapset leikkivät kovasti valkoruusuilla tehden niistä seppeleitäkin. Ukki on tehnyt heinää tässä pihassa, mutta hänellä on myös ahkeria apulaisia, jotka myös ovat heinäntekoon innostuneita. Täällä on kesää viettämässä m.m. yhteiskoululaisia (sot.) ja eräs polyteekkari (alik.), joka on kova poika heinäntekoon.

Olin kolme päivää muonittamassa evakkokarjojen kuljettajia, vaikken olisi joutanutkaan. Arvilla on kovasti kansliatyötä. Jumalanpalveluksessa auttavat häntä kaksi pappia, jotka ovat joitakin päivä olleet meillä ”vieraina”.

Pojat läksivät juuri kerhoretkelle huomisiltaan asti. Illalla tuli meille Tapani, lähtien aamuyöstä jälleen seurueessaan jatkamaan matkaa. Hän oli eilen saapunut sinne entiseen kotipaikkaamme, josta pääsi autolla ennen muita tänne. Laitoin eväitä mukaan. Muistetaanpas vain että ”ei hätää, kun kanssamme Jeesus on vain, emme tarvitse peljätä ketään!”

 

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 14.7.1944

Sain viime postissa kirjeenne Muuramesta, ja kiiruhdan vastaamaan jotain. Vai siellä te nyt kaikki olette kuten ennekin. Minua ihmetyttää, että menitte sinne Muurameen, ettekä muiden kirvulaisten mukana. Toinille se tietysti on parempi, että olette hänen lähettyvillään. Me asumme yhä edelleen kotona survottuina kahteen huoneeseen ja keittiöön. Oltiin tässä jo evakuoimiskuumeessa pari päivää sitten, mutta nyt se taas hellitti, ja odotamme rauhallisina lähtökäskyä, joka kyllä melko varmasti tulee. Nämä meidän sotilaamme elelevät kaikessa rauhassa eivätkä edes kuule taistelun kumua.

Ryssän partioiden varalta ovat varuillaan. Niitä on liikkunut jo entisten asuinpaikkamme ja sen pidetyn kalastuspaikan välisellä alueella ihan äskettäin, ja I:ssa ovat ne murhanneet kymmenkunnan i-smiestä. Meidän pitäjään olisivat erään opettajan kertoman mukaan laskeneet desantteja, mutta niistä en ole kuullut tarkemmin. Jokatapauksessa näistä jutuista emme ole hermostuneita sen pahemmin, mutta ajattelen kieltää poikia retkeilemästä syvälle metsiin, kun heillä nyt on tapana tehdä, ihan Eliasta myöten, jota toiset kulettavat kalastusmatkoillaan mukana. Älkää jutelko näistä muuramelaisille, eikä isälle, joka voi lörpötellä muille.

Me olemme kitkeneet kasvitarhaa ja tehneet sen semmoista. Olen myös kirjoitellut kenttäpostia, ja saanut myös pojilta vastauksia. Ukki on yhä täällä. Meiltä ei oikein riitä jauhot näin suurelle joukolle, mutta ukko suuttui kun pyysin hommamaan kansanhuollosta leipäkortin. Hän ei yhteen päivään syönyt muuta kuin perunaa. Nyt kuitenkin Arvin pyynnöstä kävi ottamassa kortit. Emme laskisi häntä poiskaan sinne maailmalle, ennenkuin Mari ennättää Söönän kanssa sinne Kurikkaan, mihin heidät on määrätty.  Mari oli samoihin aikoihin Joroisissa  kuin teidänkin lehmänne. Ettekö vielä saisi ostaa sieltä heinämaata? Voisittehan ainakin tehdä lehdestukkuja lehmiä varte.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 17.7.1944

Joko olette isän kanssa saaneet asunnon? Onko Jaakko kotona ja mitä hän tekee? Onko Toinilla ja Jennyllä palvelijaa? Airalla ei tietysti ole kun hän on äitinsä kanssa. Kirjoittakaapa nyt selvästi, mitä tavaroita saitte pelastetuksi, mitä jäi Inkilään, ja miten Einon asia on? Onko hän yhä myllyttämässä vai onko hänet kutsuttu riveihin? Ette ole Einosta puhuneet paljon mitään. Miten Esko jaksaa sairautensa jälkeen? Sitten kirjoittakaa vielä että onko teillä puutetta voista? Minä voisin sitä lähettää n. 100 mk/kg, jos vain tarvitsette.  Meillä ei ole vielä evakuoitu karjaa eikä ihmisiä. Elämme päivästä päivään evakuoimisen odotuksessa ja pelossa, mutta vielä saamme asua täällä kodin nurkissa. Näinä päivinä ovat ryssät päässeet Tolvajärvelle, ja Ilomantsin suunnalla hyökkäävät myös, mutta I:n kirkonkylääkään ei vielä ole  evakuoitu. K:selässä on vielä työkykyistä väkeä. Ryssä pommittelee ilmasta näitä seutuja, eilenkin kuului kovaa jyskettä, mutta me olemme eläneet rauhassa, eikä täällä olekaan mitään ”sotilaallisia kohteita” pommitettavana.  Koneet hyrräävät kyllä hyvin usein tässä päällä. Arvin isä on yhä täällä, mutta olen nyt kehotellut lähtemään. Eiköhän Marikin päässe kohta lehmien kanssa sinne päämäärään. – On niin iso perhe meillä kun on 11 henkeä., 2 inkerintyttöä ja omat.

Tykkien jyske kuuluu ajoittain kovasti, mutta Kari sanoo, että paljon kovemmin se kuului siellä Kannaksella.

Me olemme  olleet terveitä paitsi pieniä vaivoja silloin tällöin. Lapset iloitsevat kesästä ja odottava iloisella mielellä mahdollista evakkomatkaa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 4.8.1944

Talveksi aion jäädä yksin ruuan takia. A:n isä lähti tiistaina Karijoelle, missä Mari on lehmien kanssa. Se oli hyvä, sillä ruuasta teki kiusaa, sillä sotilaat kuppaavat taloista maitoaineet, ettei saada täältä lisämaitoa, ja meiltä loppuivat perunatkin.

 

 

Simo Pärssinen Karijoelta Arvi Pärssiselle Tuupovaaraanm 12.9.1944

                                                                 Karijoella 12 / 9 / 1944

Arvi hyvä

Rupen tässä vähän kirjoittaman sinulle kun olen aivan yksin kotona nin tuntuvat aiat niin pitkältä kuin on Maikkikin [Tytär Mari Pärssinen] siellä Inkilässä viljoja korjaamassa van En tietä miten kauvan hän saapi siellä olla kun täyty lähte sieltä pois kun tule ryssät sinne meiän lehmät ovat talon hoitossa niin kauvan kun maria pala kotia talo otta maiton sihe asti kun hän tule Itse hoitaman ne lypsävät nyt vähän kun syksyllä poikivat Ensimäinen hieho poiki mikon jälkisellä viikolla Ja toiset vähä myöhemmin minä olen saanut talosta maiton mitä olen tarvinnut voita olen ostanut meijeristä. Ja sain vähäse osta sianliha siitä naapurista Ja talosta olen saanut keiton minä sain hyvän talon meillä on sähkövalot Ja suuri kamari huostassa mutta siinä Ei ole muuta kun hellehuone leipä unia ei ole sitä en tietä miten se on talvella lämmin, mutta täyty tytyvä siihen kun tänne tule jokapäivä usija sirtolaisia nytkin on Karijoen asemalla viisisata henke Jakkiman pitäjän ihmisiä tulossa tänne Karijoelle mihin saanevat mahtumaan minä olen ollut tervenä ja voinut hyvin mutta en ole vielä Pässyt sinne helsinkin mutta kun tule maikki kotija sitten lähten sinne läkärin hoiton sitä en tietä miten kalliksi se tule van meinasin mennä ainakin joksikin aika jotta näke mitä se toimitta mitä  sinä olet jaksanut onko pojat ollet tervenä Ja jokos pojat ovat koulussa Jeonsuussa Ja onko Sylvi ollut tervenä ja tytöt  miten on teitän pitäjän laita saapiko se olla paikallassa vai Pitikö teitänkin lähtte jonnekin pois kotonta Tapani kirjoitti jotta hän oli siellä komennuksella onko vielä siellä vai onko mihi muutettu kyllä tämä tuntu minusta melkein katkeralta kun piti näin vanhana menettää oma koti Ja jäätä Iäksi vieraiten huostan mutta Eihä sille mahta mitän Se on Jumalan tahton tytyttävän vaikka sinä olisikin ollut nyt jo paljon parempi olla kun ensi vuosina nyt kun on velat melkein maksetut mutta Hän I[s]än Jumalan tahton tyytyen otottaman mikä minun osani on hän on minua vienyt näin pitkälle Jotta täytän kevällä seitsemän kymmentä kaksi vuotta Ei hän hylkä vieläkän Nyt täyty lopetta tällä kerta lämpimin terveisin ja jokaselle henkelle ja luojan siunausta toivoen Isäsi Simo Pärssinen

 

Katri Korte Jalasjärveltä Helena Kuismalle Muurameen 1.11.1944 (Tämän kirjeen on stilisointu Sylvi Pärssinen – alkuperäistä ei ole saatavilla.)

 

Sisko hyvä

Parhain tervehdykseni täältä eteläPohjanmaalta, tämä on oikein lakeuksien maa, vaan huonossa kunnossa, kaikki ojat kasvavat puita ja pensaita. Täällä tuli huono heinä ja peruna vuosi kyllä maat täällä olis hyvät ja kasvasi jos olis sellasella hoitolla kuin karjalassa. Täällä oli kylmä kesä, ei tarvinnut hikoilla kertaakaan ja kesällä vähää enne meitän tänne tuloa oli satanut 2 viikkoa yhtä mittaa, pellot olivat veden alla että siemen meinasi pelloissa märäntyä.

Meillä on enään 4 lehmää, hevonen 2 lammasta ja sika. Toinen sika viimeviikolla tapettiin. Isä ja Mari olivat töitä tekemässä inkilässä, heinä ja vilja oli kasvanut niin hyvästi, ettei vielä milloinkaan ole niin hyvin kasvanut, vaan sinne ne heinät jäivät kaikki samoin kaura, vaan kaura jäi leikkaamattakin. Perunoita saivat kaivaneen sen verran että talveksi kyllä riittää, täältäkin saatiin kaivamisesta palkaksi perunaa. Meillä on muutto homma, viime viikon torstaiksi oli tilattu vaunut vaan ei ole vieläkään tulleet, vaunun saanti on huonoa. Muutamme Hyvinkäälle missä meillä on pikaasutustila. Tavarat ovat olleet pakattuna, ehkä kohta pääsee lähtemään.

Toini  [Korte] tuli toissa sunnuntai iltana tänne ja torstaina lähti pois, Tulomatkalla oli Savonlinnassa erään rouvan luona toista vuorokautta, jonka luona oli aikaisemmin asunut.

Mari tuli seuraavana päivänä, hän meni Inkilästä Rauhaan ja siltä reisulta vasta tuli tänne. Arvi  [Korte] tuli sitä seuraavana päivänä, siis tiistaina, ja Einari tuli keskiviikkona, parahiksi olisi juuri ollut muuttamassa kun olis saatu paikalla vaunut, vaan nyt kävi niin ikävästi, että hänen täytyi lähteä jo eilen. Arvilla on 3 viikon loma, arveli ettei hänen tarvitse loman perästä kun käytä siellä kun pääsee siviiliin. Hitaasti paranee hänen kätensä vaan aina se on paranemaan päin, kyynäspäästä vähän vääntyy ja sormet liikkuvat, vaan ei vielä mene ihan nyrkkiin. Se on kovan hieronnan alaisena.

Vapon osotetta kysyit, sitä ei varmasti tiijetä, mutta he asuvat lähellä Karijokea, tulisiko siihen muuta kuin Karijoki.

Olemme olleet kaikki terveenä. Reijo on riski poika, kävelee ja joitakin sanoja alkaa jo sanoa. Paljon terveisiä meiltä kaikilta teille ja Jaakolle ja Toinille sekä Einon ja Väinön perheelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

tiistai, 30. heinäkuu 2019

Mari-tädin sodat - osa I

Päähenkilöt

Arvi Pärssinen, Tuupovaaran kirkkoherra, isäni, s. 1907

Sylvi Pärssinen, Arvin vaimo, äitini, s- 1909

Ukko (ukki) Simo Pärssinen, Arvin isä, ukkini, s. kauan sitten

Mari, Maria Pärssinen, Arvin sisko, s. 1900

Helena Kuisma, Sylvi Pärssisen äiti, s. 1882

Tapani Pärssinen, Arvin veli, s. 1909

Arvin ja Sylvin lapset: Aarno s. 1932, Kari s. 1933 Rauno s. 1934, Helena s. 1937, Elias s. 1941, Sanerva s. 1942 – loput syntyneet vähän myöhemmin: Ilmo 1945, Sini 1949.

Isä (Sylvi Pärssisen isä) = Iserael Kuisma, liikemies.

 

 

11 päivä (1926 Arvi Pärssisen päiväkirja)

Tänään läksi siskoni [Maria] Suomen Nuoriso-Opistoon. En tiedä, miten hänellä käy onnistumaan.

(IP huom.: Suomen uoriso-opisto toimii vieläkin Mikkelin Paukkulassa. Opintoaiheena on pääosin  varhaiskasvatus – ohjaajat, ym. Tutkinnot antavat pohjan pyrkiä ammattikorkeakouluihin. Alun pitäen opisto lienee perustettu kouluttamaan ohjaajia nuorisoseurojen tarpeisiin, kuten nykyäänkin.)

 

29,6.1926 Arvi Pärssssisen päiväkirja

Iltajunilla matkustin jo Pyhäjärvelle, jossa oli Maikin opistotoveri Maria Virolainen vieraana. Kokoillan teimme hänen kanssaan kukkapenkkejä.

 

16 päivä (16.7,1926)

On ollut synkkä päivä koko päivän, sillä satoi kaiken päivää. Maria lähti meiltä ehken viimeisen kerran, koska Maikki viitsii olla niin hävytön ja väärä tuomitessaan häntä ilman, että hänellä olisi asiat selvillä.

 

12.3.1940 Sylvi Pärssinen sisarelleen Toini Linjamalle

 

Olemme Arvin kanssa puhuneet, että teitä sukulaisia saa tulla tänne asumaan, jos vain haluatte. Arvilla on suunnitelma, että hänen isänsä, Tapani ja Mari tulisivat tänne arenteeraajiksi tähän pappilaan, kun olot rauhoittuvat.

 

17.4.1940 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta äidilleen Helena Kuismalle Murameen

 

Meillä on nyt talo vieraita täynnä niinkuin ennenkin. Tulemme kyllä verrattain hyvin toimeen, vaikka ahdasta onkin. – Arvi on pyytänyt isäänsä ja Maria tänne asumaan, ja mielellään he tietysti tulisivatkin jos uskaltaisivat, mutta minun mielipiteeni on, että he pysyisivät jonkun aikaa muualla, jos vain tulevat toimeen. Kun ei omia asukkaitakaan vielä ole luvattu tänne, niin kuinka vieraita laskettaisiinkaan matkustamaan? Sitten kun nähdään, että todella saamme olla rauhassa, kotimme on avoinna kaikille sukulaisillemme. Arvi pyysi myös vastoin minun toivomustani Maria lähettämään kaikki meidän tavaramme Muuramesta tänne. Olisi niin paljon kirjoitettavaa ja kyseltävää teidän muutostanne, Einon ja Väinön hommista, toimeentulostanne jne. Missä on Itti ja missä Ilmari? Entä Katri ja Vappotädit? Entä enolaiset?

 

Viime yönä saatiin tietää, että evakuoidut tuupovaaralaiset saavat tulla kotiin niin pian kuin suinkin. Jos Arvin isä uskaltaa lähteä matkalle, niin tulkoon vaikka heti, samoin Maria oikein toivon tänne avukseni.

 

24.4.1940 Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle

 

Arvin isä jää kyllä nyt meidän luoksemme elämänsä loppuun asti, niin Arvi sanoi hänelle heti hänen tultuaan. He aikovat Marin kanssa tuoda tänne lehmätkin, jos kannattaa ja käydään yhdessä elämään. Mari tulee myös tänne heti kun saa käsiinsä J:kylään osoitetut tavarat.

 

11.6.1940 Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle

 

Einohan lupasi varmasti tässä kuussa tulla tänne käymään. Eiköhän Jenny lasten kanssa tulisi myös. Tapani on vielä täällä, mutta hakee työpaikkaa. Mari kirjoitti Ylistarosta eilen. Hän käy nyt kaikki ystävänsä tapaamassa. Ei ole tähän asti vielä kuulostellutkaan lehmistä. Isänsä on jo kovin suuttunut häneen. Kyllähän siitä riita nousee kun neiti saapuu. Minun puolestani olkoon missä on, minulla on nyt palvelija, hakekoon Mari tointa mistä tahtoo. Olkoot hillot siellä missä nyt ovat, mutta jos Mari haluaa tuoda jotain niin antakaa.

Meillä on kylvetty paljon juurikasveja. Perunaa myös Tapani laittelee lapion kanssa kasvamaan missä vain on sopivaa paikkaa. Meillä on myös sokerijuurta ja sikuria. Täällä on kylmää ja lapsiin tuli yskä ja kuume, joka kestää aina pari päivää.

 

Sylvi Pärssisen päiväkirjaa 20.6.1940,

 

Torstai 20.6.40. Mari tuli Tuupovaaraan kahden väsyneen lehmänsä kanssa. Nämä lehmät olivat kulkeneet maaliskuusta asti seuraavan reitin: Inkilä – Kouvola – Riihimäki – Tampere – Teuva – Seinäjoki – Jyväskylä – Joensuu – Tohmajärvi – Öllölä – Tuupovaara. Ne ovat Arvin isän lehmät.

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 1.7.1940

 

Mari tuli 21. kesäk. tänne kahden lehmän kanssa. Niille hän oli saanut vapaan matkan Pohjanmaalta. Nyt me käytämme niiden maidon, mutta 4 l. annetaan ”huimille”. Tapani on yhä täällä. Hän on tehnyt meidän töitämme ja sitten oli sk-töissä varusteita luetteloimassa, nyt hän valmistaa yli 40 ristiä sankarihaudoillemme. Tapani ja isänsä ovat oikein avuliaita ja ystävällisiä minulle, tuovat puita ja vettä aina pyytämättäkin. Mari taas puurtaa töitä, mutta ei hänestä iloa ole. Hän on hoitanut lehmät ukon kanssa. Ja on kipeä.

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 17.7.1940

 

Mari on hoitanut lehmät yksin ja saa myös tinkimaidosta rahat. Kyllä hän auttaa muissakin töissä, mutta siitä huolimatta on minullakin hommaa alituiseen, kun hänen tapansa on tehdä mitä lystää eikä hän paljon välitä töiden ajanmukaisesta tärkeydestä, ja sitten hän jättää useimmat työt kesken, joten minulla on kaikki huolena kuitenkin. Tapani meni nyt muutamaksi päiväksi kirvesmiehen töihin Tohmajärvelle, eväät laitettiin mukaan. Sitten hän tulee taas tänne työskentelemään. Hän teki haudoille ristit, 45 kpl, ja nikkarintyötä olisi miten paljon tahansa. Tähän asti on ollut. Hän tulee huomenna.

,…

Minä olen itsekseni ajatellut, että Eino ja Jenny voisivat hyvin menestyä, jos saisivat itselleen jonkun kaupan. Millä vain saisivat. Molemmat ovat pystyviä siihen ja työ olisi mieluista. Kuulin että Jenny olisi päässyt M:n Os-k:n myyjättäreksi jos Eino olisi laskenut. Eikö mitenkään kävisi päinsä hommata omaa kauppaa, vaikka pienempääkin?  Väinö ja Ittikin varmasti innostuisivat jonkinlaiseen liikeyritykseen. Enhän minä tiedä, mitä he itse kaikki ajattelevat, mutta kelpasipa kaupanpito Hannes Kolehmaiselle ja Paavo Nurmellekin. Ei kai siitä myllyn perustamisesta tule enää mitään, jos valtio ei käy korvaamaan entisiä täydellä hinnalla. – Kun minäkin ajattelin viime kesänä oikein vakavissani pienen kirjakaupan perustamista tänne kirkonkylään – mutta nyt se on kyllä turhaa toistaiseksi. Mari ajattelee kutomon perustamista J:kylään. Se on mielestäni viisas aate. Voi, kunhan vain ei tulisi nälkä! Ja kun saisi ryssän etemmäksi! –

Kirjoitelkaahan te sieltä päin oloistanne. Ja sanokaa terveisiä kaikille sukulaisille!

Sylvi Pärsinen Helena Kuismalle 26.7.1940

Pastorin [Huima] perhe lähtee huomenna pois meiltä. Kyllä on nyt pappila huonossa kunnossa. Eikä korjauksista ole tietoa. – Arvi, Mari ja Kari ovat juuri kalastamassa Loitimolla. Siellä on pieni maja jossa voi yöpyä. Tulisipa Itti tänne! Meille tulee ensi maanantaina kotiapulaiseksi hieno (lihavahko) tyttö Elvi Korhonen Tolvajärveltä siiheksi kun pääse rajavartioston upseereille emännäksi. Hän kysyi Ittiä ja laittoi terveisiä, kun muisti rippikouluajoilta. Hän oli talvella Syskyjärvellä koko ajan. Oikein mukava tyttö.

[Arkin reunassa jatko]

Tapani tulee kai myöskin pyhäksi taas tänne, nyt hän on jossain Lieksan puolessa töissä. Terveisiä nyt oikein paljon teille kaikille, Jennylle, Airalle y.m. Muistakaa kirjoittaa. – Olemme nyt terveitä kaikki.  

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 28.8.1940

Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut vielä saamaan voita teille sinne. Ehkä nyt loppuviikolla saan. Aika menee nyt kovin nopeasti. Marin piti jo tänä aamuna lähteä Kontioniemelle päin, mutta ei ole tähän puoleen-päivään asti tullut lähtökäskyä. Miehet menevät, toisia tulee sijalle. Ovat kai rakentaneet tänne korsujakin maan sisään. – Ehkä nyt saamme taas jonkun viikon elää rauhassa sodan odotukselta. Ilmat ovat kauniit, ihmiset korjaavat viljojaan. Meidän rukiista tuli – kolme kuhilasta. – Mari keitti saippuaa siitä lehmän lihasta. Ettekö lähettäisi minulle postietuantina taas lipeäkiveä n. 2 kg, ja Valo-pulveria pari pakettia!

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 1.9.1940

Mari lähti viime pyhäaamuna patteriston mukana Kontiolahdelle. Kyllä hän oli riemuissaan – ja minä myös. Ei hänestä ollut paljon muuta kuin harmia. Päivisin ei viitsinyt huonettaan siivota vaikka nukkui siellä useita kertoja päivälläkin, kerran viikossa lienee isänsä vuoteen kunnostanut.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle muurameen xx.9.1940

Kiitos viimeisistä!  

Palatessani luotanne sain matkaseuraa eräästä Korpiselän opettajasta. – Täällä on kauhea siivo, apulainen eräs tyttö kylältä, Mari lottatöissä. Käteni on kipeä, nyt siitä vuotaa mätä pois. Tapani on myös yhä täällä. Lähetän nyt teille vähän voita. – Korviketta ja sikuria ei kaupasta saa. – Helenan takki oli aivan paras, ei saa yhtään lyhentää. – Tällä on täysi rauha, ei mitään hätää vielä. – Poissaollessani oli viimeinen lehmämme pudonnut vesiojaan ja kuollut. Sen piti poikia syyskuun 1 päivänä. – Viime yönä olivat taisteluharjoitukset. Huusivat ja ampuivat niin kovasti, että luulimme ryssän jo tulleen kylään. Aamulla vasta saimme tietää asian oikean laidan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaaarasta Helena Kuismalle Muurameen 29.10.1940

Ukko [Simo Pärssinen] myi molemmat lehmät kun ei saanut heiniä. Meillä on nyt 1 kk porsas elätettävänä. Siitä on keväällä toivo saada hyvät lihat. Siirtolaistyttö, josta ennen mainitsin, lähtee nyt lähiaikoina pois, emmekä tarvitsisi toistakaan palvelijaa, mutta Arvi sanoi että pidetään ettei minulle tule liikaa työtä. Ja ainahan tuo Tapanikin on pyhäisin täällä, täällä evästetään, ja täällä pestään pyykki hänellekin. Hän on nyt kolmatta viikkoa työskennellyt Ilomantsissa niiden ruotsalaisten lahjatalojen pystyttämisessä. Ukko ei kehtaa nyt enää tehdä paljon mitään työtä, kirjoittelee rakkauskirjeitä sille entiselle Marilleen. Se meitä Arvin kanssa suututtaa, mutta Arvi sanoi ettei hän ilkeä kieltää, mutta tänne ei missään tapauksessa se saa tulla. Mari oli käynyt Helsingissä tavaranäyttelyssä, ja löysi hetekansa koskemattomana. Hän on yhä Kontiolahdessa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 4,12,1940

Mari kävi pyhän aikana lomalla. Hän oli ollut Irenen luona ja kertoi Irenen ja Einarin ottopojasta. Mukavahan se on, ettei enää heidän tarvitse koiralle hellyyttään tuhlata. [Sylvi Pärssisen huom.: Laajava-Lönnbäck]. Tapani on Luumäellä.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 5.2.1941

 

Ukki on nyt parhaillaan Kontiolahdessa Marin luona käymässä. Tapani lähetti taas minulle kahvinsa ja sokerinsa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 10.3.1841

Arvin isä on yhä täällä. Ei hän Marin luona ollut kuin viikon. Niinhän se Tapanikin kirjoitti että hän tulisi myös tänne kun siellä Luumäellä ovat ”asunto-olot niin huonot”. Arvaa sen että mukavampi olisi meillä asua. Arvi kai vastasi että pysyköön vain siellä linnoitustöissä kun saa lähes 90 mk päivässä palkkaa. Eihän hänenkään mielensä tee ottaa sellaista laiskaa miestä enää tähän syötettäväksi. Marikin taitaa saada lähes 1000:- kuussa ja täysihoito lisäksi. Ukollakin on joku tuhat markkaa taskussa, ei uskalla mihinkään jättää. Eihän hän muuhun raaski menettää kuin mitä tupakkaan menee, mutta onhan talottomalle isännälle vähän enemmän itsevarmuutta antavaa, kun on takana edes hiukan rahaa. Kyllä hänkin viime viikolla eli muistoissa Inkilässä ja uudelleen eli ajatuksissaan viime vuotiset ikävät matkat.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 15.3.1941

Mari soitteli tänne ja kertoi taas olleensa huvimatkoilla Lappeenrannassa asti. Kyllä sillä on huoleton elämä. – Vaikka mitäpäs huolia tässä meilläkään on, senkun eletään, syödään ja juodaan. Ei ne huolet taida huolehtimisella hävitä. Jos ryssäkin hyökkäisi niin mihinkäs sitä ennemmin osaisi mennä ennenkuin yhdessä rytäkässä. Aioin minä jo lähettää jotain omaani, säilytettävää teidän taaksenne kaiken varalta, mutta en ole viitsinyt vielä.

 

Sylvi Pärssinen tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.4.1941

Pääsiäiseksi on meille luvassa tulla Mari ja Tapani, saarnaaja Tenkanen, ja vielä pastori Malmivaarakin olisi tullut, mutta Arvi pyysi tulemaan keväämmällä. Niin harmittaa kun noita vieraita tulee niin paljon, vielä tuollaisia passattavia. Tulee niin kalliiksi.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 18.4.1941

Sain illalla kirjeenne, kiitokseni siitä. Nyt olemme päässeet pyhistä ohi ja pitäisi toimella käydä kevättöihin, siivoamiseen y.m. Ei meillä ollutkaan vieraita muita kuin Martti Tenkanen ja Tapani. Mari ei tullutkaan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen  20.4.1941

Mari tuli eilispäivänä tänne meille ja lähtee pois huomisaamuna. Terveisiä häneltä! Tänään pyhäiltana tuli pastori Kosonen Vapaan huollon palkkaamana siirtolaisia varten. Hän tuli Kiihtelysvaarasta. Siellä ei otettu pappilaan asumaankaan, vaan hän sai olla majatalossa. Täällä häntä passataan tietysti. Taitaa olla itsekin siirtolaisia. Pieni on ja ihan nuori, lisäksi sokeritautinen. Huomenna pitäisi hänen mennä Korpiselkään. Se Vapaa huolto kummittelee nyt meillä taas, ja senvuoksi minäkin valvon näin myöhään odottaen tavara-autoa Joensuusta.

Nyt se tuli, klo 23. Sotapojat toivat. Ukko on yhä kylässä (!)

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.6.1941

Arvi sai oikein hyvin kaloja tässä lämpimänä aikana ja me myimmekin ainakin 150 mk:n edestä, mutta nyt ei ole saanut kuin nimeksi, ei oikein omiksi tarpeiksikaan. Hiukan minä kuivasinkin pieniä kaloja.

Ukko lähti viime keskiviikkoaamuna Arville ja minulle mitään virkkamatta matkalle, lieneekö mennyt Kontiolahdelle Marin luo vai mihin. Kyllähän minun mielestäni hän nyt sai mennäkin, kun vain olisi niinkauan, että täällä kotona ehtivät asiat selvetä. Elintarvekorttejaan ei kuitenkaan ottanut mukaan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 17.9.1941

Arvi teki viime viikolla oudon matkan: Kävi Aunuksessa. Kun Tapanista on nähty – tai hän itse on nähnyt – pahoja unia, niin tuli hänestä huoli, ja Arvi kun on hyvä tuttu Karjalan Armeijan pastorin kanssa, pääsi hän sinne käymään, muka hautausmaiden järjestelyasioissa, mutta tosiasiassa veljeään katsomaan. Mari paistoi evästä (Kontioniemessä) ja täältä otettiin lisää, vietäväksi Tapanille. Ja uskotteko! Arvi löysi Tapanin Tuuloksesta, missä parhaillaan taisteltiin. Puoli kylää oli ryssällä, toisella puolella olivat suomalaiset. Tapani oli kaksi viikkoa ollut taisteluissa, mutta nyt oli ”lepäämässä”, n. 1 km:n päässä tulilinjalta. Pitkän etsimän jälkeen Arvi sattumalta osui Tapanin luo. Parrottunut oli poika, mutta olosuhteisiin katsoen reipas, ja hyvissä voinnissa. Arvaatteko, että jälleennäkeminen oli iloinen. Arvi kuvaili minulle, millaista oli olla kranaattien ulottuvilla kun parinkilometrin päästä ampuivat ryssät heitä ja ne sitten jonkun sekunnin perästä räjähtelivät suomalaisten puolella. Siellä on Tuupovaaran lotat Salmissa hoitelemassa kaikki sieltä saapuvat vainajat arkkuihin ja hautaan ja Arvi sanoi, että he ovat jo sotaan tottuneita. Ei heillä ole enää pahaa järkytystä, jos ryssät pommittavat ilmasta. Sitä oli kovasti tapahtunut silloin kun Lunkulan saaresta kävi taistelu. Olen tavannut noita lottia, myös erään meidän lääkintälotan, ja he voisivat kirjoittaa kirjan kokemuksistaan, ja kertomuksia rajan takalaisista on heillä myös paljon. Ihmeellinen on siellä myös varjelus vaarallisissa paikoissa. Se lääk.lotta oli samassa paikassa kuin Juhani Jääskeläinen.

Nyt se sota varmasti pian loppuu, ja pääsevät kaikki koteihinsa.

Mitenkä on, ettekö Te pääsisi käymään täällä kylässä? Ukkikin kävi Joroisissa ja tuli äsken pois. Eihän täällä mitään vaaraa ole enää, lentokoneetkin ovat omia, mitkä lentelevät

 

Tapani Pärssinen Viteleestä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 28l.8.1941

Sydämmelliset kiitokset paketista, jonka sain eilen. Ruuvasta on täällä vähän puutetta, joten on hyvänä apuna lisäksi. Eihän sitä kyllä ole liikaa nyt kyllä sivilissäkkään, joten pitää tulla vähemmällä toimeen. Sitäpaitsi  olinhan juuri, joku aika sitten saanut Marilta.

 Me olemme edelleen olleet samassa paikassa, missä Arvi kävi täällä. Vaan nyt saattaa taas tulla lähdön aika milloin tahansa ja sitten sitä ei pysähdytäkään aivan pian. Ennenkuin  siellä viimeisessä tavotteessa. On varattu materiaalia monenlaista. Aina hyökkäysvaunuja myöten. Tässä on sentään ollut kiva olla. On saanut uida ja käydä saunassa. Vaikka eihän sitä teltassa olossa ole juuri kehumista.

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.9.1941

Arvin isä saisi kyllä täksi talveksi mennä Ainon luo, eihän Ainolla ole kuin yksi iso poika. Inkilään ei ukko kuulemma aio mennä – ei Marinkaan kanssa, ellei myös Tapani pääse.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 5.10.1941

Tapanista olen pitänyt huolta, kirjoitellen ahkerasti. Hän oli m.m. Aunuksen valtauksessa ja Syvärillä. Viimeisen kortin mukaan oli matkalla Äänislinnaan. Siellä taisi käydä Arvikin. Hän lähti viikko sitten käymään tuupovaaralaisten luona ja mahtaa nyt olla kotimatkalla. Ittiltä sain myös viime viikolla kirjeen. Hän oli silloin Onkamusjärvellä. Tilasin hänen osoitteellaan pari sanomalehteä. Mari on Valamossa rakkaine poikineen.

Ukki tuli eilen illalla Inkilästä käymästä. Hän tapasi kotinsa surkeassa kunnossa, mutta sanoi mamman ja isän voivan hyvin siellä myllytalossa. Siellä hän oli ollut yhden yön, ja toisen Kortteella. Laitoin ukolle eväät kahvineen ja sokerineen, ettei tarvinnut sieltä mammalta verottaa. Einokin oli juuri pistäytynyt yötä olemassa kotona. Minä en saanut mammalle paljon tuomisia, kun piti juuri laittaa sinne rintamalle Tapanille ja Arville eväät.

 

 

Sylvi Pärsssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 10.10.1941

Mari kävi viime viikolla lomalla täällä, matkustaen eilen, lauantaina, takaisin Valamoon.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 9.11.1941

Jäi mainitsematta, että Mari toi Valamosta ryssien tattariryyniä maistiaisiksi, ja Tapani Petroskoista yhden vellin verran hersryynejä. Pulla on meillä jo harvinaisuus. Nyt aion säästää ne loput vehnäjauhot vain vauvan tarpeiksi kesään asti. Sain vielä eilen Pekka Vatasen miniältä rotinat. Siitä rinkilästä laitan 3 pakettia rintamalle! Ei sitä nyt sovi itseään niin paljon kestitä, kun sotilaat ovat siellä puutteessa.

Minä ajattelin pyytää, että jos Isällä olisi aikaa, niin tekisi minulle taas kapustan. Kerran ennen hän teki, mutta nyt on taas pula edessä.

Minä olen nyt suurimmaksi osaksi tehnyt käsitöitä, lapsille kaikkea, ja minulla on lisäksi nuori tyttö lapsenlikkana, toisen apulaisen rinnalla. Sanoin Arville, että pidän kahta apulaista niin kauan kuin hänen isänsä on myös täällä. Olisin niin hartaasti toivonut ukon menevän jo pois, tai edes hommaavan sotilasperheavustuksen, mutta hän ei välitä mistään, on vaan ja elätyttää Arvilla itsensä, vaikka hänellä kyllä olisi varaa ja mahdollisuutta tulla itsekin toimeen. No, te sanotte että edestään hyvän löytää. Saattepa nähdä, olisiko minulle paikkaa Pärssisen talossa viikkoakaan lapsineni, jos vaikka jäisin leskeksi. Kyllä ne hyvät on varmasti aika tiukassa sieltä päin, kuten ovat aina olleet. Eiköhän tuosta kohta asiat selvenne, johan sota on loppupuolillaan. – Ja sen muinosen Marin kanssa on eto mies vielä kirjeenvaihdossa! Ihan ilettää.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 18.11.1941

Minä en ole ottanut osaa mihinkään seuraelämään, olen vain kotona lasten luona. Ukki on vielä täällä,  Tapani kävi 12 vr:n. lomalla ja Mari 9 vrk. Muita vieraita ei sitten paljon ole käynytkään.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 21.12.1941

Mari on täällä joululomalla. Ukki oli sairaana, mutta nyt on taas terve. Leipähuolistakin pääsin, saatuani jauhoja Eimisjärven kaupasta 30 kg. Vehnäjauhoja saan myös pari kiloa, ja niin se joulu tuli! Piparkakut teen ruis- ja ve

hnäjauhoista, samoin kaakun. Lapsille tulee hiukan joululahjojakin

 

Toini Linjama Muuramesta Helena Kuismalle Inkilään 30.12.1941

 

Mari taitaa olla viellä Walamossa toimessa. Wielläkö Mari aikoo milloin tulla kotiin Inkilään, ehkä keväällä.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen xx,1,1942

Lähetän vihdoinkin tämän ja rahan. Joulut ovat menneet – kaikki lapset sairastivat, mutta nyt ovat melko terveet. Vieraat ovat poissa. Ukki ja Mari matkalla Joroisiin. Pappi kotonaan.

Tapani haavoittui K:mäen valtauksessa. A on lähellä Maaselkää, Itti samoin siellä.

Tänne ei kuulu erikoista muuta kuin pakkasta. Lähetän tällä viikolla ne vauvan vaatteet Sinulle. Voi hyvin!

3.1.1941  Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen Joulut menivät, ja nyt lähtivät Ukki ja Marikin sukulaisiinsa Joroisiin. Pappi on myös tiessään, tulee vasta loppiaisena ja pieni palvelustyttöni on 4 vrk:n lomalla kotonaan. Olen siis aivan yksin lasten kanssa ja kiire on, sen arvaat. Meillä on täällä sellainen pimeys, ettei ole muuta valoa kuin uunit ja kuutamo.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

Tässä kävin justiin tädin Einarin Aili pienen Railin kanssa, hän tässä kysyi onko Pärssisen Mari käynyt meillä. Ei meillä ole käynyt jos ei huomenna tule. Marilla oli iltajunassa aikomus lähteä pois, tuleeko sinne Tuupovaaraan, vai meneekö saareensa [IP:n huom.: Valamoon], tai liene jo siellä ollut. Liekö Tapani ollut siellä lomaansa viettämässä.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 13.3.1942

Pärssisen Mari ei ole käynyt täällä kuin jouluna, eikä ole väliäkään. Hänestä on vain sen enemmän puuhaa ja siivoamista.

 

Jenny Kuisma Inkilästä Toini Linjamalle Muurameen 18.3.1942

Pärssisen Mari kävi viime pyhänä meillä. Hän tuli Lappeenrannasta, oli siellä sairastamassa ja täältä hän lähti Valamoon. Siellä on hänen nykyinen vakituinen olinpaikkansa nykyään. Kyllä se Mar’tät on laihtunut ja ränsistynyt. – Kovasti heillä on kuulemma työtä. Marilla on ”hoidettavana” yli kolmekymmentä miestä. – Pärssisen pappa taitaa tulla ensi kuussa kotiin.

Isä meni taas eilen sairashuoneelle Antreaan. – Kovasti se taas rupesi häntä vaivaamaan.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 28,6,1942

Arvin isä kävi aikaisemmin meillä pari kertaa, vaan ei nyt ihan äskettäin. Mari on ja kotona, hän oli käynyt tässä meillä, vaan minä en sattunut olemaan koton

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 4.10.19542

Aarnosta ensin, hän voi hyvin, on terve poika eikä hänestä ole mitään erikoista kertomista. Silloin kesällä sen tuhkarokon jälkeen hän oli viidettä viikkoa yhtä kyytiä meillä ja enimmäkseen koko ajan sen jälkeen. Kaksi kertaa tätä ennen hän oli kaksi yötä kerrallaan Pärssisellä ja nyt taas on parhaillaan siellä eilisestä asti, ukko mihin liene mennyt lääkäriin, niin Mari oli kutsunut Aarnon sinne ratokseen. Ymmärtäähän sen, että hänellä on täällä mukavampi toisten lapsien kanssa, kuin siellä. Pyysin Aarnon tuomaan vaatteensa ja tänne, niin Mari oli laittanut ostokortit ja tänne sekä 100.mk. rahaa. Elo ja syyskuun voi annokset ostin minä tänne, samoin syyskuun sokerin joka on Aarnolla omituisena, vaan jauho puolet ovat varmaan Pärssiset ostaneet

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään

Sanerva tyttö voi hyvin ja painoi 2 kk:n 5 ¼ kg, siis yli normaalin. Mari tuli tänne tiistai-iltana ja samaan aikaan kirkkoherratar Ruuskanen ja pastorska Manninen. He viipyivät kaksi yötä ja minulle heidän vierailunsa oli kovin virkistävä ja mieluinen. Harvoinpa täällä näkee virkasisaria. Arvi oli koko viikon kinkereillä, joten meillä oli talossa naisvalta. Lapset ovat nyt kaikki terveitä. Ilkka Eliaskin naureskelee jo entiseen tapaan. Marin kanssa on ollut puhetta, että hän toisi Helenan Inkilään nyt tullessaan. Minä epäröin, sillä ei oikein tiedä, miten tämä tilanne muuttuu ja toiseksi pelkään, että Helenasta tulisi Teille vaivaa, kun hän voi tehdä saman tempun kuin Aarno poikakin ja tulla sinne Teille pitkiksi ajoiksi. Helena on muuten ujo ja tottelevainen tyttö, joka mielellään hoitelee pienempiä, lakaisee lattiaa j.n.e.  Nyt hän on opetellut neulomista. Kun hän pahastuu, niin hän itkee niiskuttaa pitkät ajat yksikseen. Miten tekisin, voisinko luottaa hänet Marin hoitoon? Minä olen päättänyt, jos Jumala suo, tulla Inkilään toukokuussa, samaan aikaan kuin Itti tulee lomalle. Siiheksi täytyy Sanervakin vieroittaa. Kuinka isä taas jaksaa? – Mari palaa Inkilään ensi viikolla. Hän on aika kätevä ompelija.

 

11.2.1943 pappilan vieraskirja

Kiittäen suuresta vieraanvaraisuudestanne

                         11-2.43

                         Maria Pärssinen

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 14.2.1943

Muistan häntä aina kun puen Eliakselle Helenan saman mallisen samettitakin, - sen sinisen, joka oli jo siellä Muuramessa. – Eipä sitä tarvitakaan pojulle vaan säästetään Sanervalle, sillä Mari ompeli viime viikolla Eliakselle takin vanhasta Raunon takista. Mari kävi täällä viipyen viikon ja korjasi lapsille vaatteita minkä ennätti. – Olin totisesti kiitollinen hänen vierailustaan, joka tapahtui pyynnöstämme. Hän palasi Inkilään toukokuussa tuodakseni silloin tytön takaisin.

 

 

15.2.1943 Helena Kuisman diaariosta

 

15.2. Sylviltä toi Pärssisen Mari kirjeen ja 500.mk. rah.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 24.2.1943

Kuten tiedät, on Helena I:ssä [Inkilässä], mutta en minä vienyt häntä sinne, vaan Mari, enkä minä mamman vaivoiksi häntä ajatellut, joten sen puolesta voit sinä kyllä viedä lapsiasi sinne. Miksikä muuten otit Riitan pois sieltä?

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 2.3.1943

Mari täti kävi viimepyhänä taas täällä. Pyysin Helenaa jäämään tänne mummolaan, mutta tyttö tillahti itkemään, ettei jää tänne ja mikäs siinä taas muuta kuin Mari tädin kansa takaisin Pärssiseen. Mari sanoikin nyt tälläviikolla Helenalle ompelevan vaatteita, kyllä niistä mitä sieltä laitoit, jo saapikin usean vaatekappaleen tytölle.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 14.3.1943

Kirjoitan nyt sinulle vähän tämän puolen kuulumisia. Ei täällä ole mitään erikoista, mutta aina jotakin kertomista sitä aina on.

Mari kävi taas Helenan kanssa meillä. Pyysin jäämään Helena tänne minun luokseni, koska olen nyt tällä kertaa ihan yksinäni (on tietysti Aira ja Raimo). Mari oli tehnyt tytölle oikein mukavan ja lämpöisen talvi palton ja mekon, sanoi viellä tekevänsä lisää.

On se Mari aika näppärä tekemään vaikka mitä. Olkoon Helena siellä, kyllä täti hänestä hyvän huolen tuntuu pitävän, sekä on heillä ruokaa kyllälti, koska on kaksi lehmää ja vasta olivat tappaneet sian, vaikka pienemmän, vaan eihän heillä ole suurta perettäkään. Ei sanonut Mari pääsevän mihinkään matkoillekaan, koska ei ole palveliaa.

 

Sylvi Pärssisen päiväkirjaa ja muistelmia 17.33.1943

Arvi palasi sitten rintamalle, ja viikon perästä Pentti Evijärvi muutti meille perheineen. Näiden rakkaiksi tulleiden vieraiden avulla tuli raskas elämäni iloisemmaksi. Irmasta tuli hyvä ystäväni. He muuttivat toukokuussa 1942 Ilomantsiin, sillä Pentin piti olla myös Nike Railan apulaisena. Edellisenä päivänä kuin he lähtivät, matkustivat myös Arvin isä ja sisar Mari Inkilään, ja Aivan samana päivänä Arvi saapui kotiin lomautettuna toistaiseksi virkaansa hoitamaan. Illalla veisasimme yhdessä Pentin, Irman ja lasten kanssa, ja Arvi luki iltarukouksen. Niin sitten aloitimme taas elämän omassa perheessä (4.5.42).

Arvin omaisten täälläolo oli tullut minulle taakaksi, sillä olin fyysisesti huonossa kunnossa, jopa aivan vuodesairaanakin viikon päivät. Olin myös kokenut suuren järkyttävän surun, mikä oli luhistaa minut henkisestikin. Huomasin, että mieheni suhteen olin elänyt aivan pimeässä ja valheiden verkossa. Elias oli nyt alle vuoden ikäinen, ja odotin taas uutta vauvaa, mutta sen tuottamaa iloa sumensi mainitsemani surusanoma.

 

Sylvi Pärssisen muistelmia 1942 – 43

Siitä tultiin talveen, ja marraskuun 17 p:nä syntyi minulle tyttönen, joka painoi 3,5 kg ja joka kastettiin joulupäivänä 1942 Sylvi Salme Sanervaksi. Hän täyttää juuri tänään 4 kk ja on kehittynyt hyvin. Hänelle on tuotu lähes kolmetkymmenet rotinat, joten vieraita on käynyt aika paljon. Tänään iltapäivällä kävivät vielä rotinoilla Sanervan kummit op. Tuulikki Lehikoinen ja kapt. Aimo Määttänen, jotka samalla pantiin kuulutukseen, kihlapari.

Tämä talvi on kulunut kotona rauhallisissa töissä. Arvi on hoidellut virkaansa. Lapsista kolme, Aarno, Kari ja Rauno käyvät kansakoulua. Helenan vei Mari helmikuun 11 päivänä Inkilään, missä hänen on lupa olla kesään asti. Elias oppi 1 v 4 kk ikäisenä kävelemään, mutta ei osaa vielä puhua. Minä olen tietysti hoidellut vauvaa.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 24.6.1943

Nyt on Helena kotona ja aillaisella höyryllä, ettet usko. Oli sillä emännällä ränttyä jos vähänkin viellä oli hänellä omia viemisiä. Minä laitoin täältä paketin, mutta en itse joutanut asemalle, vaan laitoin Airan ja sanoin, että kuin Mari tulee Helenan kansa, niin jättäköön Helenan vaatteita tänne ja sen pulla paketin vie mukana. Se menikin sillä lailla, että se Saara Watanen tulikin suoraan junassa Wiipurista ja Mari Helenan kanssa joutui asemalle viime tingassa, kuin juna oli ollut jo asemalla ja siinä ei ollut muuta kuin työntää kaikki sillään junan rapuille emännän käteen ja niin sitä läksivät. Miten liene emäntä Elisenvaarassa selvinnyt junan muutossa. Aira kyllä sanoi, että olkaa huoletta, kyllä se niin touhukas ihminen aina selviää ja kaikkineen ne varmaan tulivat perille.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 28.12.1943

Itti oli siis kotona, ja se oli Teistä varmasti hauskaa. Minä odotan nyt suurella jännityksellä kahta asiaa, Marin tuloa tänne ja vastaustanne kerjuukirjeeseeni. Maria varten on jo suuri korillinen varustettu korjattavia rääsyjä, paljon muuksi ei voi sanoa meidän pitovaatteitamme. Ellen olisi silloin syksyllä saanut ommelluksi siellä Inkilässä, eivät Kari ja Aarno nyt kykenisi kouluun vaatteiden puolesta. Pitänee minun Toini lailla käydä valittelemaan tätä elämääni, kun olen niin kovasti väsynyt tähän huusholliin ja kaikkeen. Tämä joulun aika on taas ollut niin vaikeaa. – Minulla alkaa nyt hajota se muinoin keväällä 1936 Viipurista ostamanne talvitakki, ja muutoinkin olen aika rääsyinen. Aikomukseni on mennä Joensuuhun ja ompeluttaa Arvin vanhasta liian pieneksi käyneestä takista itselleni talvitakki ja korjauttaa hattuni. – Kun saisin Einolta rahaa. – Arvilta ei riitä minulle rahaa, hän sanoo että olemme tänä vuonna kuluttaneet rahaa yli palkan. Ihmettelen sitä, sillä onhan hän ajoittain nauttinut täyttä palkkaa, kun oli rintamallakin. En käsitä, miten olisin voinut niin paljon tuhlata rahaa.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 1.6.1944

 

Se tuottaisi minulle vain suuren ilon, jos Te tai Jenny tai Aira tulisitte tänne mukaan juhlimaan. Olisin siitä oikein iloissani, saatte uskoa.  Pärssisen ukkoa en nyt haluaisi, sillä hänet pitäsi vuoteen y.m. puolesta passata vielä erikoisemmin. Tulkoon hän sitten joskus myöhemmin. Maria odotan taas kuin päivännousua, sillä hän on luvannut tulla ja juhlavaatteita pitäisi kunnostaa. Olkaa hyvä ja lähettäkää Marille sana että tulkoon jos suinkin voi ja tuokoon sen silkkipeiton, mistä puhui, samoin jos hän voisi tuoda pienenpuoleisia ruokaliinoja, niin se olisi oikein hyvä. Täytyy tässä turvautua lainailemisiin, kun ei itsellä ole tavaraa. Vieraita pappeja sijoitamme tänne Vatasiin yöksi, niin ei tarvitse ahtaa meillä yksiin huoneisiin. He ovat luvanneet sen jo aikoja sitten.

 

Kari Pärssinen )9 v kohta 10) Inkilästä veljelleen Aarno Pärssiselle Tuupovaaraan

Inkilässä, Maanantaina 19.6.44

Rakas Aarno veli!

Nyt istun Maritädin luona pienemmässä tuvassa. Varmaankin olet huolissani minusta, mutta nyt on tyyntä. Tykkien jyskettä ei ole kuulunut, tänään eikä eilen. Sunnuntaina olimme Kortteella Toinin häissä. Eilen aamulla oli tässä päällä jännä ilma taistelu. Noin 15 ryssän pommikonetta tuli pohjoisesta. Ne lensivät pilvien alapuolella. Äkkiä näin neljä kiiltävää konetta niiden perässä. Ryssän koneet olivat näet mustia (näyttivät mustilta), menin rappusille katselemaan ja samassa näin myös etelässä yhden kiiltävärunkoisen Fokkerin. Silloin alkoivat Fokkerit sanoa ärriä (Brrr Brrr Brrrrrrrr), ja yksi pommari kääntyi aivan takaisin ja savusi ja sanoi (Bovvvouuuhouuuuuuuu), sen kohtalo oli sinetöity, vielä muutamia ärriä ja kaksi muuta pommaria savusi (en nähnyt muuta kuin yhden kohtalon mutta kun toiset koneet alkoivat ulista tiesin, että ne ovat tulessa). Tänään kävi täällä Kosken emäntä ja sanoi, että ne kaikki koneet oli pudotettu. ei sinun tarvitse lähettää lyijypistoolia, enkä minä voi lähettää sinulle lyijyä kun posti ei kulje enkä minä saa sitä lyijyä. Kannakselta tulee loppumattomana jonona karjaa. Hevosilla tuodaan sieltä tavaroita. Eilisiltana tuli tänne Pyhäjärveltä Matti Pärssinen perheineen. jotka ovat minun pikkuserkkujani. Maritäti lähti tänä iltana viemään tavaroita Rautjärvelle, ja tämän kirjeen vie Maritäti sinne postiin, josta se menee paremmin. Terveisiä Karilta, Maritätiltä, ja ukilta,

Kari Pärssinen Inkilä as.

JK. Jos posti kulkee niin laittakaa kirje. sama.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päähenkilöt

Arvi Pärssinen, Tuupovaaran kirkkoherra, isäni, s. 1907

Sylvi Pärssinen, Arvin vaimo, äitini, s- 1909

Ukko (ukki) Simo Pärssinen, Ar in isä, ukkini, s. kauan sitten

Mari, Maria Pärssinen, Arvin sisko, s. 1900

Helena Kuisma, Sylvi Pärssisen äiti, s. 1882

Tapani Pärssinen, Arvin veli, s. 1909

Arvin ja Sylvin lapset: Aarno s. 1932, Kari s. 1933 Rauno s. 1934, Helena s. 1937, Elias s. 1941, Sanerva s. 1942 – loput syntyneet vähän myöhemmin: Ilmo 1945, Sini 1949.

Isä (Sylvi Pärssisen isä) = Iserael Kuisma, liikemies.

 

 

11 päivä (1926 Arvi Pärssisen päiväkirja)

Tänään läksi siskoni [Maria] Suomen Nuoriso-Opistoon. En tiedä, miten hänellä käy onnistumaan.

(IP huom.: Suomen uoriso-opisto toimii vieläkin Mikkelin Paukkulassa. Opintoaiheena on pääosin  varhaiskasvatus – ohjaajat, ym. Tutkinnot antavat pohjan pyrkiä ammattikorkeakouluihin. Alun pitäen opisto lienee perustettu kouluttamaan ohjaajia nuorisoseurojen tarpeisiin, kuten nykyäänkin.)

 

29,6.1926 Arvi Pärssssisen päiväkirja

Iltajunilla matkustin jo Pyhäjärvelle, jossa oli Maikin opistotoveri Maria Virolainen vieraana. Kokoillan teimme hänen kanssaan kukkapenkkejä.

 

16 päivä (16.7,1926)

On ollut synkkä päivä koko päivän, sillä satoi kaiken päivää. Maria lähti meiltä ehken viimeisen kerran, koska Maikki viitsii olla niin hävytön ja väärä tuomitessaan häntä ilman, että hänellä olisi asiat selvillä.

 

12.3.1940 Sylvi Pärssinen sisarelleen Toini Linjamalle

 

Olemme Arvin kanssa puhuneet, että teitä sukulaisia saa tulla tänne asumaan, jos vain haluatte. Arvilla on suunnitelma, että hänen isänsä, Tapani ja Mari tulisivat tänne arenteeraajiksi tähän pappilaan, kun olot rauhoittuvat.

 

17.4.1940 Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta äidilleen Helena Kuismalle Murameen

 

Meillä on nyt talo vieraita täynnä niinkuin ennenkin. Tulemme kyllä verrattain hyvin toimeen, vaikka ahdasta onkin. – Arvi on pyytänyt isäänsä ja Maria tänne asumaan, ja mielellään he tietysti tulisivatkin jos uskaltaisivat, mutta minun mielipiteeni on, että he pysyisivät jonkun aikaa muualla, jos vain tulevat toimeen. Kun ei omia asukkaitakaan vielä ole luvattu tänne, niin kuinka vieraita laskettaisiinkaan matkustamaan? Sitten kun nähdään, että todella saamme olla rauhassa, kotimme on avoinna kaikille sukulaisillemme. Arvi pyysi myös vastoin minun toivomustani Maria lähettämään kaikki meidän tavaramme Muuramesta tänne. Olisi niin paljon kirjoitettavaa ja kyseltävää teidän muutostanne, Einon ja Väinön hommista, toimeentulostanne jne. Missä on Itti ja missä Ilmari? Entä Katri ja Vappotädit? Entä enolaiset?

 

Viime yönä saatiin tietää, että evakuoidut tuupovaaralaiset saavat tulla kotiin niin pian kuin suinkin. Jos Arvin isä uskaltaa lähteä matkalle, niin tulkoon vaikka heti, samoin Maria oikein toivon tänne avukseni.

 

24.4.1940 Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle

 

Arvin isä jää kyllä nyt meidän luoksemme elämänsä loppuun asti, niin Arvi sanoi hänelle heti hänen tultuaan. He aikovat Marin kanssa tuoda tänne lehmätkin, jos kannattaa ja käydään yhdessä elämään. Mari tulee myös tänne heti kun saa käsiinsä J:kylään osoitetut tavarat.

 

11.6.1940 Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle

 

Einohan lupasi varmasti tässä kuussa tulla tänne käymään. Eiköhän Jenny lasten kanssa tulisi myös. Tapani on vielä täällä, mutta hakee työpaikkaa. Mari kirjoitti Ylistarosta eilen. Hän käy nyt kaikki ystävänsä tapaamassa. Ei ole tähän asti vielä kuulostellutkaan lehmistä. Isänsä on jo kovin suuttunut häneen. Kyllähän siitä riita nousee kun neiti saapuu. Minun puolestani olkoon missä on, minulla on nyt palvelija, hakekoon Mari tointa mistä tahtoo. Olkoot hillot siellä missä nyt ovat, mutta jos Mari haluaa tuoda jotain niin antakaa.

Meillä on kylvetty paljon juurikasveja. Perunaa myös Tapani laittelee lapion kanssa kasvamaan missä vain on sopivaa paikkaa. Meillä on myös sokerijuurta ja sikuria. Täällä on kylmää ja lapsiin tuli yskä ja kuume, joka kestää aina pari päivää.

 

Sylvi Pärssisen päiväkirjaa 20.6.1940,

 

Torstai 20.6.40. Mari tuli Tuupovaaraan kahden väsyneen lehmänsä kanssa. Nämä lehmät olivat kulkeneet maaliskuusta asti seuraavan reitin: Inkilä – Kouvola – Riihimäki – Tampere – Teuva – Seinäjoki – Jyväskylä – Joensuu – Tohmajärvi – Öllölä – Tuupovaara. Ne ovat Arvin isän lehmät.

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 1.7.1940

 

Mari tuli 21. kesäk. tänne kahden lehmän kanssa. Niille hän oli saanut vapaan matkan Pohjanmaalta. Nyt me käytämme niiden maidon, mutta 4 l. annetaan ”huimille”. Tapani on yhä täällä. Hän on tehnyt meidän töitämme ja sitten oli sk-töissä varusteita luetteloimassa, nyt hän valmistaa yli 40 ristiä sankarihaudoillemme. Tapani ja isänsä ovat oikein avuliaita ja ystävällisiä minulle, tuovat puita ja vettä aina pyytämättäkin. Mari taas puurtaa töitä, mutta ei hänestä iloa ole. Hän on hoitanut lehmät ukon kanssa. Ja on kipeä.

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 17.7.1940

 

Mari on hoitanut lehmät yksin ja saa myös tinkimaidosta rahat. Kyllä hän auttaa muissakin töissä, mutta siitä huolimatta on minullakin hommaa alituiseen, kun hänen tapansa on tehdä mitä lystää eikä hän paljon välitä töiden ajanmukaisesta tärkeydestä, ja sitten hän jättää useimmat työt kesken, joten minulla on kaikki huolena kuitenkin. Tapani meni nyt muutamaksi päiväksi kirvesmiehen töihin Tohmajärvelle, eväät laitettiin mukaan. Sitten hän tulee taas tänne työskentelemään. Hän teki haudoille ristit, 45 kpl, ja nikkarintyötä olisi miten paljon tahansa. Tähän asti on ollut. Hän tulee huomenna.

,…

Minä olen itsekseni ajatellut, että Eino ja Jenny voisivat hyvin menestyä, jos saisivat itselleen jonkun kaupan. Millä vain saisivat. Molemmat ovat pystyviä siihen ja työ olisi mieluista. Kuulin että Jenny olisi päässyt M:n Os-k:n myyjättäreksi jos Eino olisi laskenut. Eikö mitenkään kävisi päinsä hommata omaa kauppaa, vaikka pienempääkin?  Väinö ja Ittikin varmasti innostuisivat jonkinlaiseen liikeyritykseen. Enhän minä tiedä, mitä he itse kaikki ajattelevat, mutta kelpasipa kaupanpito Hannes Kolehmaiselle ja Paavo Nurmellekin. Ei kai siitä myllyn perustamisesta tule enää mitään, jos valtio ei käy korvaamaan entisiä täydellä hinnalla. – Kun minäkin ajattelin viime kesänä oikein vakavissani pienen kirjakaupan perustamista tänne kirkonkylään – mutta nyt se on kyllä turhaa toistaiseksi. Mari ajattelee kutomon perustamista J:kylään. Se on mielestäni viisas aate. Voi, kunhan vain ei tulisi nälkä! Ja kun saisi ryssän etemmäksi! –

Kirjoitelkaahan te sieltä päin oloistanne. Ja sanokaa terveisiä kaikille sukulaisille!

Sylvi Pärsinen Helena Kuismalle 26.7.1940

Pastorin [Huima] perhe lähtee huomenna pois meiltä. Kyllä on nyt pappila huonossa kunnossa. Eikä korjauksista ole tietoa. – Arvi, Mari ja Kari ovat juuri kalastamassa Loitimolla. Siellä on pieni maja jossa voi yöpyä. Tulisipa Itti tänne! Meille tulee ensi maanantaina kotiapulaiseksi hieno (lihavahko) tyttö Elvi Korhonen Tolvajärveltä siiheksi kun pääse rajavartioston upseereille emännäksi. Hän kysyi Ittiä ja laittoi terveisiä, kun muisti rippikouluajoilta. Hän oli talvella Syskyjärvellä koko ajan. Oikein mukava tyttö.

[Arkin reunassa jatko]

Tapani tulee kai myöskin pyhäksi taas tänne, nyt hän on jossain Lieksan puolessa töissä. Terveisiä nyt oikein paljon teille kaikille, Jennylle, Airalle y.m. Muistakaa kirjoittaa. – Olemme nyt terveitä kaikki.  

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 28.8.1940

Yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut vielä saamaan voita teille sinne. Ehkä nyt loppuviikolla saan. Aika menee nyt kovin nopeasti. Marin piti jo tänä aamuna lähteä Kontioniemelle päin, mutta ei ole tähän puoleen-päivään asti tullut lähtökäskyä. Miehet menevät, toisia tulee sijalle. Ovat kai rakentaneet tänne korsujakin maan sisään. – Ehkä nyt saamme taas jonkun viikon elää rauhassa sodan odotukselta. Ilmat ovat kauniit, ihmiset korjaavat viljojaan. Meidän rukiista tuli – kolme kuhilasta. – Mari keitti saippuaa siitä lehmän lihasta. Ettekö lähettäisi minulle postietuantina taas lipeäkiveä n. 2 kg, ja Valo-pulveria pari pakettia!

 

Sylvi Pärssinen Helena Kuismalle 1.9.1940

Mari lähti viime pyhäaamuna patteriston mukana Kontiolahdelle. Kyllä hän oli riemuissaan – ja minä myös. Ei hänestä ollut paljon muuta kuin harmia. Päivisin ei viitsinyt huonettaan siivota vaikka nukkui siellä useita kertoja päivälläkin, kerran viikossa lienee isänsä vuoteen kunnostanut.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle muurameen xx.9.1940

Kiitos viimeisistä!  

Palatessani luotanne sain matkaseuraa eräästä Korpiselän opettajasta. – Täällä on kauhea siivo, apulainen eräs tyttö kylältä, Mari lottatöissä. Käteni on kipeä, nyt siitä vuotaa mätä pois. Tapani on myös yhä täällä. Lähetän nyt teille vähän voita. – Korviketta ja sikuria ei kaupasta saa. – Helenan takki oli aivan paras, ei saa yhtään lyhentää. – Tällä on täysi rauha, ei mitään hätää vielä. – Poissaollessani oli viimeinen lehmämme pudonnut vesiojaan ja kuollut. Sen piti poikia syyskuun 1 päivänä. – Viime yönä olivat taisteluharjoitukset. Huusivat ja ampuivat niin kovasti, että luulimme ryssän jo tulleen kylään. Aamulla vasta saimme tietää asian oikean laidan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaaarasta Helena Kuismalle Muurameen 29.10.1940

Ukko [Simo Pärssinen] myi molemmat lehmät kun ei saanut heiniä. Meillä on nyt 1 kk porsas elätettävänä. Siitä on keväällä toivo saada hyvät lihat. Siirtolaistyttö, josta ennen mainitsin, lähtee nyt lähiaikoina pois, emmekä tarvitsisi toistakaan palvelijaa, mutta Arvi sanoi että pidetään ettei minulle tule liikaa työtä. Ja ainahan tuo Tapanikin on pyhäisin täällä, täällä evästetään, ja täällä pestään pyykki hänellekin. Hän on nyt kolmatta viikkoa työskennellyt Ilomantsissa niiden ruotsalaisten lahjatalojen pystyttämisessä. Ukko ei kehtaa nyt enää tehdä paljon mitään työtä, kirjoittelee rakkauskirjeitä sille entiselle Marilleen. Se meitä Arvin kanssa suututtaa, mutta Arvi sanoi ettei hän ilkeä kieltää, mutta tänne ei missään tapauksessa se saa tulla. Mari oli käynyt Helsingissä tavaranäyttelyssä, ja löysi hetekansa koskemattomana. Hän on yhä Kontiolahdessa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 4,12,1940

Mari kävi pyhän aikana lomalla. Hän oli ollut Irenen luona ja kertoi Irenen ja Einarin ottopojasta. Mukavahan se on, ettei enää heidän tarvitse koiralle hellyyttään tuhlata. [Sylvi Pärssisen huom.: Laajava-Lönnbäck]. Tapani on Luumäellä.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 5.2.1941

 

Ukki on nyt parhaillaan Kontiolahdessa Marin luona käymässä. Tapani lähetti taas minulle kahvinsa ja sokerinsa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 10.3.1841

Arvin isä on yhä täällä. Ei hän Marin luona ollut kuin viikon. Niinhän se Tapanikin kirjoitti että hän tulisi myös tänne kun siellä Luumäellä ovat ”asunto-olot niin huonot”. Arvaa sen että mukavampi olisi meillä asua. Arvi kai vastasi että pysyköön vain siellä linnoitustöissä kun saa lähes 90 mk päivässä palkkaa. Eihän hänenkään mielensä tee ottaa sellaista laiskaa miestä enää tähän syötettäväksi. Marikin taitaa saada lähes 1000:- kuussa ja täysihoito lisäksi. Ukollakin on joku tuhat markkaa taskussa, ei uskalla mihinkään jättää. Eihän hän muuhun raaski menettää kuin mitä tupakkaan menee, mutta onhan talottomalle isännälle vähän enemmän itsevarmuutta antavaa, kun on takana edes hiukan rahaa. Kyllä hänkin viime viikolla eli muistoissa Inkilässä ja uudelleen eli ajatuksissaan viime vuotiset ikävät matkat.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 15.3.1941

Mari soitteli tänne ja kertoi taas olleensa huvimatkoilla Lappeenrannassa asti. Kyllä sillä on huoleton elämä. – Vaikka mitäpäs huolia tässä meilläkään on, senkun eletään, syödään ja juodaan. Ei ne huolet taida huolehtimisella hävitä. Jos ryssäkin hyökkäisi niin mihinkäs sitä ennemmin osaisi mennä ennenkuin yhdessä rytäkässä. Aioin minä jo lähettää jotain omaani, säilytettävää teidän taaksenne kaiken varalta, mutta en ole viitsinyt vielä.

 

Sylvi Pärssinen tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.4.1941

Pääsiäiseksi on meille luvassa tulla Mari ja Tapani, saarnaaja Tenkanen, ja vielä pastori Malmivaarakin olisi tullut, mutta Arvi pyysi tulemaan keväämmällä. Niin harmittaa kun noita vieraita tulee niin paljon, vielä tuollaisia passattavia. Tulee niin kalliiksi.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 18.4.1941

Sain illalla kirjeenne, kiitokseni siitä. Nyt olemme päässeet pyhistä ohi ja pitäisi toimella käydä kevättöihin, siivoamiseen y.m. Ei meillä ollutkaan vieraita muita kuin Martti Tenkanen ja Tapani. Mari ei tullutkaan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen  20.4.1941

Mari tuli eilispäivänä tänne meille ja lähtee pois huomisaamuna. Terveisiä häneltä! Tänään pyhäiltana tuli pastori Kosonen Vapaan huollon palkkaamana siirtolaisia varten. Hän tuli Kiihtelysvaarasta. Siellä ei otettu pappilaan asumaankaan, vaan hän sai olla majatalossa. Täällä häntä passataan tietysti. Taitaa olla itsekin siirtolaisia. Pieni on ja ihan nuori, lisäksi sokeritautinen. Huomenna pitäisi hänen mennä Korpiselkään. Se Vapaa huolto kummittelee nyt meillä taas, ja senvuoksi minäkin valvon näin myöhään odottaen tavara-autoa Joensuusta.

Nyt se tuli, klo 23. Sotapojat toivat. Ukko on yhä kylässä (!)

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.6.1941

Arvi sai oikein hyvin kaloja tässä lämpimänä aikana ja me myimmekin ainakin 150 mk:n edestä, mutta nyt ei ole saanut kuin nimeksi, ei oikein omiksi tarpeiksikaan. Hiukan minä kuivasinkin pieniä kaloja.

Ukko lähti viime keskiviikkoaamuna Arville ja minulle mitään virkkamatta matkalle, lieneekö mennyt Kontiolahdelle Marin luo vai mihin. Kyllähän minun mielestäni hän nyt sai mennäkin, kun vain olisi niinkauan, että täällä kotona ehtivät asiat selvetä. Elintarvekorttejaan ei kuitenkaan ottanut mukaan.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 17.9.1941

Arvi teki viime viikolla oudon matkan: Kävi Aunuksessa. Kun Tapanista on nähty – tai hän itse on nähnyt – pahoja unia, niin tuli hänestä huoli, ja Arvi kun on hyvä tuttu Karjalan Armeijan pastorin kanssa, pääsi hän sinne käymään, muka hautausmaiden järjestelyasioissa, mutta tosiasiassa veljeään katsomaan. Mari paistoi evästä (Kontioniemessä) ja täältä otettiin lisää, vietäväksi Tapanille. Ja uskotteko! Arvi löysi Tapanin Tuuloksesta, missä parhaillaan taisteltiin. Puoli kylää oli ryssällä, toisella puolella olivat suomalaiset. Tapani oli kaksi viikkoa ollut taisteluissa, mutta nyt oli ”lepäämässä”, n. 1 km:n päässä tulilinjalta. Pitkän etsimän jälkeen Arvi sattumalta osui Tapanin luo. Parrottunut oli poika, mutta olosuhteisiin katsoen reipas, ja hyvissä voinnissa. Arvaatteko, että jälleennäkeminen oli iloinen. Arvi kuvaili minulle, millaista oli olla kranaattien ulottuvilla kun parinkilometrin päästä ampuivat ryssät heitä ja ne sitten jonkun sekunnin perästä räjähtelivät suomalaisten puolella. Siellä on Tuupovaaran lotat Salmissa hoitelemassa kaikki sieltä saapuvat vainajat arkkuihin ja hautaan ja Arvi sanoi, että he ovat jo sotaan tottuneita. Ei heillä ole enää pahaa järkytystä, jos ryssät pommittavat ilmasta. Sitä oli kovasti tapahtunut silloin kun Lunkulan saaresta kävi taistelu. Olen tavannut noita lottia, myös erään meidän lääkintälotan, ja he voisivat kirjoittaa kirjan kokemuksistaan, ja kertomuksia rajan takalaisista on heillä myös paljon. Ihmeellinen on siellä myös varjelus vaarallisissa paikoissa. Se lääk.lotta oli samassa paikassa kuin Juhani Jääskeläinen.

Nyt se sota varmasti pian loppuu, ja pääsevät kaikki koteihinsa.

Mitenkä on, ettekö Te pääsisi käymään täällä kylässä? Ukkikin kävi Joroisissa ja tuli äsken pois. Eihän täällä mitään vaaraa ole enää, lentokoneetkin ovat omia, mitkä lentelevät

 

Tapani Pärssinen Viteleestä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 28l.8.1941

Sydämmelliset kiitokset paketista, jonka sain eilen. Ruuvasta on täällä vähän puutetta, joten on hyvänä apuna lisäksi. Eihän sitä kyllä ole liikaa nyt kyllä sivilissäkkään, joten pitää tulla vähemmällä toimeen. Sitäpaitsi  olinhan juuri, joku aika sitten saanut Marilta.

 Me olemme edelleen olleet samassa paikassa, missä Arvi kävi täällä. Vaan nyt saattaa taas tulla lähdön aika milloin tahansa ja sitten sitä ei pysähdytäkään aivan pian. Ennenkuin  siellä viimeisessä tavotteessa. On varattu materiaalia monenlaista. Aina hyökkäysvaunuja myöten. Tässä on sentään ollut kiva olla. On saanut uida ja käydä saunassa. Vaikka eihän sitä teltassa olossa ole juuri kehumista.

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 8.9.1941

Arvin isä saisi kyllä täksi talveksi mennä Ainon luo, eihän Ainolla ole kuin yksi iso poika. Inkilään ei ukko kuulemma aio mennä – ei Marinkaan kanssa, ellei myös Tapani pääse.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 5.10.1941

Tapanista olen pitänyt huolta, kirjoitellen ahkerasti. Hän oli m.m. Aunuksen valtauksessa ja Syvärillä. Viimeisen kortin mukaan oli matkalla Äänislinnaan. Siellä taisi käydä Arvikin. Hän lähti viikko sitten käymään tuupovaaralaisten luona ja mahtaa nyt olla kotimatkalla. Ittiltä sain myös viime viikolla kirjeen. Hän oli silloin Onkamusjärvellä. Tilasin hänen osoitteellaan pari sanomalehteä. Mari on Valamossa rakkaine poikineen.

Ukki tuli eilen illalla Inkilästä käymästä. Hän tapasi kotinsa surkeassa kunnossa, mutta sanoi mamman ja isän voivan hyvin siellä myllytalossa. Siellä hän oli ollut yhden yön, ja toisen Kortteella. Laitoin ukolle eväät kahvineen ja sokerineen, ettei tarvinnut sieltä mammalta verottaa. Einokin oli juuri pistäytynyt yötä olemassa kotona. Minä en saanut mammalle paljon tuomisia, kun piti juuri laittaa sinne rintamalle Tapanille ja Arville eväät.

 

 

Sylvi Pärsssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 10.10.1941

Mari kävi viime viikolla lomalla täällä, matkustaen eilen, lauantaina, takaisin Valamoon.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 9.11.1941

Jäi mainitsematta, että Mari toi Valamosta ryssien tattariryyniä maistiaisiksi, ja Tapani Petroskoista yhden vellin verran hersryynejä. Pulla on meillä jo harvinaisuus. Nyt aion säästää ne loput vehnäjauhot vain vauvan tarpeiksi kesään asti. Sain vielä eilen Pekka Vatasen miniältä rotinat. Siitä rinkilästä laitan 3 pakettia rintamalle! Ei sitä nyt sovi itseään niin paljon kestitä, kun sotilaat ovat siellä puutteessa.

Minä ajattelin pyytää, että jos Isällä olisi aikaa, niin tekisi minulle taas kapustan. Kerran ennen hän teki, mutta nyt on taas pula edessä.

Minä olen nyt suurimmaksi osaksi tehnyt käsitöitä, lapsille kaikkea, ja minulla on lisäksi nuori tyttö lapsenlikkana, toisen apulaisen rinnalla. Sanoin Arville, että pidän kahta apulaista niin kauan kuin hänen isänsä on myös täällä. Olisin niin hartaasti toivonut ukon menevän jo pois, tai edes hommaavan sotilasperheavustuksen, mutta hän ei välitä mistään, on vaan ja elätyttää Arvilla itsensä, vaikka hänellä kyllä olisi varaa ja mahdollisuutta tulla itsekin toimeen. No, te sanotte että edestään hyvän löytää. Saattepa nähdä, olisiko minulle paikkaa Pärssisen talossa viikkoakaan lapsineni, jos vaikka jäisin leskeksi. Kyllä ne hyvät on varmasti aika tiukassa sieltä päin, kuten ovat aina olleet. Eiköhän tuosta kohta asiat selvenne, johan sota on loppupuolillaan. – Ja sen muinosen Marin kanssa on eto mies vielä kirjeenvaihdossa! Ihan ilettää.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 18.11.1941

Minä en ole ottanut osaa mihinkään seuraelämään, olen vain kotona lasten luona. Ukki on vielä täällä,  Tapani kävi 12 vr:n. lomalla ja Mari 9 vrk. Muita vieraita ei sitten paljon ole käynytkään.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 21.12.1941

Mari on täällä joululomalla. Ukki oli sairaana, mutta nyt on taas terve. Leipähuolistakin pääsin, saatuani jauhoja Eimisjärven kaupasta 30 kg. Vehnäjauhoja saan myös pari kiloa, ja niin se joulu tuli! Piparkakut teen ruis- ja ve

hnäjauhoista, samoin kaakun. Lapsille tulee hiukan joululahjojakin

 

Toini Linjama Muuramesta Helena Kuismalle Inkilään 30.12.1941

 

Mari taitaa olla viellä Walamossa toimessa. Wielläkö Mari aikoo milloin tulla kotiin Inkilään, ehkä keväällä.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen xx,1,1942

Lähetän vihdoinkin tämän ja rahan. Joulut ovat menneet – kaikki lapset sairastivat, mutta nyt ovat melko terveet. Vieraat ovat poissa. Ukki ja Mari matkalla Joroisiin. Pappi kotonaan.

Tapani haavoittui K:mäen valtauksessa. A on lähellä Maaselkää, Itti samoin siellä.

Tänne ei kuulu erikoista muuta kuin pakkasta. Lähetän tällä viikolla ne vauvan vaatteet Sinulle. Voi hyvin!

3.1.1941  Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen Joulut menivät, ja nyt lähtivät Ukki ja Marikin sukulaisiinsa Joroisiin. Pappi on myös tiessään, tulee vasta loppiaisena ja pieni palvelustyttöni on 4 vrk:n lomalla kotonaan. Olen siis aivan yksin lasten kanssa ja kiire on, sen arvaat. Meillä on täällä sellainen pimeys, ettei ole muuta valoa kuin uunit ja kuutamo.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan

Tässä kävin justiin tädin Einarin Aili pienen Railin kanssa, hän tässä kysyi onko Pärssisen Mari käynyt meillä. Ei meillä ole käynyt jos ei huomenna tule. Marilla oli iltajunassa aikomus lähteä pois, tuleeko sinne Tuupovaaraan, vai meneekö saareensa [IP:n huom.: Valamoon], tai liene jo siellä ollut. Liekö Tapani ollut siellä lomaansa viettämässä.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 13.3.1942

Pärssisen Mari ei ole käynyt täällä kuin jouluna, eikä ole väliäkään. Hänestä on vain sen enemmän puuhaa ja siivoamista.

 

Jenny Kuisma Inkilästä Toini Linjamalle Muurameen 18.3.1942

Pärssisen Mari kävi viime pyhänä meillä. Hän tuli Lappeenrannasta, oli siellä sairastamassa ja täältä hän lähti Valamoon. Siellä on hänen nykyinen vakituinen olinpaikkansa nykyään. Kyllä se Mar’tät on laihtunut ja ränsistynyt. – Kovasti heillä on kuulemma työtä. Marilla on ”hoidettavana” yli kolmekymmentä miestä. – Pärssisen pappa taitaa tulla ensi kuussa kotiin.

Isä meni taas eilen sairashuoneelle Antreaan. – Kovasti se taas rupesi häntä vaivaamaan.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 28,6,1942

Arvin isä kävi aikaisemmin meillä pari kertaa, vaan ei nyt ihan äskettäin. Mari on ja kotona, hän oli käynyt tässä meillä, vaan minä en sattunut olemaan koton

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 4.10.19542

Aarnosta ensin, hän voi hyvin, on terve poika eikä hänestä ole mitään erikoista kertomista. Silloin kesällä sen tuhkarokon jälkeen hän oli viidettä viikkoa yhtä kyytiä meillä ja enimmäkseen koko ajan sen jälkeen. Kaksi kertaa tätä ennen hän oli kaksi yötä kerrallaan Pärssisellä ja nyt taas on parhaillaan siellä eilisestä asti, ukko mihin liene mennyt lääkäriin, niin Mari oli kutsunut Aarnon sinne ratokseen. Ymmärtäähän sen, että hänellä on täällä mukavampi toisten lapsien kanssa, kuin siellä. Pyysin Aarnon tuomaan vaatteensa ja tänne, niin Mari oli laittanut ostokortit ja tänne sekä 100.mk. rahaa. Elo ja syyskuun voi annokset ostin minä tänne, samoin syyskuun sokerin joka on Aarnolla omituisena, vaan jauho puolet ovat varmaan Pärssiset ostaneet

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään

Sanerva tyttö voi hyvin ja painoi 2 kk:n 5 ¼ kg, siis yli normaalin. Mari tuli tänne tiistai-iltana ja samaan aikaan kirkkoherratar Ruuskanen ja pastorska Manninen. He viipyivät kaksi yötä ja minulle heidän vierailunsa oli kovin virkistävä ja mieluinen. Harvoinpa täällä näkee virkasisaria. Arvi oli koko viikon kinkereillä, joten meillä oli talossa naisvalta. Lapset ovat nyt kaikki terveitä. Ilkka Eliaskin naureskelee jo entiseen tapaan. Marin kanssa on ollut puhetta, että hän toisi Helenan Inkilään nyt tullessaan. Minä epäröin, sillä ei oikein tiedä, miten tämä tilanne muuttuu ja toiseksi pelkään, että Helenasta tulisi Teille vaivaa, kun hän voi tehdä saman tempun kuin Aarno poikakin ja tulla sinne Teille pitkiksi ajoiksi. Helena on muuten ujo ja tottelevainen tyttö, joka mielellään hoitelee pienempiä, lakaisee lattiaa j.n.e.  Nyt hän on opetellut neulomista. Kun hän pahastuu, niin hän itkee niiskuttaa pitkät ajat yksikseen. Miten tekisin, voisinko luottaa hänet Marin hoitoon? Minä olen päättänyt, jos Jumala suo, tulla Inkilään toukokuussa, samaan aikaan kuin Itti tulee lomalle. Siiheksi täytyy Sanervakin vieroittaa. Kuinka isä taas jaksaa? – Mari palaa Inkilään ensi viikolla. Hän on aika kätevä ompelija.

 

11.2.1943 pappilan vieraskirja

Kiittäen suuresta vieraanvaraisuudestanne

                         11-2.43

                         Maria Pärssinen

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 14.2.1943

Muistan häntä aina kun puen Eliakselle Helenan saman mallisen samettitakin, - sen sinisen, joka oli jo siellä Muuramessa. – Eipä sitä tarvitakaan pojulle vaan säästetään Sanervalle, sillä Mari ompeli viime viikolla Eliakselle takin vanhasta Raunon takista. Mari kävi täällä viipyen viikon ja korjasi lapsille vaatteita minkä ennätti. – Olin totisesti kiitollinen hänen vierailustaan, joka tapahtui pyynnöstämme. Hän palasi Inkilään toukokuussa tuodakseni silloin tytön takaisin.

 

 

15.2.1943 Helena Kuisman diaariosta

 

15.2. Sylviltä toi Pärssisen Mari kirjeen ja 500.mk. rah.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 24.2.1943

Kuten tiedät, on Helena I:ssä [Inkilässä], mutta en minä vienyt häntä sinne, vaan Mari, enkä minä mamman vaivoiksi häntä ajatellut, joten sen puolesta voit sinä kyllä viedä lapsiasi sinne. Miksikä muuten otit Riitan pois sieltä?

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 2.3.1943

Mari täti kävi viimepyhänä taas täällä. Pyysin Helenaa jäämään tänne mummolaan, mutta tyttö tillahti itkemään, ettei jää tänne ja mikäs siinä taas muuta kuin Mari tädin kansa takaisin Pärssiseen. Mari sanoikin nyt tälläviikolla Helenalle ompelevan vaatteita, kyllä niistä mitä sieltä laitoit, jo saapikin usean vaatekappaleen tytölle.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 14.3.1943

Kirjoitan nyt sinulle vähän tämän puolen kuulumisia. Ei täällä ole mitään erikoista, mutta aina jotakin kertomista sitä aina on.

Mari kävi taas Helenan kanssa meillä. Pyysin jäämään Helena tänne minun luokseni, koska olen nyt tällä kertaa ihan yksinäni (on tietysti Aira ja Raimo). Mari oli tehnyt tytölle oikein mukavan ja lämpöisen talvi palton ja mekon, sanoi viellä tekevänsä lisää.

On se Mari aika näppärä tekemään vaikka mitä. Olkoon Helena siellä, kyllä täti hänestä hyvän huolen tuntuu pitävän, sekä on heillä ruokaa kyllälti, koska on kaksi lehmää ja vasta olivat tappaneet sian, vaikka pienemmän, vaan eihän heillä ole suurta perettäkään. Ei sanonut Mari pääsevän mihinkään matkoillekaan, koska ei ole palveliaa.

 

Sylvi Pärssisen päiväkirjaa ja muistelmia 17.33.1943

Arvi palasi sitten rintamalle, ja viikon perästä Pentti Evijärvi muutti meille perheineen. Näiden rakkaiksi tulleiden vieraiden avulla tuli raskas elämäni iloisemmaksi. Irmasta tuli hyvä ystäväni. He muuttivat toukokuussa 1942 Ilomantsiin, sillä Pentin piti olla myös Nike Railan apulaisena. Edellisenä päivänä kuin he lähtivät, matkustivat myös Arvin isä ja sisar Mari Inkilään, ja Aivan samana päivänä Arvi saapui kotiin lomautettuna toistaiseksi virkaansa hoitamaan. Illalla veisasimme yhdessä Pentin, Irman ja lasten kanssa, ja Arvi luki iltarukouksen. Niin sitten aloitimme taas elämän omassa perheessä (4.5.42).

Arvin omaisten täälläolo oli tullut minulle taakaksi, sillä olin fyysisesti huonossa kunnossa, jopa aivan vuodesairaanakin viikon päivät. Olin myös kokenut suuren järkyttävän surun, mikä oli luhistaa minut henkisestikin. Huomasin, että mieheni suhteen olin elänyt aivan pimeässä ja valheiden verkossa. Elias oli nyt alle vuoden ikäinen, ja odotin taas uutta vauvaa, mutta sen tuottamaa iloa sumensi mainitsemani surusanoma.

 

Sylvi Pärssisen muistelmia 1942 – 43

Siitä tultiin talveen, ja marraskuun 17 p:nä syntyi minulle tyttönen, joka painoi 3,5 kg ja joka kastettiin joulupäivänä 1942 Sylvi Salme Sanervaksi. Hän täyttää juuri tänään 4 kk ja on kehittynyt hyvin. Hänelle on tuotu lähes kolmetkymmenet rotinat, joten vieraita on käynyt aika paljon. Tänään iltapäivällä kävivät vielä rotinoilla Sanervan kummit op. Tuulikki Lehikoinen ja kapt. Aimo Määttänen, jotka samalla pantiin kuulutukseen, kihlapari.

Tämä talvi on kulunut kotona rauhallisissa töissä. Arvi on hoidellut virkaansa. Lapsista kolme, Aarno, Kari ja Rauno käyvät kansakoulua. Helenan vei Mari helmikuun 11 päivänä Inkilään, missä hänen on lupa olla kesään asti. Elias oppi 1 v 4 kk ikäisenä kävelemään, mutta ei osaa vielä puhua. Minä olen tietysti hoidellut vauvaa.

 

Helena Kuisma Inkilästä Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 24.6.1943

Nyt on Helena kotona ja aillaisella höyryllä, ettet usko. Oli sillä emännällä ränttyä jos vähänkin viellä oli hänellä omia viemisiä. Minä laitoin täältä paketin, mutta en itse joutanut asemalle, vaan laitoin Airan ja sanoin, että kuin Mari tulee Helenan kansa, niin jättäköön Helenan vaatteita tänne ja sen pulla paketin vie mukana. Se menikin sillä lailla, että se Saara Watanen tulikin suoraan junassa Wiipurista ja Mari Helenan kanssa joutui asemalle viime tingassa, kuin juna oli ollut jo asemalla ja siinä ei ollut muuta kuin työntää kaikki sillään junan rapuille emännän käteen ja niin sitä läksivät. Miten liene emäntä Elisenvaarassa selvinnyt junan muutossa. Aira kyllä sanoi, että olkaa huoletta, kyllä se niin touhukas ihminen aina selviää ja kaikkineen ne varmaan tulivat perille.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 28.12.1943

Itti oli siis kotona, ja se oli Teistä varmasti hauskaa. Minä odotan nyt suurella jännityksellä kahta asiaa, Marin tuloa tänne ja vastaustanne kerjuukirjeeseeni. Maria varten on jo suuri korillinen varustettu korjattavia rääsyjä, paljon muuksi ei voi sanoa meidän pitovaatteitamme. Ellen olisi silloin syksyllä saanut ommelluksi siellä Inkilässä, eivät Kari ja Aarno nyt kykenisi kouluun vaatteiden puolesta. Pitänee minun Toini lailla käydä valittelemaan tätä elämääni, kun olen niin kovasti väsynyt tähän huusholliin ja kaikkeen. Tämä joulun aika on taas ollut niin vaikeaa. – Minulla alkaa nyt hajota se muinoin keväällä 1936 Viipurista ostamanne talvitakki, ja muutoinkin olen aika rääsyinen. Aikomukseni on mennä Joensuuhun ja ompeluttaa Arvin vanhasta liian pieneksi käyneestä takista itselleni talvitakki ja korjauttaa hattuni. – Kun saisin Einolta rahaa. – Arvilta ei riitä minulle rahaa, hän sanoo että olemme tänä vuonna kuluttaneet rahaa yli palkan. Ihmettelen sitä, sillä onhan hän ajoittain nauttinut täyttä palkkaa, kun oli rintamallakin. En käsitä, miten olisin voinut niin paljon tuhlata rahaa.

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Inkilään 1.6.1944

 

Se tuottaisi minulle vain suuren ilon, jos Te tai Jenny tai Aira tulisitte tänne mukaan juhlimaan. Olisin siitä oikein iloissani, saatte uskoa.  Pärssisen ukkoa en nyt haluaisi, sillä hänet pitäsi vuoteen y.m. puolesta passata vielä erikoisemmin. Tulkoon hän sitten joskus myöhemmin. Maria odotan taas kuin päivännousua, sillä hän on luvannut tulla ja juhlavaatteita pitäisi kunnostaa. Olkaa hyvä ja lähettäkää Marille sana että tulkoon jos suinkin voi ja tuokoon sen silkkipeiton, mistä puhui, samoin jos hän voisi tuoda pienenpuoleisia ruokaliinoja, niin se olisi oikein hyvä. Täytyy tässä turvautua lainailemisiin, kun ei itsellä ole tavaraa. Vieraita pappeja sijoitamme tänne Vatasiin yöksi, niin ei tarvitse ahtaa meillä yksiin huoneisiin. He ovat luvanneet sen jo aikoja sitten.

 

Kari Pärssinen )9 v kohta 10) Inkilästä veljelleen Aarno Pärssiselle Tuupovaaraan

Inkilässä, Maanantaina 19.6.44

Rakas Aarno veli!

Nyt istun Maritädin luona pienemmässä tuvassa. Varmaankin olet huolissani minusta, mutta nyt on tyyntä. Tykkien jyskettä ei ole kuulunut, tänään eikä eilen. Sunnuntaina olimme Kortteella Toinin häissä. Eilen aamulla oli tässä päällä jännä ilma taistelu. Noin 15 ryssän pommikonetta tuli pohjoisesta. Ne lensivät pilvien alapuolella. Äkkiä näin neljä kiiltävää konetta niiden perässä. Ryssän koneet olivat näet mustia (näyttivät mustilta), menin rappusille katselemaan ja samassa näin myös etelässä yhden kiiltävärunkoisen Fokkerin. Silloin alkoivat Fokkerit sanoa ärriä (Brrr Brrr Brrrrrrrr), ja yksi pommari kääntyi aivan takaisin ja savusi ja sanoi (Bovvvouuuhouuuuuuuu), sen kohtalo oli sinetöity, vielä muutamia ärriä ja kaksi muuta pommaria savusi (en nähnyt muuta kuin yhden kohtalon mutta kun toiset koneet alkoivat ulista tiesin, että ne ovat tulessa). Tänään kävi täällä Kosken emäntä ja sanoi, että ne kaikki koneet oli pudotettu. ei sinun tarvitse lähettää lyijypistoolia, enkä minä voi lähettää sinulle lyijyä kun posti ei kulje enkä minä saa sitä lyijyä. Kannakselta tulee loppumattomana jonona karjaa. Hevosilla tuodaan sieltä tavaroita. Eilisiltana tuli tänne Pyhäjärveltä Matti Pärssinen perheineen. jotka ovat minun pikkuserkkujani. Maritäti lähti tänä iltana viemään tavaroita Rautjärvelle, ja tämän kirjeen vie Maritäti sinne postiin, josta se menee paremmin. Terveisiä Karilta, Maritätiltä, ja ukilta,

Kari Pärssinen Inkilä as.

JK. Jos posti kulkee niin laittakaa kirje. sama.