perjantai, 13. huhtikuu 2018

Killingin humalanaula

Kuullun ymmärtämisen luulisi olevan helppoa, kun kuunneltava kieli on oma äidinkieli. Näinhän se joskus on, helppoa. Vaikeaksi ymmärtämisen tekee erikoistermejä sisältävä teksti – sanat kyllä kuulee ja voi toistaakin, vaikkei tiedä mitä ne merkitsevät. Jos puheessa vilahtelevat sanat normaalijakauma, mediaani ja moodi, pitää olla kärryillä pysyäkseen hiukan perillä tilastotieteestä. Iltalehdissä varsinkin mediaani on yleisölle kova pala. Moodia ei onneksi käytetä sen vaikeaselkoisuuden takia. Moodi eli tyyppiarvo on laadullisessa tutkimuksessa useimmiten esiintyvät arvo. Esimerkiksi kysymyksen ”oletteko hakanneet viime aikoina vaimoanne kyllä/en” moodi – toivottavasti - on missä tahansa aineistossa ”en”.

Edellisiin ajatuksiin minut johdatteli mieleeni tullut Kantelettaren runo ”Nyt on kaikki kallistunna”, kun ajattelin mitä mikin maksoi vuonna 2002. Vuonna 2002 aloitin nimittäin pitämään tarkkaa kirjaa menoistani, jotta tietäisin, kuka rahani on vienyt. Tarkka kirjanpito jatkuu vieläkin. ”Tarkka” tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että jopa osuuskaupan laskusta erottelen erikseen syötävät tavarat, lämpökynttilät, oluet ja tupakat kunkin omaan excel-sarakkeeseensa. Vuoden 2002 hinnoista hiukan myöhemmin lisää. Mutta palataanpa Kantelettareen.

Em. runossa mies, joka on nyt jo vanhempi kuin nuorempi, muistelee oloaan ”miessä nuorempana” ja toteaa vanhoista hyvistä ajoista: ”Markan maksoi mallaskappa, killingin humalanaula”. Runoon tutustuin esittäessäni sen laulettuna ja Yrjö Kilpisen säveltämänä. Varmaankin yleisölle niin kuin minullekin jäi em. sanonta hiukan epämääräiseksi. No, markanhan kaikki tietävät, ehkä. Eipä markkakaan ole tässä yhteydessä niin helppo. Kanteletar julkaistiin vuonna 1840 ja Snellmanin markka tuli vasta vuonna 1860. Kyse ei siis ole Suomen markasta. Mistäs sitten? Ruotsistapa tietenkin. Suomessa pitkään raha tarkoitti oravannahkaa tai yleensä eläimeltä riistettyä vaatetusta. Koska lukusanat kaiken kaikkiaan ovat hankalia ja oravia paljon, keksittiin, että 10 oravannahkaa on tikkuri. Lieneekö Tikkurila saanut nimensä tästä – vastaan, että ei ja on. Tikkurila on väännös ruotsinkielen Dickursby nimestä, jonka kantasana lienee latinan decem. Ja tosiaan: tikkuri on 10 oravannahkaa. Neljä tikkuria on kiihtelys eli 40 oravannahkaa. Liekö Kiihtelysvaara Pohjois-Karjalassa ollut 40 oravannahan kasan näköinen?

Ruotsin valta Suomessa syrjäytti sitten oravannahat ja tuli uudet valuutat. Erilaisia rahoja käytettiin kyllä pitkään rinnakkain, joten laskutaitoiselle oli hyvät markkinat. Ruotsin markka jakaantui 8 äyriin ja äyri vielä 192 penninkiin. (Laskekaapa päässänne kuinka monta markkaa on 1536 penninkiä – no, se on juuri se yksi markka.) Penninki puolitettuna oli vielä ropo. Mikael Agricolan raamatussa mainitaan juuri tuo lesken ropo, joita hän antoi peräti kaksi hyväntekeväisyyteen. Ropo ei siis tarkoita yleensä vain jotain pientä rahaa, vaan ihan käytössä ollutta Ruotsin valuuttaa.

Rahayksiköitten väliset kertoimet panivat varmaan kinkeripenkit kuumenemaan. Nimittäin 1 markka oli 8 äyriä, 1 taaleri oli 32 äyriä ja sitten lopulta riikintaaleri vastasi 48:aa killinkiä. Pelkät yksiköiden väliset kertoimet eivät paljoa kerro rahojen ostovoimasta. Otetaanpa vielä uusiksi: ”markan maksoi mallaskappa” eli maksoi 8 äyriä, joka on ¼ taalerista, Riiikintaaleri oli 48 killinkiä eli äkkiä laskien yksi markka oli 12 killinkiä. Mitäs markalla muuta sai kuin mallaskapan. Helppoa kuin heinänteko, vai kuinka. Kaikkihan tietenkin huomaavat vian. Paljonko se kappa on. Tilavuusmitta kappa on ¾ kannua, 1 kannu on 2 tuoppia ja tuoppi on 1,3 litraa. Nopeasti laskien kappa on noin 4,58 litraa. Eräistä lähteistä löytyi vertailu lähinnä perunkirjojen perusteella tehty: rautalapio arvotettiin 4 killingin arvoiseksi. Nyt päästiin asiaan. Fiskarsin puutarhalapio maksaa verkkokaupassa noin 20 euroa. Siitä saadaan sitten vastaavuus 1 killinki = 5 euroa. Siis humalanaulan sai viidellä eurolla. Mihinkä nuori mies sitten tarvitsi humalaa ja maltaita. Ei ole vaikeaa arvata.

Vuoden 2002 hintoja verrattaessa nykyisiin pitää ottaa huomioon ostovoiman muutos. Vuoden 2002 euro pitää kertoa 1,238:lla niin saadaan nykyinen euro. Suomen Pankilla on rahanlaskukone, josta saa kätevästi eri vuosien rahat nykyiseen suhteutettuna. Vuonna 2002 maksoi tupakka-aski 4 euroa, nykyisin noin 6,50. Bensaa sai hintaan 1,09 per litra – nykyisin 1,80 tms. Hotellihuone Oulun kaupungissa vuonna 2002 maksoi 125 €. Junalippu Järvelästä Helsinkiin maksoi 21,60 (kaksi aikuista), nyt 12,60 (kaksi eläkeläistä). Puvun takki vuonna 2002 maksoi 159 euroa ja on vieläkin 16-vuotiaana hyvässä kunnossa ja käytettävissä.

Rahan arvon muutoksista saa hyvän kuvan, kun ajattelee, että ensimmäisessä kesätyöpaikassani tuntipalkkani oli 1,69 markkaa eli nykyrahassa 30 senttiä. Kahdeksan tuntia töitä ja ansioita 2,40 euroa. Kyllä sekin ylittää intialaisen laivanpurkajan nykyisen päiväpalkan, joka on noin 2 euroa päivässä.

sunnuntai, 1. huhtikuu 2018

Pontius Pilatus

Joskus minusta, Pontius Pilatuksesta, tuntuu siltä, että minua on petetty. Tässä minä olen prefektinä kaikkein luotaantyöntävimmässä kolkassa Rooman valtakuntaa. Tämä lämpäre täällä on epätoivotuin prefektuuri. Seneca melkein virne suupielessään senaatissa sanoi, kun kuuli minun komennuksestani: Menestystä, ettei käy niinbkuin Brutukselle. En tiedä miten Brutukselle kävi, mutta minulle kävi huonosti. Caersarilla on joskus huono huumori. Olin toivonut sijoitusta Parisiumiin, jossa tiedän ihmisten olevan jotenkin sivistyneitä, mutta että Israeliin. Sieltä ei ole kukaan palannut ryvettymättä. Menin keisarin hommiin hyvän sukuni ansiosta ja maksettuani melkoiset kynnysrahat. Varsinkin Seneca oli kallis. Jos joku sanoo, että filosofit liitelevät pilvissä, niin minä sanon, että sanoja on sienistä sekaisin. Seneca tietää joka sanansa arvon ja kohtelee vertaisiaan kuin tallipoikia. Senecasta puheen ollen pahemminkin - kuin kakkapökäleitä tallissaan. Kukin ajaa niillä hevosilla, jotka kulkee. 

Helkkarin pitkä matka keikkuvassa kaleerissa Roomasta Kesareaan ansaitsee sekin lukunsa. Aina piti asettua laivassa siihen paikkaan, minne ei ulosteiden haju niin herkästi ulotu. Taistelulaivassa ei ole mitään mukavuuksia, mutta matka taittuu pari päivää nopeammin jos tyytyy telttakankaan alla nukkumaan. Tuuli oli vastainen Colossaan saakka, sitten melko tyyntä ja vasta Cypruksesta myötäinen, joten purje saatiin loppumatkaa jouduttamaan.. Meitä oli peräti kaksi prefektiä samassa laivassa. Quirilinus matkasi Kesareasta Syyriaan ja minä Israeliin – Jupiterin hylkäämiä paikkoja kaikki. Kovin hellää ei ollut matkanteko Quirilinuksen kanssa: mokoma oli saanut komennettavakseen Syyriaan kokonaisen VIII legioonan, kun taas minun piti tulla toimeen muutaman kohortin kanssa tuossa kalliokyykäärmeitten pesässä. Quirilinius jatkuvasti vitsaili nimestäni: kyllä sinun pitää tosiaan olla ylhäinen ja suosiossa, kun sinulla on peräti kaksi nimeä vaikka keisarikin saa tulla toimeen yhdellä. Sammukoon pontisiin soihin mokoma kerskailija, josta ei varmaan mitään hyvää enää kuulla. Kesarea oli moderni kaupunki: hyvä satama ja paljon uusia taloja. Herodes Antipas oli tehnyt hyvää jälkeä. Valitettavasti hän on nyt kuollut. Egyptiläisten kanssa oli niin mukava tapella. Herodeksen suku kuitenkin jatkuu. Oikeastaan Herodekset ovat Ptolemaiuksia.

Quirinius jatkoi Syyriaan ja minä Jerusalemiin. Emme paljon mieltyneet toisiimme. Jerusalemiin ei tarvinnut heittää legioonia, koska Quiriniuksen VIII oli niin lähellä – parin päivämatkan päässä. Kapinat eivät paljoa ehtineet parissa päivässä levitä. Onneksi armeijauudistus oli jakanut jäykät asetelmat kevyt- ja raskasaseisiin jalkamiehiin. Kevyet pääsivät paikalle pikaisesti ja lopullisen tuomion antoivat raskasaseiset.

En ole tosin mikään strategi. Minulle riittää Caesarin mukamas kirjoittamat Gallian sota ja muut kuvitellut kertomukset, joissa Caesarilla on aina loistava pääosa. Täällä viheliäisen kuumassa Israelissa ei tarvitse sotia kuvitella. Aina vain nuo kikkelinsä silponeet jaksavat mesota. Jopa niinkin kuumasta asiasta, kuin tähkäpäiden nyppimisestä vehnäpelolla sapattina jaksavat supattaa. Ei voisi vähemmän kiinnostaa. Ylipappi Kaifas käy melkein joka päivä antamassa minulle ohjeita. Näin se on. Täällä on mukamas Rooman valta, ja piskuinen valtio pistää hanttiin aina kun voi – ja se voi. Kyllä tämä on sitten pesä – kalliokyitten pesä kuten sanoin. Täällä ei kyykäärmeetkään ole aitoja, niin kuin Roomassa.

Oletin juutalaisen pääsiäisen sujuvan tavallisesti – toisin sanoen tappelujen merkeissä - ja komensin vain kaksi kohorttia Kesareasta Jerusalemiin. Olisi pitänyt hankkia seitsemän ja yksi legioona lisää Quiriniuksen Syyriasta. Mutta ei ne tähän ehdi. Oltiin kyllä varauduttu pääsiäisen viettoon. Happamatonta leipää on vain tarjolla. Siitä vaan. Sitten tulee joku ratsumies aasin selässä kaupunkiin, ja häntä kaikki tervehtivät ja juhliminen alkaa. Aasi ei nyt puhunut kuten Torassa Bileamin omistama, vaan ratsumies. Kansa tuli aika levottomaksi. Sen verran joukkoja pidin kaupungilla, ettei suurempia kahinoita syntyisi. Kaukana siitä, että nämä Juudean maan asukkaat olisivat jokin yhtenäinen joukko. On kaikenlaista fariseusta, publikaania ja mitä liehuhelmaa lieneekin, jotka ovat erimielisiä melkein siitäkin, tuuleeko nyt Assyria suunnalta vai Siinailta.

Nämä juutalaiset ovat niin herkkiä loukkaantumaan, Tulomatkalla tänne ei tarvinnut kuitenkaan kuin kolmen kaleeriorjan kaulat katkaista, niin vene kulki vikkelämmin. Täällä jos jonkun kaulan katkaisee, niin kohta on kotkotus, että mediapeliä. Miten se voisi olla, kun Acta diurna ei ilmesty täällä. Ylipappi Kaifas luulee, että hän hallitsee Israelia vaikka, jos katsoisi ympärilleen, me roomalaisethan täällä hallitsemme. Kaifas levittää kaikenlaista epätietoa meistä. Viimeisin ultimaattumi oli hänen levittämänsä huhu, että olisin pyyhkinyt nenäni temppelin esirippuun siellä käydessäni – ei niin, halusin vain nuuhkaista, miltä satoja vuosia vanha vaate haisee. Olisin mieluummin ollut Kesareassa, mutta näin pääsiäisenä täällä Jerusalemissa on aina rettelöitä. Jolleivät eri juutalaislahkot tappele keskenään synagoogassa tai harhaoppisten areiolaisten kanssa, niin sitten roomalaisten kanssa. Rahoistakin pitäisi peittää keisarin kuva ja joukko-osastojen kilvet verhoilla, etteivät vain ottaisi nokkiinsa. Yksinään ei roomalaisen kannata mennä mihinkään kulkemaan – varsinkin temppelialue on no-go-aluetta.

Tulkki Juudas Iskariot tuli paikalle. En tosin pidä hänen galilean leimaamasta latinastaan, mutta parempaakaan ei ole, kun Josephus ei ole paikalla, vaan tällä kertaa tyrmässä.

Näin pääsiäisen aikaan pitää olla kansalle mieliksi ja päästää yksi pahantekijä vapaaksi, mitä minä en kyllä mielelläni tee. Nyt on kuitenkin ensin yhden tuomion aika. Joku kahju on huudellut kaduilla olevansa voideltu juutalaisten kuningas ja vielä jumalan poika. Kaifas ei tuota mielellään kuuntele, koska hän on mielestään kuningas – ei kuitenkaan jumalan poika. Vaikkei ennakkoon saisikaan mitään päättää, olen päättänyt, että pannaan kansan mieliksi muutama kärvistelemään ristille. Täällä kun ei ole amfiteatteria niin kuin Kesareassa, pitää keksiä muita huveja.

Kaksi sankaria tulee vartijoitten kanssa valmiiksi ruoskittuina. Hengissä ovat sentään. Esittelijä kertoo tulkille mitä ovat tehneet. Tulkki taas minulle: ”Nämä ovat muantierosvoja, jäivät kiinni Getsemanessa ryöstöpuuhien ollessa parraimmillaan. Ei tapettu heti, vuan tuotiin tänne tuomarille.” No, siinäpä ei nokka paljoa tuhissut, kun sain sanotuksi: ”huomenna ristille molemmat”. Rosvot taisivat tietää ilman tulkkiakin mitä sanoin. Sitten tuli se jumalan poika ja kuningas. Kaifas oli ollut niin raivona, että tiesin mitä piti tehdä. Pyysin tulkkia kysymään miksi hän väittää olevansa juutalaisten kuningas, kun kuningasta ei ole ollut Israelissa Jupiterin aikoihin. Tulkki ei saanut rikollisen vastauksesta mitään selvää tai järkeä, vaan sanoi. ”Vähän sekaisin se on, väettää olleensa olemassa jo ennen Uaprahammia ja tuomitsevansa vielä kaikki. Sotaväkkeekin on takamailla vaekka kuinka.” Tuomittava mulkaisi Juudas Iskariotia kuin olisi hänet tuntenut, mutta eihän se tietenkään osannut latinaa. Melkein teki mieli sanoa Kaifaalle, ett hoitakaa itse hullunne – ei siihen roomalaisia tarvita. Kaifas tulisi kuitenkin melko vihaiseksi, jos en tuomitsisi niin kuin hän haluaa. Kokemusta oli. Se kastemies Johanneskin piti tappaa, vaikkei tehnyt muuta kuin upotti ihmisiä veteen. Pääsiäisen aikaan piti kuitenkin varautua kaikenlaiseen mellakointiin. Sanoin kirjurille, etten mielellään tuomitsisi tätä rikollista, koska hän ei kuitenkaan ollut päässyt kuninkaaksi. Komensin centuriota, että ottaa neljänneskohortin mukaan ja vie nämä rikolliset ristiin riippumaan ja käskin lähettiä viemään sanan Kaifaalle, että hänen tahtonsa on minun lakini. Centurio kysyi: ”kumpaan paikkaan viedään”. Kaivelin vähän muistiani ja sanoin: ”Golgatalla taitaa olla nyt tilaa”.

Tulkki sai lähteä. Päivän työ on päättynyt. Kirjuri kysyi, mitä kirjoitetaan diaariin. Sanoin, happamattoman leivän päivä – ei erikoista.

Vaimo odotti jo malttamattoman lounaspöytään – siitä ei passannut myöhästyä. Oli taas sitä iänikuista lammasta.

 

sunnuntai, 11. maaliskuu 2018

Argumentoinnin alkeita

Kun olen seuraillut useita keskusteluja lehtien palstoilla, vääjäämättä tulee ennemmin tai myöhemmin eteen virhepäätelmiä – so. tehdään päätelmiä vaikkei premissejä olisikaan. Nämä ovat niin yleisiä, että niille on jopa keksitty nimet. Mitä intohimoisempi väittely, sitä useammin näihin virheargumentteihin törmää. (Nämä pitäisi opettaa jo koulussa.)

”Argumentum ad ignoratium”  eli ”the argument to ignorance” – suomeksi ”argumentointi perustuen tietämättömyyteen” on hyvin usein käytetty kaava esimerkiksi kreationistien kritisoidessa evoluutioteoriaa. ”Argumentum ad ignoratium” heiveröinen peruste on, että joku väittää väitteensä olevan totta perustuen siihen, että sitä ei ole todistettu vääräksi. (IP:n huom.: usein väitteen esittäjä ei esitä, mikä todiste näyttäisi alkuperäisen väitteen vääräksi. Useimmiten ei mikään peruste.). Tämä argumentti toimii mukamas myös toiseen suuntaan: jos jotakin väitettä  ei ole todistettu oikeaksi, on väite väärä. (IP:n esimerkki) Jälkiviisaana voi esimerkiksi todeta Wegenerin väittämän mannerten liikunnoista (joka oli oikea arvaus) aluksi saaneen tyrmäävän vastaanoton ja aivan syystä: Wegenerillä ei ollut muita todisteita puolellaan kuin pallokartta jossa esimerkiksi Afrikka ja Etelä-Amerikka näyttivät sopivan toisiinsa kuin palapelin palaset. Wegenerin  otaksuma naurettiin  pihalle tieteestä. Olisihan mannerten liikkumista jääneet valtavat jäljet merien pohjaan. Vasta sitten, kun keksittiin konvektiovirtaukset (maapallon sulan keskustan virtaukset) ja niiden  vaikutus mannerlaattoihin alkoi asia selvitä. Mantereet eivät oikeastaan liiku vaan niiden välinen merialue joko supistuu tai laajenee saumakohdistaan. Laajenemisen todisti osaltaan pienten magneettien napaisuus, joka sauman molemmilla puolilla oli kuin peilikuva toisesta. (Maan magneettinen napa muuttuu noin kerran miljoonassa vuodessa.)

Lainaus artikkelista: ”Tosiasia, että ei voida todistaa ettei maailmaa ole suunnitellut älykäs luoja, ei todista, että älykäs luoja on suunnitellut maailman. – argument  ad ignoratium voi vahvistua toiveajattelulla: ihmiset, jotka uskovat kuolemattomuuteen ovat taipuvaisia ajattelemaan, että koska vastakkaisia todisteita ei ole, niin se tukee kuolemattomuuden ajatusta. Toinen esimerkki: voit väittää kuulleesi kauan sitten kuolleen äitisi äänen. Vaikka ei voitaisi esittää, miksi et ole kuullut äitisi ääntä, ei se vaikuta todennäköisyyteen, että ääni oli todella ollut äitisi ääni. Vielä esimerkki elävästä elämästä. CBS:n toimittaja väitti, että George W. Bushiin liittyvä asiakirja, joka todisti ettei Bush ollut täyttänyt velvollisuuttaan osallistua kansalliskaartin toimintaan, oli väärennös. Toimittaja ei pystynyt esittämään, että dokumentit eivät olisi olleet väärennöksiä, mutta tämä ei todista, etteivätkö dokumentit olisi olleet väärennöksiä.

Red herring eli punainen silli on paljon käytetty hämäävä argumentti jonkin asian puolesta (silliä vedettiin vankkureiden perässä, jotta sen haju eksyttäisi mahdolliset vainukoirat). Se tarkoittaa, että oman  väitteen tueksi esitetään jotain sellaista, joka ei lainkaan kuulu asiaan. Esimerkiksi: ”Olen aika varma siitä että evoluutio ei ole hyvä selitys ihmisen kehitykselle. Joka tapauksessa olen kyllä kovin loukkaantunut, jos joku sanoo, että minä polveudun apinasta.”. (IP esimerkki) Kuten eräs tyttönen äidilleen kotimatkalla sanoi, kuunneltuaan esitelmää evoluutiosta: ”Äiti, ollaanks me oltu apinoita”.

Usein esiintyvä on argumentti Straw man eli olkinukke. Siinä väitettä latistetaan tekemällä siitä karikatyyri tai muuten mahdoton. Esimerkiksi (oma kuviteltu tapaus) poliisi menee kieltämään poikia kiipeämästä puihin: ”Ajatelkaahan jos kaikki helsinkiläiset kiipeäisivät puuhun!”.

Virheargumentteja lisää

Post hoc ergo propter hoc. Virhepäätelmä ”tämän jälkeen siis sen takia”.

(IP) Tähänhän liittyy meillä rokotuksen jälkeinen narkolepsia. Koska se ilmaantui rokotuksen jälkeen, on se rokotuksen seurausta. Näinhän ei tarvitse olla. Rokotukset lapsille annetaan määrätyssä iässä – narkolepsia, jos sitä ilmenee, puhkeaa yleensä saman rokotusiän tienoilla.

(Artikkelin kokoajan esimerkki) Bushin hallinto möi Irakin öljylähteiden oikeudet Halliburton yhtiölle sodan jälkeen. Sodassa oli siis lopulta kysymys öljystä.

Merkityksen muuttaminen: muutetaan sanan merkitystä ensimmäisenä käytetystä toiseen osaan. (Artikkelin kokoajan esimerkki) ”Emme voi koskaan lopettaa sotimista sillä myös perheissä on joskus sotaisaa”.

Red herring – punainen silli: (Artikkelin kokoajan esimerkki) ”Emme löytäneet massatuhoaseita Irakista, mutta Syyria on kyllä potentiaalinen ongelma, vai mitä.”

Ad  hominem -- ("henkilöä vastaan") Hyökätään henkilön muita ominaisuuksia vastaan eikä hänen esittämiään väitteitä vastaan. (IP esimerkki.) Tämän olen kuullut hyvin useasti, kun olen maininnut jotakin Jörn Donnerista. Minulle Donner on etupäässä kirjailija, toisille ehkä seksielostelija, jonka mielipiteitä pitää aina heijastaa hänen seksipapin taustaa vasten. Useimmat näistä Donnerin vastaisista henkilöistä eivät koskaan ole lukeneet sanaakaan Donnerin tekstejä saati sitten tietäisivät, että Donner on ainoa suomalainen tähän mennessä oscar-palkittu.

Joko tai – virhepäätelmä. Toimitaan siten kuin olisi vain kaksi mahdollista tapaa, kun niitä voi olla useita.

Bändivaunut-virhepäätelmä, pidetään yleisestä käytännöstä tai uskomuksesta kiinni. Hyväksytään idea, koska kaikki muutkin uskovat siihen.

Miellytetään väärää auktoriteettia: hyväksytään idea koska joku, josta pidät, hyväksyy ajatuksen.

”Liukas mäki” -virhepäätelmä. Tehdään päätelmiä yhden tapauksen tai yhteyden perusteella. IP:n esimerkki: Tämähän on mediassa esiintuotujen sairauksien ja niistä paranemisten yhteydessä: kummin kaiman syöpä parani tervaa syömällä – niinpä kaikki syövät paranevat tervansyönnillä.

”Straw man” eli olkiukko-virhepäätelmä. (Artikkelin kirjoittajan esimerkki) ”Sodanvastustajat käyvät ympäriinsä sekaisissa hiuksissaan ja kauhtuneissa puvuissaan ajatellen että sanomalla ’Peace’ se voisi jotenkin ratkaista maailman ongelmat.”
Lisää esimerkkejä virheellisistä argumentoinneista ja esimerkkejä löytyy runsaasti. Hakusana: ”argumentum ad”.

Miten väite todistetaan oikeaksi ei oikeastaan tähän yhteyteen kuulu, mutta usein esiin tulevana kannattaa mainita. Eräät uskontokunnat ja kreationistit esittävät esimerkiksi evoluutioteoriasta poikkeavia kehityskulkuja ja kehottavat sitten osoittamaan ne vääriksi jos pystytte. (Osoittakaapa vääräksi, ettei aurinkoa kierrä suuri spagettihirviö!). Näinhän ei todistelu mene. Sen, joka esittää positiivisen (siis että jotain on näin tai tapahtuu näin) väitteen pitää itse esittää väitteensä tueksi todisteita. Se että joku ei voi esittää todisteita väitteen kumoamiseksi ei merkitse mitään sille, onko esitetty väite tosi tai väärä – siis ei todista alkuperäisestä väitteestä mitään suuntaan eikä toiseen.

keskiviikko, 7. maaliskuu 2018

Imatran koulussa 1963-64

26.10.1963 Sylvi Pärssinen Imatralta tyttärelleen Helena Tomperille Nokialle

 

Pari kolme kirjettä on kirjoitettu Sinulle, mutta jätetty lähettämättä – saamattomuuden vuoksi.  

Minun luokallani on eräs tyttö, Marjaliisa Ranta, joka tässä joku aika sitten kysyi Sinun osoitettaan tätiään, rouva Helkesaloa varten. Kirjoita sinne, ellet ole sitä vielä tehnyt.

Meillä täällä kotona menee oikein hyvin. Työni on verrattomasti helpompaa kuin Vuoksenniskalla. Johtuu ennen muuta siitä, että koulu on näin lähellä. Lähdemme kotoa aina kun koulun kello soi. Oppilaatkin ovat ainakin yhtä mukavia ja opettajat mukavampia. Rehtori on kyllä sivistymättömämpi eikä osaa käyttäytyä niin kuin Jaakko Hinkka, mutta hällä väliä, kun kaikki tietävät, millainen arvon hänen törmäilyilleen on annettava. Palkkani ei tullut niin suureksi kuin toivoin, koska neljäs ikälisä alkaa minulle täällä vasta maaliskuussa. Tuntejakin tuli kaksi vähemmän kuin viime talvena. Siitä huolimatta palkkani on jonkun verran noussut.

Meidän alapuolellamme valmistuu baari täyttä häkää. Ja meille on luvattu kuivauskaapit vielä ennen joulua. Ja tiskipöytä.

Ilmo on nyt alkanut ymmärtää lukemisen suuren merkityksen, ja hän on saanut jopa historiankin kokeista hyvän numeron. Ja aikoo mennä vapaaehtoiseen historian kokeeseen. Se on pakollinen realinkirjoittajille eikä matemaatikoille. Ilmo käy Jolandalla laulamassa ja Hilkka Räsäsen äidille työväenopistossa soittamassa pianoa. Nyt hänen on esiinnyttävä kansakoulukokouksessa. Fysiikassa ja matematiikassa hän aivan varmasti pärjää ylioppilaskirjoituksissa. Ruotsiakin hän on jonkunverran lukenut. Syyskokeissa hän olisi ollut läpi ruotsissa. Pari viikkoa sitten hän lopetti tupakoimisen. Noin vain suuritta eleittä. Katriina sai minun matematiikankokeistani l0:n kuten eräs toinenkin tyttö. Suurin osa, yli 50% on täysiä nollia.

Kari oli eräällä luokanvalvojantunnilla pitämässä esitelmää kummallekin kahdeksannelle luokalle. Ilmo heijasti kuvia. Oli oikein hieno tunti.

Khra Mustonen aikoinaan soitti minulle ja Karille ja olisi tarjonnut Sinulle sen hienon kanslistin paikan. Voi kun saisit sieltä jonkun samanlaiset, mikäli et ole mennyt pankkiin.

Terveisiä paljon teille jokaiselle. Kirjoittele ja kerro, mitä kuuluu.

Äiti

15.11.1963 Sylvi Pärssinen Imatralta Helena Tomperille Nokialle

 

Kirjeeni ja Sinun pakettisi menivät ristiin. Kiitoksia oikein paljon siitä hillosta, jollaista meillä ei ole ollutkaan. – Puolukoita ostamme alhaalta kaupasta, emme saaneet mitään metsästä - .

Koulussa menee edelleen entiseen tapaan, minä vain väsyn yhä enemmän. Jaksankohan kevääseen? Ilmo on saanut kielistä 7-5 alueella numeroita, mutta matematiikassa kiitettäviä. Sinillä samoin kuin ennenkin.

Huomenna avataan alakerran baari ja kaikki opettajatkin on kutsuttu kahville. – Ja mm. Kari. – Ja sitten siitä baarista tulee varmaan hirmu meille opettajille.

Jorma Vuotila piti eilen 19-vuotispäiviään. Hän on iloinen, kun pääsi nyt juuri Imatran teatteriin näyttelemään. – Saa Akselin osan näytelmässä ”Täällä pohjan tähden alla”. Ja eräässä jouluna esitettävässä satunäytelmässä hänestä tulee prinssi! – Meillä käy edelleen poikia + Kati melkein joka päivä, mutta Viskin ja Pirkko Korhosen välit ovat katki.

 

6.12.1963 Sylvi Pärssinen Imatralta Helena Tomperille Nokialle

 

Niin se minun kirjeeni lähettäminen aina vaan viipyy. Totisesti minulla on niin paljon työtä ja olen kaikkeen tympääntynyt, ettei ole haluakaan kirjoittaa kenellekään. Jälleen on minulla se mieli, että olen vain välttämätön rahanhankkija tässä maailmassa, enkä mitään muuta. Tämän on viimeinen talvi, jolloin otan näin paljon töitä. Ja johan Ilmo kai ensi vuonna onkin opiskelemassa omilla lainoillaan.

Olemme siis jo itsenäisyyspäivässä. Huomennakin on lupa koulusta. Ja minulla on nykyään melko tavallinen pahoinvointi. Ilmo on Katin ja Pirkon kanssa ulkona. Ja Pirkon ja Viskin välit kuuluvat olevan taas kunnossa.

 

16.1.1964 Sylvi Pärssinen Imatralta tyttärelleen Helena Tomperille Nokialle

 

Kiitoksia kirjeestä, jossa tällä kertaa oli yllättäviä asioita. Tarkoitan tänne muuttoa. Arvaat, että meistä kaikista se olisi erittäin hauskaa. – Tarkoitan meitä, Siniä, Ilmoa ja minua

Meillä tulee nyt kyllä sellainen erikoinen kevät, kun Ilmolla ovat ne kirjoitukset. Sen takia häntä on nyt pideltävä kuin aarretta eikä häirittävä lukuaikana. Siksi minä ehdotan, että ansiotyöpaikka ja asunto on hommattava valmiiksi, ennenkuin tulette, ja tietysti muutatte meidän kautta. Muutama päivä tässä menee oikein hyvin. Ja kesällä Heikilläkin olisi mukavaa, kun täällä ovat Kari, ja Elias. Ilmo tietysti joko menee kesällä sotaväkeen tai jonnekin opiskelemaan.

Kahdeksas luokka lopettaa koulunistumisensa neljän viikon perästä. Helmikuun 17. pnä. Ajatteles, että näistä minun tytöistäni muutama aikoo kirjoittaa myös matematiikan. Katriina tietysti. Hänhän on luokan tytöistä parhaimpia matematiikassa.

Ilmo ja Elias ottivat molemmat 5 000 mk henkivakuutuksen saadakseen ensi vuonna opintolainaa. Minä olen luvannut maksaa henkivakuutusmaksut siiheksi, kunnes he itse kykenevät siihen. Tänään oli Ilmon nimipäivä, eikä muita ollut täällä kuin Katriina, koska minä olin sairaana. Kiitoksia teille kortista. Ilmoa on pyydetty taas laulamaan jossain kansakoulunopettajainkokouksessa täällä hotellissa, mutta hän ei tiedä, voiko hän tehdä sitä, koska se taitaa olla juuri realin-kirjoittamispäivän illalla. Hänellä on käynyt joku Vuoksenniskan tyttö ottamassa matematiikantunteja. Hän ottaa 4 mk kerralta.

 

28.1.1964 Sylvi Pärssinen Imatralta Helena Tomperille Nokialle

 

Koulussa alkaa olla painetta yo-kokelaitten takia, ja kun meillä on Ilmo – . Juuri hänen takiaan Sinä et voisi esim. lasten kanssa tulla tähän meillekään asumaan, jos ajattelit tulla aikaisemmin, joten tietysti asunnon hankkiminen on ensimmäinen tehtävä. Luulen, että lähetän Sininkin Kaltimoon hiihtoloman ajaksi, että Ilmo saisi lukea – ja toisaalta Sini soitella Aarnon luona. Sini ottaa nyt soittotunteja ja käy – balettikoulussa! Hänen voimistelunopettajansa vei sinne ja hankki alennusta hinnastakin.

Ilmolla oli fysiikan kokeet ydinfysiikasta ja sai taas täyden kympin. Englannin kirjoituksesta sai 3+. Aineesta tuli 8 ½ . Hän kyllä uskoo selviytyvänsä kirjoituksista. Lauantaina oli konventti Teineillä. Ilmo lauloi siellä ”Sorrenton” ja ”Saimaanballadin”, (Veerasta).

Minä olen aivan varma siitä, että te muutatte tänne ja kumpikin olette iloisempia täällä – ansaitsettekin varmasti paremmin. Ja lapsilla on oleva toinen koti täällä mummolassa.

- Muistin, että huomenna ovat taas kahdella luokalla kokeet, joten en joudakaan enää kirjoittamaan.

Vielä: ”Ville Virtsu” oli ollut koulussa humalassa ja pantu joksikin ajaksi kotiarestiin. Jaakolle [Jaakko Hinkka] hänen on joka päivä käytävä kuulemma näyttäytymässä, mutta ei saa opettaa. Kertoi Kaisa.

 

4.2.1964 Sylvi Pärssinen Imatralta Helena Tomperille Nokialle

                                      

Tänään minä kävin täällä PYP:ssä, oikein täällä Imatrankoskella. Olin varannut kolme paperiasi, Kajaanin, Vuoksenniskan ja Nokian, ja heti kun olin päässyt pankinjohtajan huoneeseen, sanoin, että kysymyksessä oli aivan yksityisasia, ja pyysin, että hän ystävällisesti vilkaisisi papereitani. Vasta kun hän oli ne lukenut, esitin, että jos he tahtoisivat työvoimaa, niin tyttäreni olisi halukas tulemaan pankkiin. Hän, p-johtaja Purho, oli oikein kohtelias ja ystävällinen ja puhellessamme hän sanoi, että heillä on tällä hetkellä kaksi naista pankissa liikaa, eivätkä he ehkä tarvitse kesäsijaista, koska se kesäloma-aika laajennettiin  5 kk:ksi, joten monen ei yhtaikaa tarvitse olla poissa töistä. Sanoin ettet Sinä aikonutkaan lomittajaksi vaan vakinaiseksi, ja sitten hän puheli, että jos he yleensä ottavat, niin Sinut ennen muuta, koska olet jo ”omaa väkeä”.

- Meillä eräs op. odottaa, mutta hän on kesään asti nytkin miehensä sijaisena kun mies on sotaväessä.

No niin. Odotetaan ja toivotaan taas, että kaikki järjestyy. – Ilmo sai taas fysiikan kokeista 10 ja matematiikan 9.  Ensi viikolla on V luokkien vanhempien kokous koululla, ja Ilmo laulaa kuorossa soolon ”Usjast tulloop minul’ - - -”

Me olemme olleet terveitä, valvomme vain liikaa. Hei! Neljä lyhyen mat. tyttöä kirjoittaa matematiikan! Katriina tietysti myös.

 

Penkkarilaulut helmikuussa 1964

 

Sirpa Asikainen (villi ruusu): lappeenrannasta lähti yks’ sirpa tyttönen / hän tuli näin ja voitti pietin sydämen / nyt ilkka nuolee näppejään / ja sirpa harjaa lettejään / se kauniisti kiiltää / se mekin myönnetään. Pieti = Ilkka Pietiläinen. Sirpalla oli tosiaan vahvat ja kauniit letit. [Kuva luokkakuvasta 1962, Sirpa pääsi ylioppilaaksi seuraavana vuonna 1965]

Maila Kettunen (talvella talikkalan…): kerimäen maila se käytävässä hiippaa / polvet notkuen naksahtain / töllillä käypi tanssaamassa / sillo ku sinne ennättää.

Katriina Koivuniemi (iske iske iske seinään vuoren): kati kati kati aukoo päätään / hällä hällä liukas kieli on / ilmoa hän vain rakastaapi / hälle kauniin sanasensa aina suo. Liukas kieli = täräytti latinankielen opettajalle sellaista aivan kalkkiviivoilla, että meinasi saada käytöksenalennuksen ylioppilastodistukseensa.

Leena Koli (hiljaa juuri kuin…): siellä kesällä itasella / istui kolikin nurmehella / sävelet hempeät kaverin ratsasta (radio)

Pirkko Korhonen (ukko-noa): pikku piite pikku piite leisku tukka on / farmarit on mennyt uusi aika tullut / james uusi james uusi piitellä whisky on. [Whisky = Piiten mielitietty, eli Jorma Antti Olavi Vuotila.]

Maija Kurki & Irmeli Pelli (there’s a holl…): joutsenosta tuli bussi tuli bussi / toi kouluun kaksi pimua toi maijaa ja irmelin / mustat tukat heill’ ain tip top ain tip top ain tip top / heillä tukat aina on tip top on titop  tupeeratut.

Lea Kähäri (emma): oi muistathan lellu ne elokuunillat / kun kävelit kuutamosillalla / oi lellu lellu oli lellu lellu / sä koskaan et niitä voi unhoittaa.

Tytti Latvanen (oli hepokatti…): oli ennen koulussa kolmikko / jala jallan… / mutt’ särkyi kun tytti hyppäs kahdeksannelle / jala.. / mut se särkyi ja tytti oottaa lakkia / jala…

Ulla Leppä: tula tullallaa posket pullallaan / on sillä lepän ulalla / ila ilalla auto autolla / ajeleepi imatran sillalla. [Kieltämättä Lepän Ullalla oli ehkä hieman pullukammat posket kuin muilla yleensä.]

 

Raija Lindman (liisa loisto kaunokainen): meillä on mielessä raijan silmät / niitä ei voita mikään muu / hän on kaunis kuin kukkiva tuomi / ja ujous se sitä vain täydentää.

Riitta Mustonen (ther’s a holl….): järkkäri paras hän oli hän oli / järkkäri…. Ylijärkkäri / yötkin hän lukee hän lukee / yötkin … jos lakin sais.

Kaija-Liisa Mäkinen ( katariinan kamarissa): kukat kukki kesällä kun kapu niitä kasteli / imatrankosken puistossa / kapu kukki talvella kun kotona hän neuloi / jukan kadun varrella.

Tarja Nylander (rosvo-roope): on tarjal’ tarpeeks’ älyä / hän itseens’ sulkeutuu / kai miettii hän nyt vaatteitaan / niin fiksust’ pukeutuu / buterolla kääntyilee ja niitä näyttelee / me huokailemme hiljallensa / tuon kuteen mäkin teen.

Heli Penttinen (jaakko kulta): vekseleitä vekseleitä väärentää väärentää / niin ne jotkut väittää niin… / helistä helistä.

Sinikka Nyrjä (saimaan kanavalla): ootteko käyneet tiltun boksissa / voimalaitoksen niemessä / siellä pallaa valo aina hissan yllä / ja tiltun silmiä kirveltää / yöt se aina lueskelee / jotta sais hän tiedon parhaimman.

Tuulikki Piispa (voimalla 7 miehen): piispa piirtää kynä sauhuu / onkos valmiina jo monta tauluu / silmät on suuret tytöl’.

Riita Puska (billy-boy): kuin paljon painat sä pusish hoi pusish hoi / paljon painat sä kelpi pusish / kohta alamme uskoa että olet lihava / kun sä siitä aina jankutat / paljon pusish nähnyt on venäjän venäjän / paljon pusish nähnyt venäjänkin / mutta sieltä vietiinkin hänet suoraan käräjiin / hymy auttoi ja poika sakot maksoi-

Marjatta Ravattinen (voimalla 7 miehen): maskan mittoi kaikki kaihtaa / tahtoisi ei paikkaa vaihtaa / vaikka jaynelta näyttää / vaikka…[Maskalla oli huomiota herättävät mitat joita ei käynyt piilottaminen.]

Irmeli Susi (ther’s a holl): nurkassa seisoo tuo otus / nurkassa…. Susi / laiskat se kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa / laiskat …. paperiin … vessapaperiin.

Saara Tiippana (voimalla 7 miehen): saara jumppaa parrut hytkyy / latinassa lamput syttyy / järki se muuten vain seisoo / järki…

Rauni Tikkanen (vanha ruuna): ol’ sulla rauni hyvä maku niin / sun intos’ kiintyi ajan säveliin / romantiikkaa ne sun oloos toi / ja viikonloppu sulle onnen toi.

Helena Turpeinen (yksi ruusu on…): yksi turpeinen kauniisti kirjoittaa / hymy huulilla valloittaa / kohta saammekai kuullakin hänestä jotain / suurta ja mukavaa.
Laina Ukkonen (vanha ruuna): on meillä filmitähti koulussa / hän oli filmis’ soihdunkantaja / hän beatles tyylin kitaristi on / ja aamuhartauden pitäjä verraton.

Pirjo Utriainen & Paula Vepsä (talvella talikkalan…): paula ja pirjo ne seinään nojaa / koulun välitunnilla / mitähän ne siellä unelmoivat / repuista vai valkeesta hatusta.

Pirkko Uura (talvella talikkalan…): uuran tukka kuin heinäsuopa / upealta näyttää / lieköhän peruukki vai oma tukka / mitähän se siihen käyttää.

Marja-Liisa Manninen (voimalla 7 miehen): mannin järki vertaa vailla / puuhailikin aika lailla / teinien hyväksi emäntänä.

Timo Markkanen (rosvo-roope): meidän koulun charmööri on tine markkanen / autollaan hän valloittaa ja soitoll’ heikoks’ saa / mutt’ ethän luule tine-poika ethän luule et / et oot sä aivan lyömätön päällä koko maan. [Tine soitti pianoa – esiinnyttiinkin aika usein yhdessä].

Esa Mustonen (murheisna miesnä): murheisna miesnä kai polkusi kuljet / kaidalta tieltä et poiketa saa / vihainen nuorimies vaikka sä lienet / riennä sä joukkohon riemuitsemaan / hei rullaati…

Jaakko Mäkynen (jaakko kulta): tunnollinen tunnollinen jaakko on / jaakko on / mikset joskus heitä – lekkeriks’ / kyllä heittää kyllä heittää jaakkokin jaakkokin / eilan kanssa viettää eilan kanssa viettää – lekkerit.

Maija Niilanto (voimalla 7 miehen): maija kulkee kurvit soipi / lewis-pojall’ onnen tuopi / ampui aseilla naisen.

Helena Oksanen (ther’s a holl in my packet): hessu on mukava ja reilu niin reilu / hessu on mukava niin mukava hän on / hänell’ on häntä se heiluu se heiluu / hessulla on häntä se heiluu … päässä.

Harri Ovaska (honkain keskellä): honkain keskellä harrimme seisoo / koulumme abien joukossa / hei laari laari laa… / lisää babylle energiaa.

Pentti Paakkunainen (älä itke äitini): älä itke paakkunainen / älä – nainen kulta / vaikkei koskaan esitelmääs’ / loppuun ole kuultu.

Esitelmä, johon viitataan, on koulunkuulu kirjallisuusesitelmä Juhani Ahon Juhasta. Pentti oli etsinyt siihen kaikki alapään jutut siitä kirjasta ja tuli Emmi Elomaan – suomenkielenopettajan – taholta keskeytetyksi, enkä vieläkään tiedä, miten esitelmä olisi päättynyt. Mieleeni on jäänyt ainakin muutama katkelma Shemeikan saunassa käynnistä, jonka Pentti asiantuntevasti esitteli. Näin se kuului alkuperäisessä teoksessa (Itse asiassa, kun Juha-romaani nimenomaan on naisen seksuaalisuuden kuvaus, niin Pentti oli poiminut juuri oikeat kohdat kirjasta. Kyllä Juhani Ahoa jo aikalaisetkin moittivat turhan rehevästä seksin kuvaamisesta kirjoissaan, jopa pornografiastakin puhuttiin.)

- Tuoss’ on, sanoi Marja vastoja kurottaen.

- Anna tänne vain eläkä tyhjää ujostele. – Katso sinäkin noita sen käsivarsia – ei niillä aurankurjessa kiikuttu – ka, kun putosi!

Marja otti vastat lattialta ja ojensi Juhalle toisen, samalla kun heittämällä heitti toisen hänen ohitsensa Shemeikan syliin.

- Ai! huudahti Shemeikka.

- Voi, sattuiko?

- Mihinkä? hihitti Juha.
- Mihin lienee.

Heikki Pellinen (rosvo-roope): oli heikki puheenjohtaja / niin ennen uskottiin / tais heli puheet johdella / se sitten huomattiin / kyll’ heikki itse jotain myöskin aikaan saanut ois / vaikk’ heli neuvomasta hänt oiskin mennyt pois.

Heikki Pellinen toimi teinikunnan puheenjohtajana Heli Tuomen sievässä ohjauksessa.

Juhani Pellinen (vanha suom. kansan laulu): vaka vanha jussi-poika / kouluhunsa tallustaapi / housut kuluu järki kasvaa / vaan ei koskaan loppuun saakka / opettaja kysyi hältä / mikä sija tässä ompi … dadiivi. Jussi Pellinen oli luokkiemme nestori. Pitkä koulutus selittyy lukuisilla luokallejäämisillä Lopulta hänestä tuli agronomi ja lukuisten lapsenlapsien ukki.

Arja Poutanen (voimalla 7 miehen): arja riehui twistin lailla / viime vuonna järkee vailla / polvi sai valkean vaatteen / polvi…

Ilmo Pärssinen (jos sais kerran reissullansa): jos sais kerran kellarissa / mahansa täyteen ahmaista / niin olishan se paljon mukavampi / täydellä mahalla laulella. - Ehkäpä tuli syötyä Valtionhotellin kellarissa muutaman kerran. Pääsin aina sisään, kun olin valmiiksi vanhan näköinen.

Lauri Raijas (voimalla 7 miehen): lauri poika läksyt vääntää / hannibalin sodat kääntää / ahkera luonnoltaan ompi / ahkera luonnoltaan ompi.

Eevaliisa Ranta (reippahasti käypi askeleet): mistä kuuluu ääni valtavin / siellä onpi liiva pienoisin / hällä iso ääni on / muuten on hän verraton / ranta pirtein kaikist’. Tämä neito kutsumanimeltään Liiva, esiintyy aika usein Picen ja Ebbiksen kirjeenvaihdossa vähän aikaisemmin.

Ilkka Roman (minun kultani kaunis on): ilkan kulta niin kaunis on / vaikk’ on kaitaluinen / hei juu ja illalla / vaikk’ on kaitaluinen / ilkka aina kaljaa juo / ei hän muuta saakkaan / kyllä hän prosentteja tajuaa / vaikka vain kaljaa saa.

Markku Ryynänen (äiti lasta tuudittaa): markku valssia tanssii vaan / tanssii ympäriinsä / sattui alas putoamaan / pätkä edessänsä / pätkää kumartaa ei sais / vaikka brown niin opettais’ / jätä lapsein koulu tää / sä vihdoin kunnialla. Tulikohan joskus töpeksittyä koulun konvassa laitamyötäisessä?

Veikko Saarinen ( pieni nokipoika): vesseli abipoika vaan / mustaan kirjaan kurkistaa / yhä moni velkaa on / kirja viel ei tarpeeton.´

Aila Salo (jänis istui maassa): sandra seisoo pihamaalla / miettien mitettien / onko laskut laskettu / ruotsit kaikki käännetty / käännetty käännetty…

Paavo Tenhola (ajetaanpa pojat kyydillä): ajetaanpa pojat kyydillä / kyllä tenhola kyydin maksaa / tenholan tallissa on sellainen auto / että kyllä se ajaa jaksaa / ojaanpa kerran jos keikahdat / niin turhapa silloin on huutaa / paavo painaa vain kaasua / ja auto katkoo puita.

Leena Toivonen (talvella talikkalan markkinoilla): toivosen leena on kuulemma oppinut / latinan sanat kunnolla / vaan johan se on aikakin / kun lakin aikoo saada täältä lähteissä.

Heli Tuomi (rosvo-roope): on helillä aina tarmoa / sit kaikkeen hän jakaa / viel’ köyhäisillekin hän / vaatteit’ mukaan pakkaa / kai tenttei jälkeen nöyrtyy  / ja naimisiin jo saa / ja samalla hän kaiken opin / hiljaa unohtaa.

Jorma Uusalo: happy birthday to you / happy… / happy… hik unkka / happy… to you.

Kari Vepsä (voimalla 7 miehen): onkos hältä kieli puonnut / sanaakaan ei meille suonut / vepsän pienoinen poika / vepsän…

Juha Vine (ther’s a holl…): hampaas on reikä on reikä on reikä / hampaas… se kurjaa kai on / mutt’ äiti sen korjaa sen korjaa sen korjaa / mut’ …. hampaan.

Matti Väkeväinen (äiti lasta tuudittaa): matti ajaa saalistaan ase kourassansa / vaikka sorsat kaikkoaa metsist’ kuullessansa / ei hän siitä välitä onhan konsui edessä / voihan aina metsästää vaikkei metsässä. (Kuvassa Matti Jauhiainen)

 

14.2.1964 Sylvi Pärssinen Imatralta Helena Tomperille Nokialle

 

Joko olet odottanut kirjettäni pitkästyneenä? Meillä on täällä ollut niin jännittävät ajat, ettemme ole malttaneet muuta ajatella kuin koulua.

Kulussa me kaikki olemme kovin hermostuneita sen kahdeksannen luokan kanssa. Minä jo vallan räjähdin torstaina, kun B-luokka luulee, että heidän ei tarvitse osata matematiikkaa ensinkään, kun ovat ”lyhyellä”. Niin tavattomasti suututti. Huomenna on viimeinen tunti, luokanvalvojan tunti, ja sitten siitä pääsen. Maanantaina ovat penkinpainajaiset ja ”caroncca”. Ilmolle tässä suunnitellaan sopivaa vauvanpukua, ja etulappuun kirjoitetaan kai ”katinkulta” – jos hän suostuu siihen. Jalkoihinsa saa sievät villa-töppöset kenkiensä päälle tupsuineen ja kenkiensä alle ne mamman kutomat paksut harmaat sukat ynnä housun ulkopuolella kulkevat punaiset sukkanauhat. Täällä onkin kauhea pakkanen, joten on varustauduttava senkin mukaan. Nyt olisi vielä saatava turkki avoautoon.

Ilmon kokeet ovat menneet aika hyvin, eikä kielistäkään ole viime aikoina tullut ala-arvoisia. Sini on taas käynyt balettikoulussa, mutta painoahan pitäisi saada pois. Kyllä hän on aika notkea.

Kävin eilen illalla opettajiemme ompeluseurassa tuossa hammas-lääkäri Paarmalla. Mutta jo siellä oli komeaa. Iso huoneisto ja täynnä kalleuksia. Rouvan erikoisharrastuksena on suola-astioiden keräily. Niitä hänellä on iso vitriini, noin 650 kappaletta erilaisia kaikilta maailman kulmilta Meksikosta Japaniin ja Filippiineille asti, Kaunein koti opettajistamme on majuri Rantalan rouvalla Pipsalla. Hänellä on taas nukkeja monta sataa kappaletta.

Ja yhä minä vain sanon, että täällä Imatralla on mukava asua olkoonpa rikas tai köyhä.

 

30.3.1964 Sylvi Pärssinen Imatralta Helena Tomperille Nokialle

 

Pääsiäisloma [1. pääsiäispäivä 29.3.] on kohta mennyt. Olemme olleet kotona koko perhe, minnekään matkustamatta. Oikeastaan minun on ollut turhaa olla muka Ilmon takia kotona, sillä hän ei ole koko loman aikana lukenut yhtään mitään. Hän on laiskotellut niinkuin koko maailmassa ei hänen kohdallaan olisi mitään tekemistä, ja niin kuin viettäisi elämänsä hupaisinta ja huolettominta aikaa. Minua pelottaa, että hullusti käy kielten ylioppilaskokeen kanssa. [sekä ruotsista että saksasta tuli cum laude.] Aineesta tuli selvä ”a”, mikä sekin oli jo epämiellyttävä yllätys. Reali onneksi lähtee laudaturina, jopa koulun parhaalla pistemäärällä – mitä toistaiseksi tiedän, 42 pisteellä. Ilmo kirjoitti kaikki seitsemän fysiikan kysymystä ainoana koulusta, uskonnosta tuli kasteesta 3- ja psykologiasta 7 pistettä.

Niin, mitäs minä mahdan hänelle, jos hän laiskottelee ja ottaa kaiken liian kevyesti, niin mitäs muuta kuin minä uurastan vielä edelleen yhtä kovasti maksaakseni hänen koulunsa. Minä kyllä itsekin olen laiskotellen viettänyt tämän loman. Nukun useamman kerran päivässä, ja uni maittaa myöskin yöllä. En ole itsekään lukenut mitään. Mutta nythän tuleekin minulle aika urakka eteen, kun kaikki minun tenttini jäivät kirjoitusten jälkeen, viisi ryhmää ja kaikilla kaksi tenttiä, sekä geometriasta että algebrasta.

Sini on myös ollut aivan mitääntekemätön, eikä ole innostunut mihinkään. Taitaa olla niin, että tarvitsemme jokainen lepoa, mutta mielestäni Ilmon pitäisi vain ottaa itsestään irti juuri nyt minkä ikinä voi, ja sitten jälkeenpäin levätköön – laakereillaan.

Sinin todistuksessa oli jälleen havaittavissa sama yksitoikkoisuus kuin ennenkin: oli seitsemän kymppiä ja muut yhdeksikköjä lukuunottamatta urheilua, joka oli kahdeksikko. Se oli jälleen koulun paras, keskiarvo lukuaineissa 9,67.

Et usko, kun minut oli kutsuttu eilen illaksi pappilaan kylään, ja rouva Mustonen (maanmittausinsinööri) esitti heidän kanssaan sinuksikin. Olin aivan ällistynyt. – He asuvat siellä Tainionkosken pappilassa. Tytär on minun luokallani ja poika Ilmon luokkatoveri. Siellä oli kylässä myös eräs n. 50-vuotias johtaja Helsingistä, viime vuonna vihitty erään Tampereen keskussairaalan ylihoitajan kanssa avioliittoon.

Kirjoita nyt Sinä taas vuorostasi. Ja terveisiä teille kaikille.

Sini on balettikoulussa ja sai jo vaal.pun. silkkitossutkin ja tanssii varpailla. Kevätnäytteissä tanssii valk. tyllipuvussa. Huom! Hän ottaa myös soittotunteja ja huolehtii kaikista läksyistään, niin että harjoittelee rukouksiin aamuisin virrenveisuunkin.

Äiti

 

1.5.1964 Sylvi Pärssinen Imatralta Helena Tomperille Nokialle

 

- Huusin juuri tuonne toiseen huoneeseen Ilmolle, joka äsken kotiutui ja kävi vuoteeseen, että meillä oli hänen kanssaan jännittävää 19 vuotta sitten juuri näillä tunneilla. – Hän näet syntyi sinä yönä. Huomenna tulee meille n. 10 vierasta juhlimaan. Tietysti Jaska-Olavi-Viski-Kati-Piite-Heikki-Sirpa jne. Koko tämän päivän on satanut ja minä olen nukkunut melkein koko päivän.

Teitä saadaan siis odottaa vajaan kahden viikon päästä. Tervetuloa! Kyllä lastenne hoito tässä järjestyy aivan helposti koulun loputtua, mutta nämä toukokuun päivät on erikoisesti järjestettävä. Ilmo & kumpp. on jo haastettu ruokapalkoista olemaan koulutuntiemme aikana lapsen likkana. Kyllä se Katriina ainakin jonakin päivänä on meillä Ilmon seurana, ja tietysti korvataan autopiletit + hiukan taskurahaa. Meillä on 15 pstä lähtien vain 10-11- koulupäivää. Älä hätäile sen asian takia. Ilmo voi sitten iltapäivisin olla Karin luona piirtämässä.

Ilmon karsintakurssi, jos hän yleensä pääsee sinne, on kesä-heinäkuussa. Ilmo saa myös käydä omiin tupakkoihinsa kesän alkaessa, en minä enää niitäkään maksa. –

Tapahtui sellainen yllättävä asia, että Reino Karhu kuoli äkkiä. Hänet haudattiin tänään. Minua ei kutsuttu hautajaisiin, mutta olihan heillä muutenkin jo tavattoman paljon kutsuttavia. V:n yhteiskoululla oli pidot.

Ja tämä minunkin paikkani on nyt pantu haettavaksi. Rehtori sanoi asian ratkeavan 15/5, ja ellei päteviä hakijoita tule, saan minä olla edelleen vt lehtorina. Muuten joudun tuntiopettajaksi. Minulla on vielä kolme tenttiä, sitten olen vapaa VIII:sta. Kokeetkin olen luokilla järjestänyt niin että 11. päivän jälkeen on enää yksi, 16. pnä, ettei sitten ole öitä korjattava kokeita kun te tulette. Ja täydellinen kevätsiivouskin suoritetaan ennen tuloanne.

Nyt siis alkoi viimeinen koulukuukausi. Ja kaksikymmentä koulupäivää + risat tutkintopäivineen. Ja minä olen koko tämän vuoden aikana ollut vain yhtenä päivänä poissa koulusta pahoinvoinnin takia! Ensi vuonna en saa ottaa kuin 30 tuntia, kouluhallitus on määrännyt. Voi jos Sinullekin aukeaisi täällä koulussa viransijaisuuksia sitten Syksyllä!

 

Ylioppilasjuhlan selostus Ylä.Vuoksessa 31.5.1964

 

”Lakkinsa saajat ovat näköalapaikalla”

Aurinkoinen Imatra juhli uusia ylioppilaitaan

 

Tänä toukokuun 31. päivänä on Imatran Yhteislyseolle johtanut noin 1200 koululaisen tie. Hiekassa ovat kävelleet nuorten tyttöjen ja poikien jalat, joissa ovat olleet juhlakengät. Koululle ovat johtaneet myös tyylikkäät seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisten kengät. Minulle on tullut mieleen runo, jossa isä taluttaa poikaansa. Isän käden täytyy kestää ja kärsiä, vaikka elämä olisi kuinka raskasta. Tänään käsi on liukumassa pois isän ja äidin ja opettajienkin kädestä. Teille, nuoret ylioppilaat, on alkamassa itsenäistymisen tie, toisille teistä se on helpompaa, toisille vaikeampaa.

Vt. lehtori Sylvi Pärssisen puheen keskeyttää lapsenääni, joka sanoo: Tuolla on Laura-täti – Lehtori hymyilee ja jatkaa: - Kun tullaan aikuisiksi on osattava kasvaa pienemmäksi. Lakkinsa saajat ovat tänään näköalapaikalla. Te katsotte taaksepäin ja me toivomme, että surulliset muistot unohtuvat, ja edessä on auringon värittämä tulevaisuus. – Yhteislyseon teinikuoro lauloi ennen lehtori Sylvi Pärssisen puhetta. Suvivirren ensisäkeet ja puheen jälkeen virren loppusäkeen.

 

Ylioppilaille teinikuoro lauloi Negro spiritualin I’ve got robe ja osan Mozartin Taikahuilusta: Tuo soitto niin kaunis. Tämän kevään ylioppilas Timo Markkanen säesti esityksiä, soolon esitti myös uusi ylioppilas Ilmo Pärssinen ja kuoroa johti Yhteislyseon musiikinopettaja Helga Akkanen.

[tilastoja kirjoittaneista ja reputtaneista)

- Kuluneesta lukuvuodesta antoi lyhyen katsauksen T.A.Putkonen ja julisti 51 kirjoittajaa ylioppilaiksi. Heidät lakitti Pentti Saksanen.

Siniristilippujen koristamalla näyttämöllä lauloi teinikuoro Gaudeamus igiturin ja uudet valkolakkiset kuuntelivat esitystä nousten seisomaan.

- Te nuoret ylioppilaat olette suoriutuneet kahdeksan vuoden aherruksesta ja aloitatte opiskelun tai ansiotyön. Te lähdette ulos maailmaan; teille on puhuttu kotiseuturakkaudesta, mutta kuka teistä voi unohtaa Karjalan suuren luonnon?

- Kahdeksasluokkalaisten valvoja lehtori B. [po. S] Pärssinen antoi kasvateilleen neuvoja elämää varten.

- Suurin osa elämässämme kuitenkin on ihmisen osa. Mikä minä olen, miksi minä olen elämässä ja mikä on elämän tarkoitus? Näihin kysymyksiin ei vastaa yksin tieto vaan myös tunne. – Uusille ylioppilaille hän toivotti hyvää ylioppilaskesää.

Yhteislyseon poikakuoro johtajaan opettaja Helga Akkanen, soitti Mä oksalla ylimmällä ja Karjalan kunnailla.

Kun stipendit, kaikkiaan 420 mk, ja Imatran Seudun Osuuskassan lahjoittamat ryhtisormukset oli jaettu, siirtyivät valkolakkiset ylioppilaat aurinkoiselle pihalla omaisten ja tuttavien onniteltaviksi ja kukitettaviksi.

 

16.9.1964 Sylvi Pärssinen Imatralta Helena Tomperille Nokialle

 

Meillä on sen lähtönne jälkeen mennyt aika yhdessä kiireessä ja sekasotkussa. Pidin koulua sen alkuisen viikon, kolme päivää ja sitten sairastuin. Lehtosen Olavi tuli keskiviikkona edestäni pitämään koulua, etteivät lapset liikaa saisi lomaa, mutta koko loppuviikkonakaan minä en kyennyt pitämään kuin 11 tuntia koulua. Vasta tämän viikkoa olen kutakuinkin ollut kunnossa. – Minussa oli angina ja kuumetta. – Ilmokin kävi täällä kutsunnassa saaden kolmen vuoden lykkäyksen.

Koulun alku oli surullinen, kun kaksi oppilasta kuoli aivan ensi päivinä. Eräs kuudesluokkalainen kuoli liikenneonnettomuudessa ja eräs kolmasluokkalainen poika voimistelukentällä aivan äkkiä. Olimme viime pyhänä sen suuremman pojan hautajaisissa, ja Sini lauloi kappelissa. Ensi pyhänä haudataan toinen. – Luitko lehdistä, että se moottoripyöräilijä, joka joutui harjoitusajoissa onnettomuuteen, kuoli, silloin kilpailujen aikana nimittäin.

Ilmo ei ole vielä saanut lainaa pankista, koska siihen tarvitaan holhouslautakunnan lupa, Ilmo kun on alaikäinen. Minun piti pyytää isältä jo lokakuun maksut Ilmolle. Minun raha-asiani menivät kesän aikana aivan hunningolle, ja nyt vielä olen aivan ihmeessä, miten selviydyn eteenpäin. Kun ei nyt mitään enää sattuisi odottamattomia.

Vähitellen ovat kaikki viime talven oppilaani löytäneet paikkojaan. Katriina on tyytyväinen oloonsa apteekkioppilaana, ja tuntuu, että hänen tietonsa ja taitonsa hyvin sopivat siihen alaan, latina, englanti, matematiikka, kemia ja fysiikka.

Ritva Roman pääsi siis sekä Helsinkiin että Tampereelle. Tietysti menee H:kiin. Porthenin Ritva on taas PYP:ssä. – Minä opetan hänen siskoaan VI:lla lk:lla.

.

 

 

 

 

sunnuntai, 4. maaliskuu 2018

Musiikin huumoria

Musiikillinen huumori on harvinaista. Se on jopa niin harvinaista, ettei Musiikin tietokirjasta vuodelta 1956 löydy sellaista hakusanaa. Ei taida löytyä muistakaan tietosanakirjoista. Sen sijaan löytyy sävellysmuoto Scherzo (= leikinlasku). Ainakin minun kuulemissani scherzoissa – sonaatin tai sinfonian osissa – leikinlasku on noissa osissa puudutettu niin hyvin, ettei nauruntyrskähdyksiä ainakaan minulta päässyt. Enneminkin nuo scherzot ovat olleet kaiken kaikkiaan melko huumorittomia. Kuunnelkaapa vaikka Chopinin scherzoja – ei huumorin kukan häivääkään. Olenkin täysin samaa mieltä, kuin pianisti Andras Schiff, joka retorisesti kysyi TV-ohjelmassa ”missä on Chopinin huumori” ja saman tien vastasi ”ei missään”. Samaan huumorittomaan joukkoon Andras lisäsi Schubertin. Ja totta totisesti: etsikääpä laulusarjoista Die schöne Mȕllerin tai Winterreise edes jotensakin hauskaa esitystä lupaava Lied: ette löydä.

Andras Schiff arvosti hienovaraista huumoria, mutta ei osoittelevaa. Osoittelevasta muka huumorista löytyy aivan kuuluisia ja monesti esitettyjäkin kappaleita. Yksi sellainen on Toivo Kuulan yksinlaulu (pianon säestyksellä) Karjapihassa. Siinä miesesiintyjä, renki – jonka nimi ei suinkaan ole Jani-Petteri vaan Taavi – lopuksi nappaa suuta piikatytölle. Tosi huumorintajua vaatii, jos siinä naurahtaa. Onhan se naurettavaa, että renki on piikatyttöön jokseenkin lääpällään, eikä loiki yli yhteiskuntaluokkien.

Musiikissa on kuitenkin huumoria vaikka millä mitalla. Google-haku ”musiikki huumori” toi esiin peräti 12 kappaletta, joissa – monista kymmenistä tuhansista poiketen – olisi huumoria. Mennäänpä lähemmin tutkimaan lähinnä omia päätelmiäni siitä, missä huumoria voisi piillä.

Lähdetään kotimaisista säveltäjistä. Oskar Merikanto on kaikkien rakastama säveltäjä: ”Syyvästi Meeri huokaa” jne. Merikanto sävelsi sellaisenkin kappaleen pianolle, kuin muunnelmia Ukko-Nooa-muunnelmat. Hauskaksi sitä ei ehkä heti huomaa, mutta tarkempi kuuntelu paljastaa, että siinä ei ole ainoatakaan muunnelmaa varsinaisesta teemasta, vaan ainoastaan saman melodian erilaisia säestyskuvioita – siis yksinkertaisesti tylsää.

Merikannolla on kuitenkin yksi kappale, joka kannattaa panna huumorin piikkiin. Nimittäin hänen opuksella yksi merkitsemänsä Kesäillan valssi. Jos oikein tarkasti kuuntelee intervalleja, niin huomaa, että kappalehan on Säkkijärven polkka valssiksi väännettynä: siinä on jo jotain huumoria. (Tosin muutamat väittivät, että ei ole Säkkijärven polkka, mutta jos osaa ja viitsii vääntää molemmat kappaleet nuottiviivastolle, huomaa helposti yhtäläisyyden.)

Merikanto sävelsi tekstiin Päivyt paistaos kirkkahasti yksinlaulun pianon säestyksellä. Huumoriksi tuon laulun tekee sen aloitus. Esitysmerkintä on forte eli voimakkaasti ja sävel f, sopraanolle aivan siedettävä korkeus. Kuitenkin yhdistelmä ”Pä” ja f mäiskähtää väistämättä ensimmäisen repliikkinä kuulija korviin – mitenkä sen osaisi aloittaa kauniisti fortessa? Ei mitenkään muuten kuin muuttamalla esitystavaksi piano ja tuhoamalla sävellyksen loistelias sävy.

Beethoven oli hyvin humoristinen säveltäjä vaikk’ei uskoisi. Hän oli vuosisatoja edellä instrumenttien kehityksessä ja vaati esitettäessä sellaista, mihin kerta kaikkiaan hänen aikanaan ei ollut mitään edellytyksiä. Esimerkiksi jollekin pianon nuotille hän merkitsi crescendon (voimistuen) vaikka kun pianon kosketin on painettu, ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa ääneen muuten kuin vaimentamalla sen. Beethoven kirjoitti myös yhden pianosonaattinsa alkuun melko harvinaisen (Mozartilla on yksi) ensimmäisen osan: andante con variazioni (eli käyden kuten muunnelma). Se nyt ei ole outoa, mutta outoa (ja hauskaa) on, että jo teeman esittelyssä on muunnelma – siis muunnelma muunnelmassa.

Myöskin Beethoven kirjoitti ns. kuutamosonaatin (jolla ei ole mitään tekemistä minkään kuutamon kanssa) esitysohjeen, jota kukaan ei noudata: ”si deve suonare tutto delicatissimamente e senza sordino”. Tuossa ”senza sordino” ei suinkaan tarkoita hiljentämistä, vaan tarkoittaa, että pedaali painetaan pohjaan ja annettaan soitettujen äänien itsestään vaieta käyttämättä vaiennuspedaalia. En ole kenenkään muun kuin Andras Schiffin esittävän kappaletta siten kuin Beethoven on vaatinut. Myös Beethovenin pianosonaatissa 32 käytetään samaa efektiä. Pedaali alas ja annetaan äänten vaimentua itsestään sitten kun vaimenevat.

Tahatonta huumoria kuulee musiikkiesityksissä tuon tuostakin. Lähtemättömämpiä muistoja on minulla Imatran yhteislyseosta, kun koulumme ainoa basso Ilkka Pietiläinen aloitti joululaulun Taas kaikki kauniit muistot omasta sävelestään kuuntelematta säestäjän antamaa alkuääntä. Tunnelma kuunnellessa oli hyvin harras ja moderni kun säestys kuljeskeli lauluun verrattuna melko vieraissa sävellajeissa.

Olen jo aikaisemmin kertonut kokemuksistani Outokummun itsenäisyyspäivän juhlassa kansakoululla. Työväen torvisoittokunta oli koko syksyn valmistautunut täräyttämään Sibeliuksen Finlandian kaikilla mausteilla. Ja niin se tekikin. Hymni meni vielä jotenkin, mutta sitten alkoivat rajat tulla vastaan. Finlandiassa on se taistelukohtaus, jossa uhkaavat kontrabassot ja sellot (tässä tapauksessa tuuba ja käyrätorvet) esittävät uhkaavan hyökkäysmusiikin tuu-tuu-tuu-tuu-tu, johon puolustavat trumpettien pitäisi vastata täät-tärärä-tät-tät synkopoidussa rytmissä. Nyt syksyn aikana ilmeisesti treenit eivät olleet menneet torvien putkeen tai tuli rimakauhu. Koko puolustustrumpetisto tuntui aseistautuneen konekiväärein: sieltä pärähti vastaan tärä-rätä-tätä-rytä-tät. Jokainen oli tajunnut synkoopin omalla tavallaan. Onneksi olin ainoa, joka joutui pidättämään hykerrystään. Muuten meni täydestä.