Pienenä, noin 5-vuotiaana, aukeni minulle avara maailma. Opin nimittäin lukemaan. Tietopuolisen kiinnostukseni kohteena oli ollut jo silloin vuosikausia Iso tietosanakirja ja kaikki sen 15 osaa. Varsinkin V:n kohdalta kirja kului käsissäni – siinä oli se minua erinomaisesti kiinnostava artikkeli monien kuvien kanssa veturista, vaikka en vielä ollut päässyt junan kyytiin enkä vielä osannut lukea. Junia olin nähnyt kyllä Joensuussa. Imatralla vieraillessani kesällä 1950 olin jo melkein päästä junamatkalle Vuoksenniskalta Tainionkoskelle ja takaisin, mutta jostain syystä tuo matka jäi vain kaukaiseksi haaveeksi – olikohan Kaisa-täti tullut tarkemmaksi rahan suhteen. Ensimmäiselle junamatkalle pääsin vasta joulukuussa 1952, kun piti käydä silmiä näyttämässä silmäklinikalla Helsingissä ja se ei onnistunut, jos ei koko ruumis ollut mukana.

Minulle ei tuo pappilassa ollut tietosanakirja joutunut monissa perinnönjaoissa. Luultavasti se katosi vanhempieni avioerossa Arvi Pärssiselle. 1990 heräsi kiinnostus tuohon kirjaan, kun veljeni tunsi antikvaaristen kirjojen kauppiaan. Niinpä sitten ostin tuon kirjan, kaikki 15 osaa. Tosin siinä ei ollut niitä kahta täydennysosaa, jotka ilmestyivät 1950-luvulla. Alkuperäinen alkoi ilmestymisensä vuonna 1931. Sain siis ostetuksi ensimmäisen painoksen hintaan 50 markkaa. Tietosanakirjasarjaa myytiin aikoinaan peräti 20 000 kappaletta. Niinpä sitä löytyy vieläkin joidenkin nettikauppojen sivulta. Hintapyyntö on tosin nykyään 100 euroa sarja vielä 60 euroa lisää täydennysosista.

Kuinka paljon maailma on muuttunut noin 90-vuodessa, voi aistia useimmista hakusanoista. Kun 1. osa on painettu 1931, niin varmaan suurin osa artikkeleista on valmistunut 1928-1930. 1928 pääsivät Sylvi-äitini ja isäni ylioppilaiksi, joten kirjan artikkelit kuvaavat myös heidän maailmaansa ylioppilaaksitulonsa jälkeen.  Otetaanpa ensiksi tarkasteluun laajat artikkelit Afrikan mantereesta, Lähes koko Afrikka oli läänitetty eurooppalaisten maiden siirtomaiksi.  Vain kolmea Afrikan valtiota voitiin pitää jotenkuten itsenäisinä: Abessinia, Egypti ja Liberia saivat hallita itseään. Britit olivat kahmineet itselleen siirtomaita: Gambia, Sierra Leone, Kultarannikko, Nigeria, St.Helena, Ascension, Tristan da Cunha, Etelä-Rhodesia, Pohjois-Rhodesia, Njassamaa jne. jne. Ranska hallitsi mm. Tunisiaa Algeriaa ja Marokkoa. Portugalille olivat joutuneet Portugalin Guinea, Kap Verden saaret jne., Belgia hallitsi Kongossa, italia mm. Somalimaassa ja Espanja Marokossa. Kukin emämaa kylvi tietenkin oman kielensä hallitsemalleen alueelle.

Afrikan kieliäkin oli ehditty tutkimaan ja lukumäärä laskemaan. Kieliä oli tietosankirjan mukaan ainakin 591 kpl, jotka oli nimeltä mainittu. Pelkästään bantu-kieliä oli parisataa. Artikkelissa esiintyy sellainenkin termi kuin ”Keski-Afrikan neekerikielet”. Hyvä havainto, että ihonvärillä voi luonnehtia käytettyä kieltä (vrt. Skandinavian  valkolaisten kielet). Afrikkalaisia kieliä käsittelevän artikkelin oli kirjoittanut Artturi Kannisto, professori, korvausta vastaan tietenkin, mutta sen suuruutta ei kustantaja paljasta.

Oudompia sanoja

Hakusana ”Adana” selitetään olevan ”Vilajeetti Turkissa”. Hmm`. vilajeetti? Sana eriytynyt kuulemma ottomaanien turkin kielestä ja tarkoittaa provinssia.

Adaptaation fysiologiassa on esimerkki: ”silmän kyky mukautua näkemään erivoimaisissa valoissa”,

Muitakin kenraalitason maahanmuuttajia kuin Mannerheim löytyi Suomesta. August Karl Mikael Adaridi (s. 1859) kuvataan ammattinimikkeellä ”sotilaskirjailija”. Hän saavutti kenraaliluutnantin arvon 1914 ja oli maailmansodassa jalkaväkidivisioonan komentaja.  Hän ”asuu” vuodesta 1919 alkaen Suomessa ja on julkaissut sotahistoriaan ym. liittyviä teoksia venäjäksi ja suomeksi. (esim. Suomi sotanäyttämönä 1923)

Adjektiivi (lat.), laatusana, on sellainen nomini, joka nimittää mimmoinen jokin on, esim. (

”hyvä” hevonen; hevonen on ”hyvä”).

Sitten käyn aivan toisten asioiden kimppuun. Nämä menisivät Iltasanomissa otsikon ”Et ehkä ole tiennyt”-alle

n. 1517 Lutherin teesit

Koulussa olet varmaan kuullut, kuinka Luther naulasi Tuomiokirkon oveen teesinsä katolisen kirkon vinksahtanutta uskonkäsitystä oikaistakseen. On melko todennäköistä, ettei Luther naulannut kirkon oveen mitään, vaan lähetti kirjallisena teesinsä eri tahoille kirjeissä. Naulaamisesta alettiin kirjoittaa vasta noin viisikymmentä vuotta tapahtuman jälkeen.

Ruotsi-Suomi ja Suomi-Ruotsi

Historian oppitunneilla olet ehkä kuullut käsitteestä Ruotsi-Suomi. Valitettavasti tällainen käsite on vain historian oppikirjoissa. Valtiona oli aikoinaan olemassa vain Ruotsi, jonka yksi osa oli Suomi. Maan nimi oli kuitenkin yksinkertaisesti Ruotsi. Ruotsin historiankirjoista on melkoisen vaikea löytää käsitettä Sverige-Finland. Käsite Ruotsi-Suomi tuli oppikirjoihin – mutta vain oppikirjoihin – 1930. Nykyään sitä ei suositella käytettäväksi, koska vastaavaa käsitettä ei ole koskaan ollut olemassa.

Kauhea Persianlahden sota

Kun USA tuli mukaan Irakin sotaan ja lopulta sitten irakilaiset saivat köniinsä, niin monella on (ja oli) muistossa Vietnamin sota, jossa kaatui tolkuttomasti amerikkalaisia sotilaita. Nyt sitten samaa mielleyhtymää käytetään Irakin sodan yhteydessä. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Irakin sodan aikana amerikkalaisia kuoli sotatoimien aikana vähemmän kuin silloin, kun ei sotaa ollut. Selitys on yksinkertainen. Irakin sota oli amerikkalaisille vaarattomampaa kuin normaali liikenne USA:ssa. (lähde USA:n kongressin tilastot).

Charles de Gaulle ja Pariisin valloitus

Propagandamielessä kuvattiin de Gaulle ja hänen piskuinen sotaväkensä Pariisin takaisinvaltaajana. Kansalle luotiin idoli. Tosiasiassa amerikkalaiset ja englantilaiset sotilaat tekivät homman ja ranskalaissotilaat olivat täysin statisteja. Ehkä kansallisen yhtenäisyyden puolesta oli kuitenkin tarkoituksenmukaista kuvata de Gaulle sankarina, joka kuva hänestä sitten myöhemmin ikonisoitui ranskalaisten kesken.

 

Äiti Teresa, pyhimys

Katolisen kirkon pyhimyskuvion mukaan pyhimykseen piti liittyä ainakin yksi ”ihme”, jota ei ainakaan fysiikan approbaturin suorittanut pystynyt selittämään. Äiti Teresan ihme oli hänen loistava naamansa yhdessä valokuvassa – kuin pyhimyksellä. Vaikka kuvaaja kuinka kertoi, että hän oli käyttänyt Kodakin uutta erikoisesti hämäriin olosuhteisiin tarkoitettua filmiä, tämä riitti. Pyhimysprosessissa tarvittiin paikalle aina yksi ”paholaisen asianajaja”, joka yritti selittää, ettei mitään ihmettä ollut tapahtunut. Äiti Teresan yhteydessä asianajajaksi valikoitui tunnettu ateisti Christopher Hitchens. Hänen ponnistelunsa olivat kuitenkin turhia. Äiti julistettiin pyhimykseksi. Äiti oli niin luottavainen perustamiinsa sairaaloihin, että itse sairastettuaan ei suinkaan käyttänyt niiden palveluja (jotka oli tarkoitettu etupäässä köyhemmille) vaan matkusti Eurooppaan hoitoa saadakseen, eikä sielläkään mihinkään terveyskeskuksen katon alle, vaan huippusairaalaan. Rahaa oli näköjään kertynyt myös keulakuvan kassaan.

Evankeliumit Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan.

Melko lailla yksimielisiä ovat raamatuntutkijat siitä, että noita evankeliumeja eivät kirjoittaneet Matteus, Markus, Luukas tai Johannes. Aluksi nuo Nikean kirkolliskokouksen Raamattuun otetut tekstit olivat ilman mitään tietoa kirjoittajasta. Jotta järjestys säilyisi, ne nimettiin, jotta tiedettäisiin, mistä oli kyse. Muitakin evankeliumeja (esimerkiksi Pietarin) oli tarjolla, mutta ne jo olivat niin utopistisia, että jätettiin pois kaanonista. Vanhimmat käsikirjoitukset on kirjoitettu kreikaksi. Kaksikielisiä kirjoittajia löytyy, mutta oliko joku Genesaretin järven kalastaja sellainen, että pystyi kirjoittamaan äidinkielensä aramean lisäksi kaunopuheista kreikkaa. Siinä olisi ollut todellinen ihme.

Enkeleitä, onko heitä?

Sitkeästi myydään kiiltokuvia enkeleistä, joissa pullea ylensyönyt naispuolinen lapsi on siivet selässä., Tällaistahan ei Raamatussa ole. Raamatun enkelit ovat kaikki miehiä – toisin sanoen heihin viitataan maskuliinisella persoonapronominilla. Häivähdystäkään naispuolisista enkeleistä ei ole kuvattu saati sitten nuken näköisiä tyttölapsia.

Jeesuksen kuva

Raamatussa ei ole sanaakaan siitä, minkä näköinen Jeesus oli. Niinpä voi olettaa hänen olleen aivan tavallisen näköinen: ts. tummatukkainen, hyvin ruskeaihoinen, ruskeasilmäinen ja parrakas. Kuitenkin monet ovat näkevinään Jeesuksen vaikkapa näkkileivän kuvioissa. Tämä on samalla sekä ymmärrettävää että houreellista. Koska Jeesuksesta ei ole kuvaa, niin kuvan pitää olla mielikuva. Lisäksi kasvojen tunnistamiselle on aivoissa aivan oma alueensa, joka näkee kasvoja kaikkialla, kun vaan tarpeeksi katsoo. Esimerkiksi jokin vuoren harjanne voi varjonaan muodostaa Kennedyn kuvan (aina joku kuuluisa) tai piparkakkuun on paistunut Jeesus. Koskaan en ole kuullut, että jossakin paistoksessa tms. olisi Topi Tanskasen kuva Tuupovaarasta.

Jeesuksen keskustelut ja ajatukset

Raamatussa on pitkät pätkät kuvausta siitä, mitä Pontius Pilatus ja Jeesus kahdestaan keskustelivat. Siinä yhteydessä ei sanallakaan viitata siihen, kuka tuon keskustelun kuuli ja kirjoitti saman tien muistiin. Pilatus se ei ollut – ei ollut mitään mieltä kirjoittaa muistiin, mitä jonkun rikollisen kanssa tuli juteltua. Jeesus se ei ollut, koska Jeesus ei osannut kirjoittaa (se kohta, missä Jeesus piirtelee sanoja hiekkaan, on myöhäisempi lisäys, eikä sitä ole vanhemmissa käsikirjoituksissa).

Vielä ihmeellisempää on, miten on saatu Jeesuksen ajatukset Öljymäellä pääsiäisen aikaan muistiin. Raamattu ei kerro, että siellä olisi ollut joku ajatustenlukija paikalla, joka pystyi ensinnäkin pistämään talteen Jeesuksen ajatukset ja myöhemmin ne kirjoittamaan.

Uskontunnustus

Tuntuu uskomattomalta, että yleensä ei tiedetä, mikä on luterilaisen kirkon uskontunnustus. Sehän on Nikean kirkolliskokouksen päätös, että tällaista uskontoa me harjoitamme. Suurin osa uskontunnustuksen lauseista on suunnattu siihen aikaan vallinneita harhaoppeja vastaan. Esimerkiksi sanonta ”kärsi Pontius Pilatuksen aikana” on suunnattu dosetisteja vastaan, jotka väittivät, ettei Jeesus voinut kärsiä mitään, koska hän oli Jumala.

Liikenne

Liikennekeskusteluissa tulee aina samat argumentit esiin: kesäyö, suora ja hyvä tie – nopeusrajoitukset turhia. Tässä on jo monta harhaa. Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kesällä ja kun vauhtia on, niin usein kohtalokkaasti. On käsitys, että risteysalueillahan niitä onnettomuuksia sattuu. Väärin. Suurin osa sattuu aivan suoralla tiellä – ojaanajoja jne. Suora ja hyvä tie ei olekaan niin turvallinen, kun siihen pölähtää hirvi tai peuralauma – parhaassa tapauksessa villisikoja. Nämä metsän elävät eivät tule keskusteluissa ensinkään esiin. Toisaalta liioitellaan hirvikolareiden vaarallisuutta: muutama vuosi sitten ei yksikään kuollut hirvikolarissa ja kuoliko kaksi henkeä pari vuotta sitten – tänä vuonna yksi.