Päähenkilöt

Arvi Pärssinen, Tuupovaaran kirkkoherra, isäni, s. 1907

Sylvi Pärssinen, Arvin vaimo, äitini, s- 1909

Ukko (ukki) Simo Pärssinen, Ar in isä, ukkini, s. kauan sitten

Mari, Maria Pärssinen, Arvin sisko, s. 1900

Helena Kuisma, Sylvi Pärssisen äiti, s. 1882

Tapani Pärssinen, Arvin veli, s. 1909

Arvin ja Sylvin lapset: Aarno s. 1932, Kari s. 1933 Rauno s. 1934, Helena s. 1937, Elias s. 1941, Sanerva s. 1942 – loput syntyneet vähän myöhemmin: Ilmo 1945, Sini 1949.

Isä (Sylvi Pärssisen isä) = Iserael Kuisma, liikemies.

 

 

Kari Pärssinen Putikosta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 23.6.1944

Putikossa 23.6.44

Rakas äiti!

Minä olen täällä Putikossa Hakalassa. Postin Esterin sisaren kotona. Tulin ukin kanssa ensin autolla Inkilästä ja ajoimme yöllä sieltä Parikkalaan, jossa nukuimme muutamia tunteja. Aamulla heräsimme noin kello 7 aikaan ja nousimme junaan ja meinasimme mennä Putikkoon mutta juna ei seisahtunutkaan ja minä jo ajattelin, että nyt sitä kierretään sen seitsemät Jyväskylät ja Haapamäet, mutta ukki meni junamiehen – Konduktöörin luo (on junissa vielä miehiäkin) ja selitti että meijä pitäs jäähä Putikkoon mutta kuin ei seisattunut niin seisottaisittekö tyä sen jotta päästäs pois junast. Ja juna pysähtyi Punkasalmelle. sieltä saimme auton joka vei meidät Putikon asemalle ja sieltä talsimme tänne Hakalaan. Täällä on piano, jolla voin tyydyttää soittohaluni. Täällä on asumassa  - ei vakit. – evakoita. Mainitsen, että meidät käskettiin lähteä klo kahdeksitoista (12) erääseen paikkaan josta 12ta aikaan läksisi auto ja me menisimme siinä Mutta auto tuli – klo 20,20.

Lähetän vielä täältä Aarnolle kirjeen joka on kirjoitettu 19. pvä tätä kuuta 1944. Elkää hakeko minua täältä ukki tuo kyllä Minut. Lähettäkää kirje heti tänne osoitteella Putikko, Ylätalo, Hakala Kari Pärssinen. Terveisiä Ukilta.

JK ja minulta.

Kummin Isä ja äiti haluavat, tuleeko isä tänne tai lähteekö ukki täältä minua viemään? Kulkeeko Joensuu-Tuupovaara välillä autoa ja mihin aikaan? Me odotamme ukin kanssa Maritätiä joka tulee lehmien kanssa.

 

Helena Kuisma Punkasalmelta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 25.6.1944

No, nyt se taas alkoi se toinen ristintie ja olemme jo näin pitkällä, kuin Punkasalmella.

Ensin kerron Karista. Kari ei kerennyt olla meillä kuin yhden viikon. Hänellä oli puhtaat vaatteet Pärssisellä, hän läksi niitä lauantai-iltana muuttamaan ja sanoi sitte Mari tädin kansa sunnuntaina menevän tädin Toinin häihin, jossa olikin. Sen jälkeen en ole Karia nähnyt. Nyt sanoivat Pärssis ukkoa nähneen täällä Punkasalmella. Sen jälkeen, vaikka kuinka olisin etsinyt ja kysellyt, en ole tavannut. Olisin Karin ottanut meidän sakkiin. Ja olisin mennyt Putikon asemalta etsimään, mutta jalkani ovat nilkasta turvonneet, joten en voinut seitsemää kilometriä kävellä, ja niin se jäi. Nyt on minulla ihan tunnonvaiva Karista. Tässä nyt tuumailtii, että jos se ukko Karin kanssa menikin sinne Tuupovaaraan. Mari kyllä kävi keskiviikkoaamuna meillä kysymässä, millä kyydillä menemme, silloin ei meillä ollut viellä mitään tietoa ja hän sanoi pitävänsä Karista huolen, ja tännepäin tulevaan autoon oli Kari ja ukkonsa kanssa käynyt.

Läksimme kotonta keskiviikko iltana 9. aikaan. Kotona emme enää voineet olla sen jyrinän tähden, koska ikkunat aina helisivät ja ryssän lentokoneet olivat aina päällä, ei ne muuta kuin pari pientä pommia pudottivat  aseman puolelle, mutta lentokoneista papattivat kuolemaa useasti ympärilleen.  Illalla jo ajattelimme lähteä työntämään lapsia kärryillä jalkapatikassa ja silloin pistää Wäinö päänsä tupaan ja kiireen kaupalla autoon ja matkaan, yöllä sitte yhden aikaan olimme täällä. Woi, miten minua harmitti Kari, mutta ketään ei ollut, joka olisi lähtenyt juoksemaan Pärssiseen. Eskoa nyt odotamme Kirvun kenttäsairaalasta, jossa hän  on korkeakuumeisen ripulin takia. Tänään hän pääsee sieltä pois ja odotamme häntä minä hetkenä tahansa tänne. Esko oli niin heikko, että pelkäsimme pahinta. Astiallekin piti nostaa ja pitellä kiinni.

Woi sitä ruuhkaa, mikä maantien täydeltä nytkin tuosta kulkee, hevoskuormia naisia ja lapsia kuorman päällä, autoja kuormat kukkuroinaan, lehmiä jono jonon jälkeen, siinä pyörämiehet ja sotilaskuljetukset, vielä pitkät jonot ryssän vankeja, joita viedään vanhaan suomeen.

 

 

 

Ilmari Kuisma Kannakselta SylviPärssiselle Tuupovaaraan  27.6.1944

Niin täälläkin eletään entiseen totuttuun tapaan. Sen ikävän tosiasian olet jo kuullut uutisista, että Viipurin vanhan linnan tornissa on punainen lippu.

Olin viimeisellä lomalla ja kun Kari tuli Marin kanssa oli Kari kasvanut ettei enää tahtonut tuntea. Mikä siellä nyt, ehkä ovat kovassa muutto-touhussa kotipuolella, mutta ei vielä ole asiat menneet läheskään niin hullusti kuin luullaan, kyllä ne tästä selviää.

 

27.6.1944 Israel (Itti) Kuisma rintamalta Sylvi Pärssiselle Tuupovaaraan 27.6.1944

Kari oli ollut silloin Inkilässä käydessäni siellä Pärssisellä, mutta en ehtinyt edes häntäkään nähdä, kun oli sellainen kiire. Hän kait meni Marin kanssa sinne syvemmälle Suomeen. – Onko teitä evakuoitu tai onko Sinulla tietoa, tullaanko sieltä päin evakuoimaan niitä pitäjäläisiä? Jos nämä linjat tähän pysähtyisivät, niin luulisin kotiväen käyvän tekemässä ainakin heinän pois ja syksymmällähän saisi juurikasvit ja viljatkin viellä talteen. Mutta sehän riippuu kokonaan ryssästä ja myöskin meistä itsestämme, jaksammeko pysäyttää ryssän tähän. Toivokaamme sitä kuitenkin kaikella hartaudella.

Täällä on tämä ilma ollut täynnä huminaa ja räiskettä, sillä monet kymmenet lentokoneet, tykistö ja jalkaväen tulen rätinä täyttävät maailman sillä tutulla mutta kuitenkin niin luonnottomalla jyminällä, että toisinaan tuntuu kuin tämä kaikki olisi vain pahaa unta. Olen kuitenkin koettanut olla ajattelematta sotaa niin paljon kuin se on suinkin ollut mahdollista, sillä jos tätä kävisi oikein ajattelemaan, niin varmasti hermostoni ei kestäisi. Nyt sitävastoin olen hommaillut vaikka mitä, ettei tuo jyminä pääsisi kovasti vaikuttamaan

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Ilmari Kuismalle rintamalle 8.7.1944

 

Olen saanut Sinulta jo kaksi kirjettä, joihin nyt vastaan kaiken kiireen keskellä. Samoin sain myös Ittin kirjeen (26/6), ja mammalta Punkasalmelta ja Toinilta M:sta. Olen siis jokseenkin asioiden tasalla. Kari oli ukin kanssa Putikossa ja tuli sieltä tänne joitakin päiviä sitten kovin uupuneena. Ukki on myös toistaiseksi täällä meillä, mutta aikoo mennä Jalasjärvelle kun Mari saa lehmät sinne.

Minä olin kovin iloinen sinun kirjeesi takia, sillä siinä ei näy mitään hermostumisia. Olit silloin aikaisemmin – viime kesänä vähän ikävänlainen niissä puheissasi. Oli miten oli, mutta minä uskon vielä, että Suomi selviytyy itsenäisenä ja vapaana tästä taistelusta.

Toivotat meille rauhaisaa kesää, mutta taitaa kesän rauhat olla meillä samalla kannalla kuin teillä muillakin. Meillä on aika ahdasta täällä kotona, kun asuttavanamme on vain kaksi huonetta ja keittiö. Tuli sellaisia vieraita, joille annettiin myös tilaa asua. Kesä on kauneimmillaan, valkoruusut kukkivat, samoin monivuotiset unikot y.m., mutta huomattavimpana koristuksena pihassamme ovat hopearuusukkeet tai ”tähtöset”, jollaisia ei meillä ole paljon nähty sitten kesän 1941, jolloin suuri samana aikana saimme iloita samasta kauniista näystä. Lapset leikkivät kovasti valkoruusuilla tehden niistä seppeleitäkin. Ukki on tehnyt heinää tässä pihassa, mutta hänellä on myös ahkeria apulaisia, jotka myös ovat heinäntekoon innostuneita. Täällä on kesää viettämässä m.m. yhteiskoululaisia (sot.) ja eräs polyteekkari (alik.), joka on kova poika heinäntekoon.

Olin kolme päivää muonittamassa evakkokarjojen kuljettajia, vaikken olisi joutanutkaan. Arvilla on kovasti kansliatyötä. Jumalanpalveluksessa auttavat häntä kaksi pappia, jotka ovat joitakin päivä olleet meillä ”vieraina”.

Pojat läksivät juuri kerhoretkelle huomisiltaan asti. Illalla tuli meille Tapani, lähtien aamuyöstä jälleen seurueessaan jatkamaan matkaa. Hän oli eilen saapunut sinne entiseen kotipaikkaamme, josta pääsi autolla ennen muita tänne. Laitoin eväitä mukaan. Muistetaanpas vain että ”ei hätää, kun kanssamme Jeesus on vain, emme tarvitse peljätä ketään!”

 

 

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 14.7.1944

Sain viime postissa kirjeenne Muuramesta, ja kiiruhdan vastaamaan jotain. Vai siellä te nyt kaikki olette kuten ennekin. Minua ihmetyttää, että menitte sinne Muurameen, ettekä muiden kirvulaisten mukana. Toinille se tietysti on parempi, että olette hänen lähettyvillään. Me asumme yhä edelleen kotona survottuina kahteen huoneeseen ja keittiöön. Oltiin tässä jo evakuoimiskuumeessa pari päivää sitten, mutta nyt se taas hellitti, ja odotamme rauhallisina lähtökäskyä, joka kyllä melko varmasti tulee. Nämä meidän sotilaamme elelevät kaikessa rauhassa eivätkä edes kuule taistelun kumua.

Ryssän partioiden varalta ovat varuillaan. Niitä on liikkunut jo entisten asuinpaikkamme ja sen pidetyn kalastuspaikan välisellä alueella ihan äskettäin, ja I:ssa ovat ne murhanneet kymmenkunnan i-smiestä. Meidän pitäjään olisivat erään opettajan kertoman mukaan laskeneet desantteja, mutta niistä en ole kuullut tarkemmin. Jokatapauksessa näistä jutuista emme ole hermostuneita sen pahemmin, mutta ajattelen kieltää poikia retkeilemästä syvälle metsiin, kun heillä nyt on tapana tehdä, ihan Eliasta myöten, jota toiset kulettavat kalastusmatkoillaan mukana. Älkää jutelko näistä muuramelaisille, eikä isälle, joka voi lörpötellä muille.

Me olemme kitkeneet kasvitarhaa ja tehneet sen semmoista. Olen myös kirjoitellut kenttäpostia, ja saanut myös pojilta vastauksia. Ukki on yhä täällä. Meiltä ei oikein riitä jauhot näin suurelle joukolle, mutta ukko suuttui kun pyysin hommamaan kansanhuollosta leipäkortin. Hän ei yhteen päivään syönyt muuta kuin perunaa. Nyt kuitenkin Arvin pyynnöstä kävi ottamassa kortit. Emme laskisi häntä poiskaan sinne maailmalle, ennenkuin Mari ennättää Söönän kanssa sinne Kurikkaan, mihin heidät on määrätty.  Mari oli samoihin aikoihin Joroisissa  kuin teidänkin lehmänne. Ettekö vielä saisi ostaa sieltä heinämaata? Voisittehan ainakin tehdä lehdestukkuja lehmiä varte.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Helena Kuismalle Muurameen 17.7.1944

Joko olette isän kanssa saaneet asunnon? Onko Jaakko kotona ja mitä hän tekee? Onko Toinilla ja Jennyllä palvelijaa? Airalla ei tietysti ole kun hän on äitinsä kanssa. Kirjoittakaapa nyt selvästi, mitä tavaroita saitte pelastetuksi, mitä jäi Inkilään, ja miten Einon asia on? Onko hän yhä myllyttämässä vai onko hänet kutsuttu riveihin? Ette ole Einosta puhuneet paljon mitään. Miten Esko jaksaa sairautensa jälkeen? Sitten kirjoittakaa vielä että onko teillä puutetta voista? Minä voisin sitä lähettää n. 100 mk/kg, jos vain tarvitsette.  Meillä ei ole vielä evakuoitu karjaa eikä ihmisiä. Elämme päivästä päivään evakuoimisen odotuksessa ja pelossa, mutta vielä saamme asua täällä kodin nurkissa. Näinä päivinä ovat ryssät päässeet Tolvajärvelle, ja Ilomantsin suunnalla hyökkäävät myös, mutta I:n kirkonkylääkään ei vielä ole  evakuoitu. K:selässä on vielä työkykyistä väkeä. Ryssä pommittelee ilmasta näitä seutuja, eilenkin kuului kovaa jyskettä, mutta me olemme eläneet rauhassa, eikä täällä olekaan mitään ”sotilaallisia kohteita” pommitettavana.  Koneet hyrräävät kyllä hyvin usein tässä päällä. Arvin isä on yhä täällä, mutta olen nyt kehotellut lähtemään. Eiköhän Marikin päässe kohta lehmien kanssa sinne päämäärään. – On niin iso perhe meillä kun on 11 henkeä., 2 inkerintyttöä ja omat.

Tykkien jyske kuuluu ajoittain kovasti, mutta Kari sanoo, että paljon kovemmin se kuului siellä Kannaksella.

Me olemme  olleet terveitä paitsi pieniä vaivoja silloin tällöin. Lapset iloitsevat kesästä ja odottava iloisella mielellä mahdollista evakkomatkaa.

 

Sylvi Pärssinen Tuupovaarasta Toini Linjamalle Muurameen 4.8.1944

Talveksi aion jäädä yksin ruuan takia. A:n isä lähti tiistaina Karijoelle, missä Mari on lehmien kanssa. Se oli hyvä, sillä ruuasta teki kiusaa, sillä sotilaat kuppaavat taloista maitoaineet, ettei saada täältä lisämaitoa, ja meiltä loppuivat perunatkin.

 

 

Simo Pärssinen Karijoelta Arvi Pärssiselle Tuupovaaraanm 12.9.1944

                                                                 Karijoella 12 / 9 / 1944

Arvi hyvä

Rupen tässä vähän kirjoittaman sinulle kun olen aivan yksin kotona nin tuntuvat aiat niin pitkältä kuin on Maikkikin [Tytär Mari Pärssinen] siellä Inkilässä viljoja korjaamassa van En tietä miten kauvan hän saapi siellä olla kun täyty lähte sieltä pois kun tule ryssät sinne meiän lehmät ovat talon hoitossa niin kauvan kun maria pala kotia talo otta maiton sihe asti kun hän tule Itse hoitaman ne lypsävät nyt vähän kun syksyllä poikivat Ensimäinen hieho poiki mikon jälkisellä viikolla Ja toiset vähä myöhemmin minä olen saanut talosta maiton mitä olen tarvinnut voita olen ostanut meijeristä. Ja sain vähäse osta sianliha siitä naapurista Ja talosta olen saanut keiton minä sain hyvän talon meillä on sähkövalot Ja suuri kamari huostassa mutta siinä Ei ole muuta kun hellehuone leipä unia ei ole sitä en tietä miten se on talvella lämmin, mutta täyty tytyvä siihen kun tänne tule jokapäivä usija sirtolaisia nytkin on Karijoen asemalla viisisata henke Jakkiman pitäjän ihmisiä tulossa tänne Karijoelle mihin saanevat mahtumaan minä olen ollut tervenä ja voinut hyvin mutta en ole vielä Pässyt sinne helsinkin mutta kun tule maikki kotija sitten lähten sinne läkärin hoiton sitä en tietä miten kalliksi se tule van meinasin mennä ainakin joksikin aika jotta näke mitä se toimitta mitä  sinä olet jaksanut onko pojat ollet tervenä Ja jokos pojat ovat koulussa Jeonsuussa Ja onko Sylvi ollut tervenä ja tytöt  miten on teitän pitäjän laita saapiko se olla paikallassa vai Pitikö teitänkin lähtte jonnekin pois kotonta Tapani kirjoitti jotta hän oli siellä komennuksella onko vielä siellä vai onko mihi muutettu kyllä tämä tuntu minusta melkein katkeralta kun piti näin vanhana menettää oma koti Ja jäätä Iäksi vieraiten huostan mutta Eihä sille mahta mitän Se on Jumalan tahton tytyttävän vaikka sinä olisikin ollut nyt jo paljon parempi olla kun ensi vuosina nyt kun on velat melkein maksetut mutta Hän I[s]än Jumalan tahton tyytyen otottaman mikä minun osani on hän on minua vienyt näin pitkälle Jotta täytän kevällä seitsemän kymmentä kaksi vuotta Ei hän hylkä vieläkän Nyt täyty lopetta tällä kerta lämpimin terveisin ja jokaselle henkelle ja luojan siunausta toivoen Isäsi Simo Pärssinen

 

Katri Korte Jalasjärveltä Helena Kuismalle Muurameen 1.11.1944 (Tämän kirjeen on stilisointu Sylvi Pärssinen – alkuperäistä ei ole saatavilla.)

 

Sisko hyvä

Parhain tervehdykseni täältä eteläPohjanmaalta, tämä on oikein lakeuksien maa, vaan huonossa kunnossa, kaikki ojat kasvavat puita ja pensaita. Täällä tuli huono heinä ja peruna vuosi kyllä maat täällä olis hyvät ja kasvasi jos olis sellasella hoitolla kuin karjalassa. Täällä oli kylmä kesä, ei tarvinnut hikoilla kertaakaan ja kesällä vähää enne meitän tänne tuloa oli satanut 2 viikkoa yhtä mittaa, pellot olivat veden alla että siemen meinasi pelloissa märäntyä.

Meillä on enään 4 lehmää, hevonen 2 lammasta ja sika. Toinen sika viimeviikolla tapettiin. Isä ja Mari olivat töitä tekemässä inkilässä, heinä ja vilja oli kasvanut niin hyvästi, ettei vielä milloinkaan ole niin hyvin kasvanut, vaan sinne ne heinät jäivät kaikki samoin kaura, vaan kaura jäi leikkaamattakin. Perunoita saivat kaivaneen sen verran että talveksi kyllä riittää, täältäkin saatiin kaivamisesta palkaksi perunaa. Meillä on muutto homma, viime viikon torstaiksi oli tilattu vaunut vaan ei ole vieläkään tulleet, vaunun saanti on huonoa. Muutamme Hyvinkäälle missä meillä on pikaasutustila. Tavarat ovat olleet pakattuna, ehkä kohta pääsee lähtemään.

Toini  [Korte] tuli toissa sunnuntai iltana tänne ja torstaina lähti pois, Tulomatkalla oli Savonlinnassa erään rouvan luona toista vuorokautta, jonka luona oli aikaisemmin asunut.

Mari tuli seuraavana päivänä, hän meni Inkilästä Rauhaan ja siltä reisulta vasta tuli tänne. Arvi  [Korte] tuli sitä seuraavana päivänä, siis tiistaina, ja Einari tuli keskiviikkona, parahiksi olisi juuri ollut muuttamassa kun olis saatu paikalla vaunut, vaan nyt kävi niin ikävästi, että hänen täytyi lähteä jo eilen. Arvilla on 3 viikon loma, arveli ettei hänen tarvitse loman perästä kun käytä siellä kun pääsee siviiliin. Hitaasti paranee hänen kätensä vaan aina se on paranemaan päin, kyynäspäästä vähän vääntyy ja sormet liikkuvat, vaan ei vielä mene ihan nyrkkiin. Se on kovan hieronnan alaisena.

Vapon osotetta kysyit, sitä ei varmasti tiijetä, mutta he asuvat lähellä Karijokea, tulisiko siihen muuta kuin Karijoki.

Olemme olleet kaikki terveenä. Reijo on riski poika, kävelee ja joitakin sanoja alkaa jo sanoa. Paljon terveisiä meiltä kaikilta teille ja Jaakolle ja Toinille sekä Einon ja Väinön perheelle.